Mitenhän tähän nyt sitten selittäisi kolmen kuukauden aikaiset temmellykset Nalan osalta, hmm.. Ei tässä kai mitään sen suurempia hulluuksia ole tapahtunut, mutta höpötellään nyt jotain, mitä mieleen tulee.
Elokuusta tulee mieleen ainoastaan eräs Nalan mökkireissu (jossa en ollut mukana, koska olin töissä sinä päivänä). Nala siis meni faijani ja hänen kaverinsa kanssa mökillemme saaristoon köheltämään siksi aikaa, kun ihmisväki keräsi marjoja ja sieniä. Ja kyllä oli koira kuulemma juossutkin, minkä jaloistaan ehti. Jossain vaiheessa mökkireissua sain kuitenkin puhelun, joka alkoi jotakuinkin näillä sanoilla: "Tiedätkö, mitä koiras meni tekemään?" Ja senhän nyt voi kaikki arvata, että pieni sisäinen paniikki rupesi työntämään päätään esiin. Eihän noin saa aloittaa puhelua! No, mitään onnettomuutta ei ollut kuitenkaan käynyt, mutta jotain erittäin ällöttävää kuitenkin.. Nala oli löytänyt ihanan tuoreen hirvenläjän ja päättänyt tehdä itselleen pienen mutahoidon :D Yöök! Meinasin oksentaa, kun kuulin tämän. Minun rakas koirani on pyörinyt onnellisena PASKASSA. Huhhuh. Lopulta kuitenkin selvisin järkytyksestä, eikä asialle voinut kuin nauraa. Totesin vain, että kotiinsa koira ei saavu ennen kuin on käynyt kylvyssä - ja kylpyynhän se myös joutui.
Faija haki minut Nalan kanssa autolla töistä ja heitti meidät kotiin. Ensimmäisenä Nala syöksyi syliini, ja kiitin mielessäni kaikkea mahdollista, että koira oli kylvetetty. Nalaa haliessani haistoin jonkin miellyttävän tuoksun - millä ihmeellä koirani oli pesty?? Selvisi lopulta, että äitini oli suihkauttanut Nalan päälle erästä mietoa bodu tuoksua, sillä "kyllä kotiin palaavan ja suihkussa käyneen nätin tytön pitää myös tuoksua hyvältä", kuten äitini oli sanonut. No, hyvältähän se tuoksuikin :D Ei valittamista. Näissä merkeissä meillä siis alkoi syksy.
Lisämainintana pakko sanoa, että tuoksu pysyi todella kauan Nalan turkissa! Kyllä kelpasi halia, vaikka kelpaa tietysti muutenkin :D
Mitås muuta paskassapyörimisen lisäksi? Ei kai mitään ihmeempiä. Nala on perseillyt minulle pitkin syksyä ja ollut todella, todella hankala tapaus. Mietin tuossa jo hetken, että veisin sen vanhemmilleni muutamaksi päiväksi hoitoon, että saan hermoni kasaan (pinna ollut todella kierällä). En kuitenkaan päätynyt tekemään niin, sillä kun olen koiran hankkinut ja halunnut, niin minä myös ratkaisen ongelmat itse. Ja kyllähän minä tiedän, että se suurimmaksi osaksi minusta itsestäni johtuu. Pahin perseily on ollut remmikäyttäytyminen. Jatkuvaa rähinää, vaanimista, kyräilyä, vetämistä.. Ehkä se siitä, nyt mennään jo ehkä vähän parempaan suuntaan. Otin taas kuonopannan käyttöön, joskaan en sitä joka lenkillä käytä. Eilen otin namipussin takkini taskuun (koska talvitakkini, jota jo nyt käytän, taskuun mahtuu pussi kokonaisena), ja lenkki sujui jo huomattavasti paremmin, vaikka Nalan huomio herpaantuukin vähän väliä muuhun. Laitan myöhemmin hieman kuvia ja ehkäpä jotain tarinaakin tuosta lenkistä, tästä postauksesta tulisi muuten aivan turhan pitkä :)
Kuva otettu kesällä mökiltämme.
Kuten sanoin, ei tässä juurikaan mitään ihmeellisyyksiä ole tapahtunut, joten hypätään suoraan nykyaikaan (tai parin viikon sisälle). Nalalla oli juoksut. Tyty oli erikoisen äkäinen juoksujen aikana, ja otti nokkiinsa kaikesta. Se myös alotti roskiksen repimisen, mitä se harrasti joskus paaperona. Argh. Mutta itsepä jätän sen roskapussin sinne roskikseen. Nala osaa siis avata sen kaapin, missä roskis on, ja tyhjentää sitä, miten pystyy.
Nala kuitenkin oli onneksi yllättävän siisti (juoksujen suhteen, ei roskien), ja siivosikin omat jälkensä erittäin hyvin. Juoksujen loppupuolella Nala kehitteli jonkin ihmeellisen tunnesiteen kirkkaanpunaista hihnaansa kohtaan. Pohdiskelin, olisiko kyse valeraskaudesta, mutta mikään muu oire ei siihen viitannut, ja koiralle iski tämä ihme kohtaus ainoastaan iltaisin. Se ei myöskään ollut lainkaan hellä hihaansa kohaan, vaan paiskoi sitä ympäriinsä ja puri minkä ehti :D Raju äiti. En tiedä mistä oli kyse, mutta se kesti vain muutaman päivän.
Mutta eipä tässä kai mitään sen ihmeempiä ole, joten jatketaan myöhemmin tämän eilispäivän lenkin parissa. Oli niin kaunis ilma, että ainakin muutama kuva on pakko julkaista. Toivottavasti ei enää tule tällaista taukoa.
-Suvi-
