Lenkkikuvia ja kuulumisia

Käytiin tiistaiaamuna pitkästä aikaa Nalan kanssa ulkoiluttamassa kameraa - vai sittenkin kameran kanssa ulkoiluttamassa Nalaa? No anyway, sain napattua muutaman otoksen, joka on jopa julkaisukelpoinen, vaikkakin laatu voisi olla parempi.

Käytiin tuolla "meidän rannassa" pitkästä aikaa pyörähtämässä, jotta Nala pääsisi kahlailemaan (silloin oli KUUMA!) ja sen lisäksi otettiin myöskin pitkästä aikaa hieman hyppytreeniä läheisellä kivimuurilla Nalan pienestä vastarinnasta (vollotus ym venkoilu) huolimatta. Pitäähän sitä välillä vähän reenata, että pysyy koira jonkinlaisessa kunnossa. Myös metsässä rymyttiin, mutta siellä en juurikaan kuvia ottanut, kun kamera ei ollut yhteistyökykyinen hämyisessä luonnonvalossa.

Nyt alan olla kyllä melko tyytyväinen Nalan kuntoon, tai siis ulkonäköön. Se on saanut lisää painoa (ainakin silmämääräisesti katsottuna, ensi viikolla olisi tarkoitus punnita neitokainen), ja näyttää mielestäni todella hyvältä. ¨Päivisin olen jättänyt Nalalle pakastetun kongin täynnä jauhelihaa, on tyttö ollut ihan nätisti ja rauhassa. Tämän asian aloitin siksi, kun neiti oli eräs päivä murtautunut keittiöön ja repinyt roskapussin tuhannen päreiksi ympäri asuntoa Se on varmasti vaikuttanut painon nousuun, kun on saanut kongillisen lihaa ylimääräisenä annoksena päivässä.. Ensi viikolla saan toivottavasti "kogimaisen" aktivointipallon, jolloin Nala saa hieman vaihtelua puuhiinsa. Voi pallo, tule jo!
Muutenkin Nala on syönyt nyt paremmin kuin varmaan viimeisen kahden vuoden aikana! Siitä lisää myöhemmin, jahka saan postauksen valmiiksi.

Tosiaan sain tuossa parisen viikkoa sitten yhdeltä kaveriltani 3m nahkaisen monitoimihihnan, ja se on IHANA! Kiitos hänelle siitä miljoonasti <3 Ja työkaveriltani sain nahkaiset vedonestovaljaat Nalalle, jotka on ihan unelmat! Kuinka paljon paremmilta lenkit voivatkaan maistua, kun koira ei pääse kiskomaan olkapäätäni sijoiltaan? Ja vaikka retorisiin kysymyksiin ei tulisi vastata, niin vastaan silti: NIIN PALJON PAREMMILTA! Voin sanoa, että hyvät ovat, ja suositella kaikille lämmöllä. Kyllähän tuo vieläkin kiskoo, minkä pystyy, mutta ei se kykene tekemään sitä enää niin kovaa, että minä joutuisin koville sitä vastaan taistellessa. Ei ole enää kädet olleet kipeät. Nämä kaksi meille uutta välinettä (molempia olen kyllä hinkunut jo parikin vuotta, mutta enpä ole saanut aikaiseksi hommattua, krhm) ovat siunaus varsinkin minulle! Kiitos kiitos kiitos kiitos kiitos. Molemmille. Kiitos. <3

Jotain tässä kai oli tarkoitus vielä höpöttää, mutta nyt iski pahanlaatuinen ajatuskatkos. Joten siirrytään kuviin!

Ilmiselvä Ferrari.

Hyppytreeniä..

Lisää hyppytreeniä (Ei, koirani ei istu ilmassa!).

Kuten huomata saattaa, kuuma oli ja tuli. Mutta huomatkaa myös valkoiset hampaat! Kyllä on viimeaikainen herkuttelut selvästi tehnyt tehtävänsä :)

"Mamma mennään jo rantaan! Tahdon kahlailemaan!"

"Ihanaa viileää vettä!"

"Pitääkö tulla jo pois?"

Kuivauspuuhia.

PS. Tuon aamuisen rymyämisen jälkeen Nalasta löytyi punkki, iuh. Onneksi se ei ollut tarttunut vielä kiinni.

