Juhannus meni kuulemma Nalan osalta hienosti. Ihana kuulla. Se oli mun faijan kanssa täällä Helsingissä, kun me lähdettiin saaristoon mökille. On tyty kuulemma rauhoittunut hirveästi. Muuthan sen huomaa helpommin kuin itse. Mulle se on aina tollanen omalaatuinen touhupylly :)
Nala oli kuulemma pysynyt pihalla vapaana, ja viettänyt 3 päivää suunnilleen 95%: sti ulkona. Ennenhän se loikkasi aidan yli ja paineli menemään. Olis se kyllä ihanaa, jos sitä voisi edes siinä pitää vapaana.. Saisi joskus nauttia neitonenkin kunnolla. Kunhan saisi vaan metsästysviettinsä pidettyä kurissa!
Mulla oli ihan hirmuinen ikävä Nalaa. Eihän sitä nyt ihan joka sekunti tullut kaivattua mökillä, kun oli muutenkin mukavaa, mutta kyllä se niin vain on: Nala kuuluu mun elämään. Siinä vaiheessa tuli isompi ikävä, kun menin käymään meidän perheen kahden entisen koiran haudalla.. Keräsin niistä risut pois ym. ja kävin vaan vähän mietiskelemässä siellä yksikseni. Siellä toiset lepäävät, missä rakastivat olla (ei kuopassa, vaan mökillä). Ei nyt pidä ruveta liian tunteelliseksi, tai ei tästä kirjoittamisesta tule mitään :) Mun koirat <3 Kaikki ihania nyt ja aina.
Nala oli mun faijan kanssa meitä odottelemassa, kun saavuttiin veneellä rantaan, ja voi että mikä itku alkoi, kun se huomasi meidät! Ukko kirosi, ettei ole sitä vollotusta kaivannut, mutta mun mielestä se oli ihana kuulla, ja huomata että se oli riemuissaan jälleennäkemisestä. Minä menin ensimmäisenä sen luokse, ja se nousi mua vasten, aivan kuin antamaan suuren halin, ja sitten tulikin oikea pusuhyökkäys :) Mun ihana pusumaakari. Sullouduttiin autoon ja Nala meni kuolaamaan takapenkille mun toisen broidin ja sen tyttöystävän seuraksi. Vähän piti autossakin ulista, kun toinen oli niin täynnä intoa. Kotona sitten muututtiinkin ihan veteläksi, ja vedettiin monta tuntia unta palloon.
Faija kertoi mulle, kuinka olis saanut Nalasta aamulla vuoden luontokuvan (jos olisi tajunnut kännykällä ottaa), kun se oli mennyt katsomaan aidan päällä ruokaa odottavaa rastaan poikasta. Poikanen oli nököttänyt siinä suu ammollaan, ja Nala oli tunkenut kirsunsa sen kitaan ja ihmetellyt ja tuijotellut :D Ei ollut hassu ennen nähnyt moista.
Nyt on Nala kainalossa ja kaikki hyvin. Voi hyvillä mielin ottaa karvaisen unilelun kainaloon ja ruveta laskemaan lampaita!
-Suvi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti