MÖKKIHÖPERÖ

Nalan mökkikausi on nyt korkattu. Se pääsi tänään muutamaksi tunniksi faijani kanssa mökille. Mikä voisi olla parempaa kuin vapaana luonnossa juoksentelu? Nala on aina rakastanut olla mökillä. Enemmän se siellä pääsee käymään juurikin näin keväisin ja myöhemmin syksyllä, kun siellä ei ole muita koiria silloin. Saattaa neiti nimittäin välillä lähteä kylillä käymään, ja siellä on jokunen reviiritietoinen koira naapurustossa, jonka kanssa voi hyvinkin helposti syntyä tappelun tynkää, tämä meidän pönttö kun ei tajua poistua takavasemmalle :D Mutta nyt sai neiti rauhassa painella kallioilla, metsässä, rannassa ja nurmella. Oli hyvin kuulemma pysynyt pihapiirissä, ja tullut luokse hetimmiten kutsun kuultuaan. Ehkä Nalan päässä sittenkin on jotain aivoja muistuttavaa ;)

Nala tuntui tietävän pääsevänsä mökille jo silloin, kun faijani soitti minulle aamulla, ja sanoi tulevansa hakemaan koiran kohta. Saman tien se syöksyi sohvan alta eteiseen odottamaan että olin pukenut. Rapussa se meinasi vetää minut kumoon, kun oli niin innoissaan. Ulkona malttoi yhdet pissat tehdä, ja sitten se istahti odottamaan, ja tuijotti jokaista autoa silmä tarkkana. Viimein oikea auto tuli näkyviin, ja alkoi kamala laulukonsertti.
Nyt on Nala jo pari tuntia ollut kotona, ja aikalailla pötköillen se aika on mennyt. :) Väsyttäähän se villi ja vapaa temmeltäminen toista. Kohta olisi tarkoitus lähteä lenkille neidin kanssa, jospa saisi uutta kuvaa ja ehkäpä jotain jutun juurtakin tänne!

-Suvi-

ONNELLINEN

Voiko koira enää onnellisemmalta näyttää?

-Suvi-

WE LOVE SPRING!

"Joko mennään, mamma?"

Ihana kevät! Nyt ei ole enää paluuta talveen, ihan uskomattoman ihana ilma. Aurinko paistaa ja on mielettömän lämmin. Lähdettiin Nalan kanssa lenkille noin klo 10.30, ja olimmekin reissun päällä 1,5h. Upeassa ilmassa on ihana kulkea. Kävimme taas rannassa, tällä kertaa koirapuiston kautta, jossa annoin koiruuden hieman purkaa energiaansa ja juosta vapaasti. Kauaa se ei kuitenkaan juossut. Siitä jatkettiin matkaa kohti ihanaa "meidän rantapaikkaa", jossa voi istuskella hetken aikaa ja nauttia ihanasta ilmasta ja meren tuoksusta (Nala selvästi nautti jälkimmäisestä!). Puistosta poistuessamme meitä vastaan tuli vanha pariskunta, ja he molemmat ihastuivat Nalaan. Mies kehui tytyä minkä kerkesi, ja väsynyt, pyörätuolissa istuva vanha rouva tyytyi vain hymyilemään. Ihanaa, että ukko oli lähtenyt rouvansa kanssa rantatielle, vaikka "tuolitar" oli selvästi huonossa kunnossa. Toivotaan, että kevätaurinko piristää häntäkin :)

Rantapaikkamme oli vapaa, kuten melkein aina. Meille varattu. Nala riemastui nähdessään meren (viime kerralla oli vielä heikkoa jäätä siinä päällä), ja meinasi repiä minut mukanaan mudan peittämän rannan läpi mereen kahlailemaan. Onnistuin kuitenkin pistämään jarrut päälle, mutta päästin Nalan sinne, kun se sitä niin kovasti halusi. Hetken kahlailtuaan se syöksyi maistelemaan kuivia kaisloja, piehtaroi mutaisessa maassa ja sai sätkyjä, kun kaislat sotkeutuivat jalkoihin ja hihnaan. Minulla ei pokka pitänyt, ja repesin raikuvaan nauruun, jolloin Nala riehaantui vaan lisää ja juoksi ympärilläni kaisloja haukkaillen. Mun urpå :)