-Suvi-

AJANVIETTOA

Heräsin viime yönä joskus klo 2 aikaan omituisen pirteänä, enkä saanut enää unta. Näpertelin koneella hetken ja katsoin televisiota, mutta lopulta kyllästyin sen kaltaiseen ajantappoon ja lähdin Nalan kanssa lenkille. Ajattelin, että kierrämme vaan tuon pienen metsäreitin, otan jokusen kuvan Nalasta, ja palaamme takaisin kahvinkeittopuuhiin. Asia ei nyt ihan niin mennyt, sillä olimmekin ulkona kaksi tuntia :D Oli niin mukavaa, kun nala käyttäytyi kunnolla suurimman osan lenkistä (mitä nyt kerran meinasi vanhan papan kimppuuun "hyökätä", kun se jäi juttelemaan ja toisen kerran meinasi syöksyä auton alle, kun tien toisella puolella käveli toinen koira), ja sääkin oli mitä mahtavin. Upea aamu-aurinko, kirpeä pikku pakkanen, eikä juuri ketään missään. Vain minä ja Nala + muutama muu lenkkeilijä. Voiko muuta toivoa?


Lenkin alussa Nalalla oli hieman liian kova meno päällä, ja se veti minua perässään minkä tassuistaan pääsi. Taisi tyttö aavistaa, että mentiin kohti koirapuistoa. Puistossa Nala juoksenteli puolisen tuntia, kunnes lähdimme. Lähtiessäni huomasin, että puiston toinen portti ei mene kunnolla kiinni, ja se olisi auennut, jos Nala olisi hypännyt sitä päin. Ei hyvä, pitää ilmoittaa kaupungin duunareille, että pistävät portin kuntoon.. Jatkoimme matkaamme rantatiellä, Nala etunenässä ja minä perässä kävellen ja kuvia napsien. Välillä vedettin pieniä spurtteja, ja juostiin hetki. Tyty olisi kovasti halunnut päästä jäälle juoksemaan, mutta en uskaltanut sinne lähteä, kun hieman jo varoiteltiin heikoista jäistä. Nokka kohti toista metsää ja menoksi. Puistosta lähdön jälkeen Nala käveli todella nätisti hihnassa, olin suorastaan yllättynyt, positiivisesti tietenkin.

Poseerausta puistossa.

Rantatiellä juoksentelua.

Rantatiellä myös levättiin hetki :)

Tänään olisi tarkoitus käydä tuolla toisessa lähimetsässä, tai pikemminkin kukkulalla, pyörähtämässä Nalan kanssa, kun ei siellä olla koskaan käyty (en ole saanut aikaiseksi jostain syystä). Saa Nalakin vähän "uusia tuulia" kuonoonsa. Jos sää pysyy yhtä kauniina, niin voi olla että sieltäkin jonkinlaista kuvamateriaalia tulee tänne ;)
Tässä kuitenkin nyt muutama kuva meidän ihanasta aamulenkistä. Näitä lisää (ihania lenkkejä siis, vaikka onhan kuvatkin pop)!

Jään ihastelua.

Kaunotar.

Nala ja kevätaurinko.

-Suvi-

Paratiisi aivan naapurissa?

Nala oli iloisesti yllättänyt, ja repinyt päivän aikana täyden jätesäkin palasiksi. Ja se piti viedä juuri tänään roskikseen, ettei näin tapahtuisi.. Olihan se jemmassa keittiön oven takana, mutta neiti oli ovelasti saanut raotettua ovea niin, että sai sitten pussin revittyä.. Ärh. No, näitä sattuu, eihän se maailmanloppu ole. Tulee mieleen Nalan pentuajat, kun se oli varmaan päivittäin jotain tuhonnut - milloin oli roskat revitty, milloin tiskirätti pilkottu, milloin johonkin lojumaan jääneitä vaatteita maisteltu tai lattialistoja/ovenkarmeja nakerrettu. Söihän tuo pentuna meidän parvekkeen ovestakin ihan hyvän kokoisen palan.. Jolloin saikin kutsumanimekseen TERMIITIN. Silloin meinasin kyllä toivosta luopua: "tuleeko tuosta koskaan kunnon koiraa?" Kunnon koirahan se on, mun rakas, mittaamattoman arvokas. Ei käytökseltään mitään eliittiä, mutta mulle maailman tärkein kuitenkin, mun ihana termiitti.. :)

