Naltsun kaa vähän shoppailtiin

..No ei nyt ihan, mutta melkein. Mä päätin, että Nala tykkää näistä - ja tähän mennessä on kyllä tykännytkin, vaikkei olla kuin pariin juttuun vasta tutustuttu! Pidemmittä puheitta, siirrytään ostoksiin.. Nämä on siis hankittu joko netistä tai elukkaliikkeistä viime viikon aikana.

Aktivointipallo! Tää oli yks ihan ehdoton himotuksen kohde, ja nyt se on vihdoin meillä. Ja mikä parasta: Nala rakastaa sitä <3 Se jopa syö tavallisia nappuloitaan hätäpäissään tuon sisältä, jos laitan niitä namien kanssa sinne. Ensin harmittelin, kun ei ollut punaista tuollaista, mutta nyt kun olen sitä jokusen päivän tässä katsellut, niin tuo keltainen on kyllä ihanan piristävän värinen. Toisessa päässä palloa on tuollainen "ristikko", josta namit laitetaan sisään, ja toisessa päässä tavallinen reikä, josta ne pääsevät tipahtelemaan ulos. Lisäksi pallon sisällä on jonkinlainen "labyrintti", ettei se tyhjene heti ihan kokonaan. Aivan ihana! I love it. Or should I say WE love it <3

Kylmäkuivattuja maksapaloja! Jee! Oon jo vuosia halunnut kokeilla, mitä mieltä Nala on maksasta, mutta kun itse vihaan sen koostumusta ja hajua varmaan enemmän kuin mitään, en ole sitä koskaan ostanut, vaikka se nyt olisi ehkä maailman helpoin tapa tehdä itse nameja tolle hömelölle. Nala suhtautui näihin lievällä varauksella. Yleensä se syöksyy suin päin ottamaan kaikki namit mun kädestä, mutta näitä se tuijotteli hetken aikaa pää kallellaan, sitten niitä piti haistella kunnolla ja lopulta se otti etuhampaillaan yhden namin kulmasta kiinni, nosti sen varovasti pois kädestäni, nuoli sitä sekä tökki sitä kuonollaan. Kun tutustuminen oli saatu kunnolla loppuun, se söi naminsa hyvällä halulla - ja rupesi kerjäämään lisää. No, kyllä se niitä pari sai lisää. Jokin kaunis päivä kokeillaan, toimiiko nää lenkeillä, vai onko vaan sisätreenaukseen tarkoitettuja nameja. Voi kumpa nämä toimisivat ulkonakin, tuolle kun ei siellä meinaa kelvata mikään.

Tässä vielä lähikuvaa itse maksapaloista.

Lihatikkuja - makuina naudanliha sekä siipikarja (kuvassa vain toinen pakkauksista).

Jotain möykkyjä, makuna siipikarja. En ole tutkinut möykkyjä vielä sen tarkemmin, eli en tiedä minkä kokoisia ne ovat, tai millainen koostumus niissä on.

Jumbone Maxi. Näitä tuli hankittua kolme kappaletta. Nykyään en kyllä enää juurikaan näitä maxeja osta, sillä Nala tuppaa syömään niistä vain puolet, ja rupeaa vahtimaan loppua siitä. Sinnikkäästi kuitenkin ajattelen, että se pääsee tästä tavastaan eroon, ja nämä ovatkin suuria herkutteluja ja hemmotteluhetkiä varten :)

Lisää maksaa! Kananmaksanameja. Jos ei muuhun, niin sitten tuohon aktivointipalloon (eiköhän niitä joka tapauksessa sinnekin eksy ainakin muutama). Ruotsalaista laatua, kuten kuvasta voi huomata. Kerrottakoon näistä lisää sitten, kun pussi joskus korkataan.

Pienen pieniä (siis TODELLA pieniä) "koulutusnameja". Turhan pieniä Nalalle itse treenailuun, mutta tämän hankin oikeastaan vaan tuon purkin takia, että saan avattuja namipusseja tyhjennettyä sinne. Pysyy puolikosteat herkut sitten parempina. Toisaalta saatoin ehkä myös ajatella hieman veljeni koiraa (kääpiäkokoinen Venäjän toyterrieri <3). Näitä olen viskellyt kotona ympäriinsä, ovat niin pieniä, että Nala joutuu oikeasti tekemään hommia löytääkseen ne!