Rannasta jatkettiin matkaa läheiseen metsään, jossa taas harjoitin Nalan lihaksia hieman hypyttämällä sitä kiville (vaikka kyllä nuo metsälenkit muutenkin treenaa hyvin, kun on vaihtelevaa maastoa!). Hyvin sujui, ja koirankin mielenkiinto säilyi. Pari hyppyä, ja matka jatkui seuraavalle kivelle :D No ei me hypelty kuin ehkä kolmella kivellä, mutta kuitenkin, sentään jotain. Metsästä jatkettiin matkaa kotia kohti, ihmetellen kaatuineita/kaadettuja puita, sekä hiekkatien keskellä pystyssä nököttävää oksaa(?). Mistä lie ja kenen tahdosta siihen ilmestynyt. Kotipihalla Nala rupesi vaanimaan kahta rapun edessä tupakalla olevaa teiniä xD Se kyyristyi ja madalsi itseään jo kaukana, ja käveli kuin vaaniva leijona heitä kohti. Oli siinä naurussa pitelemistä, sillä en viitsinyt yksikseni hörähdellä tuossa pihalla. Kotiin päästiin kuitenkin kunniakkaasti, jonka jälkeen Nala onkin vain makoillut ja ottanut rennosti :)

Kevään ensimmäiset kahlailut, jee!

Piehtarointia rantamudassa.

Näimme myös oravan, ja siitäkös se mekkala alkoi.

Tuli kyllä kevät korkattua mukavasti - Nalan kanssa. Ensimmäiset kahlailut, ensimmäiset heinänsyönnit, ensimmäiset kunnon metsäilyt ja nähtiinpä myös ensimmäinen perhonen sekä kukkia :) Mukava tapa aloittaa päivä. Lisäilen tähän vielä joitakin kuvia aamun lenkiltä. Tulihan noita taas otettua vaikka kuinka, ja se muutaman kuvan valitseminen on aina yhtä haastavaa. Voi, kun voisi laittaa ne kaikki (reilut 300) :D

-Suvi-

PAASTOAPINA

= NALA. Koira, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta, mutta myös koira, joka repii mun hermot riekaleiksi monesti viikossa.

Nyt on taas niin paljon asioita samanaikaisesti mielessä, ettei tästä välttämättä tule mitään. Mutta yritetään.
Kuten aiemmin mainitsin, oli Nala viikonloppuna hoidossa vanhemmillani. Menimme sunnuntai-iltana mieheni kanssa sitä hakemaan takaisin kotiin, ja se riemu, mikä Nalasta kumpusi, oli jotain ihan uskomatonta. Sydän suli (ties kuinka monennen kerran), ja minut täytti puhdas onni, kun Nala juoksi riemuissaan luokseni, hyppi minua vasten ja nuoli naamaani ja käsiäni, sekä pyöri jaloissani kuin hyrrä. Saman se teki miehelleni. Meidän vaava. Onnellisena se juoksi lopulta autoon, kun lähdettiin (syömisen ja saunomisen jälkeen). Nala on kova tyttö "ookaamaan" (=ajelemaan), kuten minä aina sanon. Autossa se "lauloi" korvani juuressa lähes koko matkan, laski välillä päänsä olkapäälleni ja oli vaan. Vilkuili minua ja nuolaisi poskea. Sitten siirtyi katselemaan taas maisemia, ja sama rumba alkoi alusta. Uudestaan ja uudestaan, koko matkan kotiin saakka. Kotona tyty menikin suoraan "yksiöönsä", sohvan alle nukkumaan.

Kuten joka ikinen kerta kyläilyn jälkeen, Nala aloitti myös tällä kertaa paaston. Se siis nirsoilee kaiken syötävän suhteen, ei vaan maistu. Tämä vaan vahvistaa sitä, että se saa turhan paljon herkkuja ja muuta ylimääräistä vieraisilla. Mutta eipä me sitä ruveta liikoja murehtimaan. Kyllä se syö, kun on syödäkseen. Routa porsaan kotiin ajaa, vai miten se sanonta kuului. Kyllä toi omakin porsas rupeaa pian taas ahmimaan. Tänään se jo nuoli muusi-kermaviilikastike-kalapuikkojämät ikionnellisena lautasiltamme, eli eiköhän se siitä. Onhan tässä neljän vuoden aikana melkein jo tottunut tähän nirsoiluun, kun on tuo muutenkin vähän turhan tarkka siitä, mitä KOIRAN ruokaa suuhunsa pistää. Ihmisten ruokaahan tuo (niin kuin varmasti melkein kaikki muutkin koirat) vetää ihan into pinkeänä. Pitää tehdä sille ultimate special liha-napumössöt taas, niin eiköhän rupea maittamaan. Otinkin sille jo sulamaan jonkin pötkön, kun vaan tietäisi, mitä se on. Luultavimmin se on joko lihaista rasvaa, tai sitten lihasekoitusta. Tai sitten jotain ihan muuta. Sama se minulle on :D