Pyörähdin myös tänään (tässä vaiheessa blogin julkaisua lue EILEN) Megaeläimessä, joka oli muuttanut isompiin tiloihin, ja olihan muuten upeat tilat! Varmaan 10 kertaa suurempi kuin edellinen (no ehkei ihan, mutta mielettömän iso kuitenkin), ja tuotevalikoimaa löytyi jos jonkinlaista - varmasti kaikille jotakin. Ja se ihanuus: pakastealtaat täynnä ihanuuksia Nalalle! Päätinkin, että heti kun rahaa ropsahtaa tilille, säntää tämä tyttö ostamaan pakastimen täyteen ruokaa (ja kenties joitakin luita) Nalaa varten. Ainakin jauhettua lohta, voima mixiä ja kasvissosetta. Nyt, kun rahaa ei oikein ollut, lähti mukaan vain 10kpl siankorvia (5€, avajaistarjous!!). Kyllä on neiti niihinkin tyytyväinen. Olikin vanhat jo lopussa (ainakin melkein, eihän noita koskaan liikaa ole). Sormet syyhyää jo takaisin, äää.. Ostosreissun jälkeen käveleksin ympäriinsä, ja löysin aivan ihanan puiston - ja ihan täältä läheltä! Oli metsää, polkuja, hiekkateitä, kallioita.. Ja vielä koirapuistokin! Voi jehna, näillä main olen koko ikäni asunut, enkä tuota paratiisia ole ennen nähnyt :D Pitää tähän postaukseen laittaa liuta kuvia, mitä kännykällä napsin, vaikka ei kuvista sitä oikeaa näkymää saakaan selvennettyä teille muille.. Sinne pitää kyllä mennä jokin kaunis päivä kävelylle. Roskiksiakin siellä oli mukavasti (niitä kun ei stadissa kauheasti näy enää), varmaan 10-20m välein! Ei sitten kakkipusseja tarvitse kilometritolkulla kädessä pyöritellä, hah. Kenties suuntaamme sinne jo huomenna, jos on hyvä ilma.. Nala oli ihana, kun tulin kotiin. Ei ole varmaan koskaan niin riemuissaan tullut vastaan, ja kyllä sitä asiaa sitten suustakin pääsi. Kamala möliseminen ja pyöriminen, juttelumurinaa unohtamatta, ja lopulta neiti nousi minua vasten ja halasi. Aaw, yleensä se vaan tönii, mutta nyt se jäi siihen seisomaan tassut mun lantion molemmin puolin. Mun hassu. Voihan olla, että se haistoi mun kassissa olevat siankorvat, ja herkistyi sen takia xD Samapa tuo mulle.

Mua nyt vähän jäi korpeemaan, kun tossa iltalenkillä jolkotellessa näin kauempana täysin Nalan näköisen ja oloisen (=käytöksisen) koiran, enkä jaksanut juosta heitä kiinni udellakseni koirasta lisää. Jäin vaan pohtimaan, voisiko olla mahdollista, että joku Nalan sisaruksista olisi muuttanut näille kulmille? Se olisi niin huippua! Toivotaan, että törmätään vielä, että saan mun uteliaisuudelta mielenrauhan.. Kovasti se koira katseli meitä, ja Nalakin heitä. Jokin yhteys? Hope we'll see that!

Näihin karvaisiin (ja uteliaisiin) tunnelmiin päätämme tällä kertaa.

-Suvi-

PS. Hyvää kesäkuuta kaikille! Nyt se kesä sitten "virallisesti" alkoi, vaikkakin mulla se alkaa vasta heinäkuun puolella. :)

^ Sievä koirapuisto! ^

Last but not least.. Huippukeksintö! Miksei näitä ole joka puistossa? Koirankakkapussilaatikko, ja sen alla roskis, mihin täydet pussit voi laittaa! Tosin nyt ei kyllä ollut roskapussia, eikä kakkapussejakaan tarjolla.. Vois ehkä kulkiessaan viedä sinne roskapussin :)