Puolikosteita luunmuotoisia nameja treenailuun. Näitä löytyy pariakin makua, koska aikaisemmin minulla oli tällaisia lohen makuisia ja huomasin Nalan pitävän niistä erityisen paljon. Nyt on makuina lohi, lammas, riista ja naudanliha. Eiköhän näillä hetken pärjää ;)

Nyt on tosiaan nameja "hetkeksi" ja treenihimo taivaissa (ainakin mulla, Nalasta en olisi niinkään varma)! Täten voin varmasti todeta, että aikaisemmin julkaistujen koulutustekstien kaltaisia tekstejä tulee lisää jossain vaiheessa tulevaisuudessa,

 Eiköhän tuo koirakin tykkää, kun nyt löytyy paljon valinnanvaraa herkuista, eikä aina vaan sitä samaa.

Aktivointipallo on ollut kyllä menestys, sillä leikitään joka päivä.

Seuraavaksi (kunhan ensi kerran täällä ilmaisen itseäni) tiedossa hieman lähempää tuttavuutta tuohpn palloon, ja sitten varmaankin siirrytään treenien pariin. Ehkä. Kenties.

PS. Näiden kaikkien ihanuuksien lisäksi haimme mieheni kanssa viime viikolla tytylle myös 15kg napua, ja tarttuipa mukaan myös uusi 5kg pussi naudan kuivalihaa! Edellistäkin on vielä jäljellä, mutta kun se on nyt tytylle ruvennut paremmin maistumaan, niin tokihan sitä pitää olla lisää säilössä, kun vanhat on sitten joskus syöty. Talven varalle ravintoa kaappeihin!

-Suvi-

"Lihavoitunut" Nala

Mun pullero. Läskipylly. Ihraperse. Päärynäperse. Pullukka. Löllykkä. Punkero.
Mun Nala. No ei se oikeesti mikään läski ole!

Silmämääräisesti katsoen Nala on lihonut, ja on nyt todella upeissa mitoissa! Vyötärö löytyy kyllä, mutta ei koiran suikeromainen ja luikku olemus, se on kadonnut, ja se on saanut lisää massaa - vihdoinkin. Tästä voinkin kiittää suurilta osin suuria määriä jauhelihaa, jota Nala on viime aikoina syönyt, sekä kenties(?) naudanrasvajauhetta, jota olen lähes joka aterialla koiralle antanut. Jos se on tämän kaiken takana, olen todella tyytyväinen siihen. Kuitenkin enimmäkseen luulen, että painonnousu johtuu muonituksen lihapitoisuuden lisäämisestä. Ja onhan tuo hassu syönyt muutenkin nyt enemmän, tai siis paremmin, kuin vuosiin (ainakin kahteen vuoteen)!
Vaikka naudanrasvajauheella ei sinällään olisikaan mitään tekemistä Nalan muodonmuutoksessa, on se kuitenkin saanut Nalan syömään huomattavasti paremmin pelkkää kuivaruokaansa. Siinä täytyy siis olla jokin todella hyvä maku, sillä ennen koiruuteni ei juurikaan syönyt pelkkää kuivamuonaa, ja nyt se saattaa vetää sitä suoraa kyytiä sen 4dl, kun seassa on 2tl rasvajauhetta, ja napuja on möyhitty ja pyöritelty niin, että jokaiseen on jauhetta tarttunut. Hienoa, hienoa. Mitäpä en tekisi, että mun pieni armas söisi, pääsisi upeaan kuntoon ja vielä pitäisi sitä yllä.
Eilen huomasin myös, että Nalan turkki on muuttunut aivan ultrapehmeäksi! Tiedä sitten, johtuuko sekin ruokavaliosta, vai onko sille kenties kasvanut jo talven varalle uutta pohjavillaa (alkukesästähän Nalan turkki oli todella karhea, ja karvanlähdön jälkeen suorastaan luonnottoman karhea, vaikka yhtä upealta se näytti kuin aina kiiltoineen kaikkineen). Tiedä häntä, mutta kyllä tuntuu turkki ihanalta nyt. Tekisi mieli vain halia Nalaa koko ajan. Mamman untuvapallo. <3