Nalan "temppukoulu" ei ole vielä päässyt ratsaille, eli ei olla treenailtu mitään erityistä. Kunhan heitellään femmoja ja välillä ulkona virkistetään muistia tuon "sivulle" -käskyn kanssa. Huomenna voisin jopa hieman kokeilla kepillä jäätä, että tulisiko siitä opettamisesta mitään, kun minulla on vapaapäivä töistä. On tuolla kaapissa ainakin nakkeja, joista karvakas sekoaa, niin ei ainakaan motivoinnista pitäisi olla puutetta. Ennemminkin yli-innokkuutta on tiedossa, kun tuo ei tiedä, miten päin olisi, että nakin saisi. Mutta siitä lisää sitten huomenna, jos saan mitään aikaiseksi.

Kevät tulee kovaa vauhtia, ja Nalakin saanut parisataa grammaa painoa lisää. Kävin sen tuossa yksi päivä punnitsemassa, ja se painoi 19,56kg.. Vielä jonkun verran lisää, niin oon tyytyväinen, vaikka näyttäähän tuo tyttö todella upealta jo tälläkin hetkellä. Onni on eläinlääkäri kotikulmilla, jossa voi käydä pyörähtämässä vaa'alla vaikka joka päivä, jos siltä sattuisi jostain syystä tuntumaan. Nalakaan ei oikeastaan enää edes välitä vaa'asta, joskus se hieman aristeli sitäkin.
Kevään tullen olisi aika kaivaa furminaattori kaapista ja edesauttaa sitä karvan vaihtumista, kun ei se hillitön karvanlähtö ole vieläkään alkanut (tai sitten olen jo niin tottunut tähän karvatulvaan, että se on mennyt minulta aivan ohi).. Ja pestäkin tuo tytteli pitäisi, talven sonnat pois turkista ja varpaanväleistä, ja kevään kurat tilalle!. Niin ja tassukarvoja pitäisi hieman napsia lyhyemmiksi. Onhan tässä hommaa, vähän niin kuin laittaisi autoa/pyörää kesäkuntoon :D
Aurinko paistaa päivä päivältä enemmän, ja mun kuvausinto ym. harrastusinto vaan kasvaa. Hirveästi on suunnitelmia Nalan kanssa toteutettavaksi, ja kamera roikkuu tietenkin koko ajan mukana! Jee. Ja vaikka ulkona sataisi, tekee minun siltikin mieli mennä lenkille, koska silloin siellä ei ole muita häiritsemässä :D Joskus menen, joskus en. En mä niin tosta kylmästä sateesta välitä, enkä varsinkaan tihkusateesta. Kesän lämpimiä kaatosateita ja ukkosia odotellessa <3

-Suvi-

ALKAVA TEMPPUKOULU!

Nala meni perjantai-iltana vanhemmilleni hoitoon. Vietiin se sinne joskus vähän ennen kello seitsemää illalla.. Siellä se veti perinteiset alkuhepulit ja juoksi ympäri kämppää korvat virtaviivaisesti taakse vedettyinä. Meidän syödessämme Nalakin sai suurta herkkuaan - lohen nahkaa. Ai, kylläpä näytti maistuvan. Puolisen tuntia oltiin oltu kylässä, kun Nala rupesin vinkumaan, ja lopulta jopa mölisemään faijalleni. Se halusi ulos. Faija koitti minua saada liikkeelle, mutta totesin, että koira on nyt hoidossa ja hoitaja on hyvä ja käyttää koiran itse ulkona ;) Sinällään ihan mukavaa välillä saada taukoa lenkkeilystä, varsinkin viimeaikaisen perseilyn huomioonottaen. No, nytpä sain viikonlopun "levätä" (eilen oli pub crawl, joten ei sitä nyt ehkä levoksi voi kutsua). Nala tuli takaisin lenkiltä juuri, kun olimme lähdössä, eikä tohinaltaan kunnolla ehtinyt edes minua moikata. Sinne se onnellinen tyttö jäi, lihotettavaksi (=hemmoteltavaksi).

Kotiin tullessa oli erittäin yksinäinen olo, vaikka onhan minulla tuo ukko täällä. Minusta koira vaan kuuluu kotiin. Mulle tuli silloin illalla ihan hirveä himo opettaa Nalalle jotain uutta, pieniä temppuja. Mietin että voisin opettaa sen kumartamaan ja "häpeämään" (peittämään kuononsa/silmänsä tassullaan). Olisi siinä sitten yhteistä mukavaa puuhaa meille molemmille :) Sivulle tuloa harjoittelimme tuossa parina päivänä, ja se sujui loistavasti, ja pari kertaa onnistui jopa taakse meno (=Nala menee taakseni istumaan ja tuijottaa minua tarkkana). Torstai-iltana harjoittelimme myös vähän kontaktin ottamista kävellessä, ja seuraamista kun sitä tuo yksilöni ei osaa ulkona. Sekin sujui suht hyvin, harjoittelimme noin 15 minuuttia. Tästä iloisesta onnistumisesta johtuu varmaankin tämä opetusinto. Vaan kun koira tuli oleman viikonlopun poissa.. Voin kuitenkin aina miettiä joitakin temppuja valmiiksi tytyä varten.

Seuraava "temppu", jonka ajattelin Nalalle ensimmäisenä opettaa (joskin voi olla että opetan paria erilaista ns. samaan aikaan), on luultavimmin "pidä". Tarkoituksena siis saada Nala pitämään jotakin tavaraa suussaan, jos niin käsken (esimerkkinä vaikkapa kynä). Tämä ei ole niinkään hassu temppu, vaan siitä voi jopa olla joskus hyötyä. Toinen, hieman hauskempi temppu olisi opettaa Nala "laulamaan" käskystä.. Tosin välillä se mölisee ja örveltää, jos sille sanoo "pyydä" (esimerkiksi ylos lähtiessä). Voisin olettaa, että se on tuolle oopperalaulajalle melko helppo opettaa, jos vaan oma mielenkiinto riittää. Pitänee mietiskellä näitä rauhassa, vaikka ei koira minusta liikaa temppuja voi osata. Hauskojahan ne ovat, ja pääasia on, että kaikki osapuolet nauttivat tilanteesta. Voin tänne sitten kirjoitella, kuinka temppujen harjoittelu sujuu (kunhan olen päättänyt ensimmäisen opetettavan), seka mahdollisesti jonkinnäköistä materiaalia, jos Nala oppii hyvin! Pidetään peukkuja.

Pitää vielä etsiä se naksutin..

-Suvi-

KOIRAKURSSI?

Luin Helsingin Sanomista pienen jutun Kennelliiton suunnittelemasta koirakurssista, joka olisi tarkoitus toteuttaa tänä keväänä netti- ja mobiiliversiona, sekä kenties myös paperisena versiona. Kyseessä on koiran hankintaan (rotusopivuudet yms), käyttäytymiseen, terveyteen ja hoitoon liittyvä ilmeisesti melko kattava perustietopaketti, josta tulisi suorittaa jonkinlainen "koe". Kokeen läpäistäessä siitä saisi todistuksen, ja hylätyn kokeen voisi suorittaa uudestaan. Näin kasvattajille olisi mahdollista näyttää todistus siitä, että tuleva koiran omistaja on perehtynyt asioihin ja näin ollen tietää, mihin on ryhtymässä. Kasvattajat varmasti arvostavat hyvin suoritettua "pohjatyötä", ja voivat turvallisemmin mielin luvouttaa pennun uuteen kotiin. Hetken mielijohteesta tehdyt ostopäätökset voisivat siis vähentyä, kun tietoa olisi ollut tarjolla enemmän
.
Mielestäni tämä on loistava idea. Kattava tietopaketti auttaa varmasti monia harkitsemaan, ja valitsemaan itselleen sopivan rodun, joskaan ei kukaan kiellä toisenlaisiakaan rotuja ostamasta. Toinen asia tietenkin on, käytetäänkö näitä saatuja tietoja hyödyksi millään lailla. Tällaisen tietopaketin avulla ihmiset saavat kuitenkin mahdollisuuden perehtyä mahdolliseen tulevaan elämään koiran kanssa, ja esimerkiksi vanhemmat voivat näyttää hoitoon ja vastuuseen liittyviä faktoja mitä tahansa koiraa kinuaville lapsilleen saadakseen heidät pohtimaan asiaa uudelta kantilta..

Saahan näitä tietoja toki kerättyä kirjoista ja ympäri internetin ihmeellistä maailma, mutta tällainen tietopaketti, jossa yleishyödylliset tiedot löytyvät samasta läjästä, on mielestäni hyvinkin käytännöllinen idea :)

-Suvi-

"OLLAAN YSTÄVIÄ JOOKOS.."

Tosiaan tuossa jokin aika sitten (kun oli vielä lunta enemmän), lähdin Nalan kanssa aikaisin aamulla lenkille, päämääränä kuvata, hypyttää Nalaa lihasharjoituksen takaamiseksi sekä käydä katsomassa rantaa auringon kosketuksen alla. Nämä kaikki teimmekin. Rantaa kohti kulkiessamme hyppyytin Nalaa hieman yhden kivimuurin luona. Kauaa sitä ei kiinnostanut moinen toiminta, joten jatkettiin melko pian matkaa kohti (kovettuneen) veden ja rantaviivan kohtaamispaikkaa. Emme kuitenkaan yleiselle rannalle sännänneet, vaan syrjäiseen ihanaan paikkaan, jossa käymme aina silloin tällöin. Maisemat olivat upeat. Merikin oli tuolloin vielä jäässä, joskin sen verran jo heikon oloista, etten itse sinne olisi lähtenyt kävelemään. Muita siellä kyllä näkyi liikkuvan reippaasti. Itse olen pienenä tippunut jäiden läpi, joskin syvässä ojassa, eli en tahdo uhmata enää luontoa tuossa asiassa.


Rannan tuntumassa oli penkki (mistä lie se sinne oli raahattu), ja päätin istahtaa siihen hetkeksi ja antaa Nalan haistella ja tutkia rauhassa. Aurinko paistoi kyseiselle paikalle ihanasti, joten suljin silmäni ja olisin voinut istua siinä vaikka kuinka kauan. Harmonisen hetkeni keskeytti kuitenkin Nalan jännittyminen, kun se havaitsi metsässä jotain - mies koiransa kanssa oli tulossa meitä kohti ja Nala oli maastoutuneena (musta koira maastoutuu erittäin loistavasti lumeen), karvat pystyssä jalkojeni vieressä. Voihan nenä, en edes olisi päässyt tilannetta pakoon, jos olisin halunnut, sillä takanani oli lumikinos ja vieressäni heikkoa jäätä. Mies kysyi kohteliaasti, kumman sukupuolen edustaja Nala on sekä lupaa päästää oma koiransa tutustumaan. Tokihan ne voivat tutustua, mutta varoitin, että Nala saattaa olla vähän äkäinen. Mies naurahti leppoisasti ja totesi ettei se haittaa. Nala oli nätisti, ja yllätyksekseni koirat rupesivat jopa leikkimään. Uusi ystävä oli 4-vuotias Lapinporokoira (en ole ennen nähnyt kyseistä rotua punertavana), ja oli kyllä mielettömän upean näköinen.

Koirat leikkivät keskenään ja minä vietin pienen juttutuokion miehen kanssa. Hän kertoi muunmuassa käyneensä talven aikana monena aamuna juoksuttamassa koiraansa jäällä vapaana muiden koirien kanssa. Harmi, kun en koko talvena ollut käynyt tuossa paikassa, se olisi varmasti ollut ihanaa katseltavaa.
Keskustelumme lopussa mies hetken tuijotti Nalaa, ja totesi, että olemme pari kertaa joskus tuolla metsäpoluilla tavanneetkin :D Kamala tilanne, sillä minä en muistanut ollenkaan! Kenties ukko sekoitti meidät johonkin toiseen.. He jatkoivat matkaa, ja minä vielä hetken istuin rannassa nauttimassa auringosta. Pian jatkoimme mekin matkaamme rantatietä pitkin metsikön kautta kotiin.

Toivottavasti tapaamme tuon kyseisen ukon ja sen koiran vielä joskus :)

-Suvi-

KUULUMISIA

Luvattoman kauan aikaa taas viime postauksesta, hyhhyh.. Hävytöntä!

Nala täytti viime sunnuntaina neljä vuotta. NELJÄ!! Mihin aika katoaa? Miten mun tyty voi olla jo niin vanha? Vastahan mä sen sain itselleni.. Sankarin päivä alkoi maukkaasti jauhetulla lohella tehdyllä "kakulla" (300g kivaan muotoon muovailtua lohimassaa), jossa oli 4 pientä luun muotoista raksua kynttilöiden korvikkeena. Tämän jälkeen saatiin jälkkäriksi naudan niskajännepala, viime kerrasta kun oli kulunut jo pieni tovi. Nalahan oli tästä kaikesta herkuttelusta tietenkin onnesta soikeana, vaan päätin yllättää sen vielä suuremmin, ja kaivoin sille kaapista sen lahjan; kirkuvan punaisen, piikikkään vinkupallon! Onni oli huikeaa, kun heitin pallon Nalalle. Meinasin ihan kyyneleen tirauttaa, kun se oli niin liikuttavan näköistä.. 4-vuotias, mutta ikuinen rehaaja. Mun ikioma Nala. Maailman paras tyttö. Kuten arvata saattaa, tuo kyseinen pallo ei montaa minuuttia ehjänä pysynyt; alta 10 minuutin oli siitä jo vinku saatu rikki. Nyt se vain pihisee suht kimeästi. Illemmalla tyttö sai vielä riistan makuisen lettiluun, jonka se söikin kokonaan.

Tyty väsyneenä riehumisen jälkeen.

Nala nirsoili tuossa taas jokin aika sitten, eikä syönyt moneen päivään mitään.. Huolestuin hieman, mutta koska koira oli muuten virkeä ja hyvinvoivan oloinen, en syöksynyt lääkäriin.. Alkoi se sitten lopulta syömään, halpisruuan avulla. Tuona aikana tyty kuitenkin laihtui yli kilon, aijai. Nyt ollaankin taas "lihotuskuurilla", että saataisiin paino pysymään siellä reilussa 20:ssä. Tällä hetkellä ruoka maistuu taas upeasti, ja olen erittäin tyytyväinen. Vähän kuitenkin pelottaa, kun Nala menee viikonlopuksi hoitoon, ettei se taas(kaan) suostu pariin päivään syömään sieltä palatessaan, kun kylässä se saa kaikkea muuta paitsi omaa ruokaansa (jota siellä on n. 5kg, kun sinne itse olen pussin ostanut). Eipä sen stressaaminen kyllä asiaa auta, joten ei ajatella sitä sen enempää.

Onkohan tässä sattunut mitään sen kummempia.. Hmm. Joo, Nala sai tuossa joskus uuden ystävän lenkillä, ja tulikin sen kanssa hyvin jopa toimeen. Siitä lisää myöhemmässä postauksessa (jos ei muuten niin ainakin kuva tulossa). Silloisella lenkillä törmättiin kolmeen koiraan, eikä tuo aloittanut rähinää kenenkään kanssa.. Ehkä meillä on vielä toivoa ;D Karvat se nostaa edelleen pystyyn, eikä anna haistella itseään, mutta eipä ole rähissyt nyt hetkeen.. Baby steps..

Karvanlähtö ei Nalalla sitten alkanutkaan. Pieniä tupsuja lähtee silloin tällöin, mutta se jokakertainen karvavyöry ei ole vielä saapunut.. Koiraani katsomalla voin siis sanoa, koska se kevät on tullut jäädäkseen, se tuntuu tietävän nämä asiat. Tassukarvoja siltä pitää kyllä kohta vähän trimmailla, kun pursuavat varpaiden välistä sen verran törkeästi, eikä neiti meinaa enää pystyssä pysyä täällä kotona muovimattolattialla kaahatessaan.

Luiden vahtiminenkin on Nalalla hieman tuntunut helpottavan.. Ruokakuppiaan se yksi päivä vahti, mutta ei kauaa. "Koulutin" Nalaa luuasiassa vaihtokauppamenetelmällä. Se toi minulle luun ja sai palkan siitä. Jos otin luun sen vierestä, se sai palkan siitäkin. Ei tuo nyt ainakaan muutamaan päivään ole panikoitunut siitä jos liikun ympäri asuntoa vaikka sillä luu olisikin jossain. Tästä se lähtee :D Baby steps again.. Mun ärripurri ei olekaan enää ihan niin ärri.
Eilen kuitenkin huomasin jossain vaiheessa iltaa, että neiti päättikin taas vahtia riistan makuista lettiluutaan (ei koskaan pitäisi sanoa, ettei se enää tee jotain.. Niin ja kyseessä on siis uusi, toissapäivänä annettu luu, eikä se sama viime sunnuntainen). Käytös kuitenkin loppui lyhyeen. Harmikseni huomasin myös, että tytyllä on vatsa sekaisin :( Pitkin yötä se juoksutti minua ulkona.. Toivottavasti paranee pian. Voin vaan toivottaa onnea vanhemmilleni, joille Nala menee tänään hoitoon :D

-Suvi-