Herkkujahan Nalalla on "tunnetusti" PALJON. Jostain syystä nyt ei ole erikoisemmat herkut (naudan niskajänteet, naudan päänahat ym) kelvanneet. Tuo ei yksinkertaisesti syö niitä, piiloittelee vaan ympäri asuntoa. Nyt olen niistä kyllä pitänyt reilun viikon verran taukoakin, jos se niistä vaikka innostuisi uudestaan, kun ollaan "herkuttomammalla" linjalla jonkin aikaa. Denta raskin tuo sai juuri eilen, ja yksi päivä sellaisen ohuen salamitikun. Ja viime viikonloppuna se sai jännepalan, mutta sitä se ei koskaan syönyt. Muutoin olemme olleet herkuttomalla linjalla, herkkunsa se on saanut nauttia päivisin kongista jauhelihan muodossa. Naudanmahatäytteinen puristeluu ihme kyllä maistui Nalalle (ennen tätä taukoa), vaikka se ei ole puristeluista koko ikänään välittänyt. Sekin piti kuitenkin ottaa pois, kun Nala rupesi sitä liikaa vahtimaan, enkä minä jaksa saati rupea sellaista katsomaan. Katsotaan sitten jossain vaiheessa uudestaan, kun on sen aika. Hammasharjoja (denta stix, denta rask ym) en herkuiksi laske, joten niitä Nala saa aina silloin tällöin, säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt olen itse asiassa pitänyt pari päivää taukoa tuosta jauhelihakongistakin, ettei koira totu siihen, että se sellaisen joka päivä saa. Hemmoteltu kakara :) On se jo nyt sitä mieltä, että aina, kun pakastin avataan, se saa sieltä kongin. Joten nyt vähän vieroitusta siitäkin, ettei nouse luulot liian korkealle. Huomenna kuitenkin annan sille jälleen kongin, kun on pitkä päivä töissä, ettei neitonen tylsisty liikaa täällä kotona yksikseen. Jokatapauksessa, jauhelihakongikin on käytössä säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja ensi viikolla Nala saa sen aktivointipallon, jee! Lisää nameja hahahah. Se nähdään sitten, innostuuko Nala tuosta pallosta. Jos ei muuten, niin kyllä se tavallisena pallona varmasti menee, kun tuo on pallofriikki koko koira. Namit sieltä sisältä luulisi olevan vain positiivinen lisä.

Ensi viikolla olisi tarkoitus myös hakea tytylle 15kg ruokaa, sekä lisää kuivalihaa, ja ehkä joitakin pakasteita!
Syö, tyttö, syö. Olet loistavassa kunnossa <3

Valjaat vähän päin persettä, mutta ei se mitään. Koira on upea <3

Niin ja tuossa tosiaan nuo vedonestovaljaat, ja hieman näkyy sitä "uutta" hihnaakin.

-Suvi-

Tallinnan tuliaisia Nalalle

Tosiaan kävin tuossa kesälomani aikana (kyllä, se on valitettavasti päättynyt!) pyörähtämässä Tallinnassa, jossa viihdyinkin hurjat kaksi päivää. Ja kuten aina, pitäähän reissulta tuliaisia tuoda. Itselleni ostin kassin vaatteita, miehelleni salmiakkia ja Calvin Klein deodoranttia, ja Nalalle pari pientä juttua :) Tässä olisi ne Nalan jutut

Ensimmäisenä mukaan tarttui tämä nahkainen hihna. Hintaa oli muistaakseni 13e, ja kyllä se ihan oikealta nahkalta tuoksuu. Hihna on todella ohut (1cm), mutta kestävä ja joustava. Minulla oli tällainen aiemmin, mutta se on hävinnyt jonnekin, joten halusin nyt korvaavan tilalle. Ja tätä lähdin oikeastaan sieltä hakemaankin, siis muun reissun lisäksi. Loistava kusetusnaru. Pidemmille lenkeille ehdoton ei, sillä saan siitä rakkoja käsiini, jos tuo karvapylly vetää kovasti.

Toiseksi sitten kolme tennispalloa. Pitäähän pallofriikille lapselle palloja tuoda! Hintaa näillä oli 0,50e/kpl, eli ei tosiaan paha. Enempää en viitsisi maksaakaan, kun tuo tahtoo rikkoa kaiken aina heti - varsinkin tennispallot. Ne on kivoja, kun ne on halki keskeltä, ja "paukkuu", kun niitä puree.

Sitten mukaan tarttui vinkulelu. Ne jotenkin viehättää mua, joskin mun mies vihaa niitä :D Mutta Nala rakastaa. Sillä on hurjan hauskaa vinkujen kanssa, niin kauan kuin sitä hauskaa sitten kestääkään (yleensä 2-10min). Mutta hyviä leluja kaikki vinkulelut ovat olleet, vaikka ne eivät enää vinkuisikaan. Tämä suloinen siili pisti silmään kirkkaiden väriensä ansiosta. Hintaa oli hurjat 3,99e, joten hinnan suhteen sitä ei tarvinnut jättää hyllyyn. On se suloinen <3

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: UUSI PANTA! Ja se on I-H-A-N-A! Maksoi 13,99e, ja on nahkaa. Aivan loistava Nalalle. Pannassa ei lukenut mitään mittoja, ja otin vaan "sokkona" jonkun sopivan oloisen, ja täydellisestihän se istuu. On vähän säätövaraakin. Tuo väri on vaan jotain niin upeaa. Neon oranssi. Voitte vaan kuvitella, miten upealta se näyttää auringonvalossa. Ja nyt tyty erottuu tiellä, ei ihan heti tule vastaan samanlaista pantaa, kun muilla on vaan tavalliset mustat tms. synkät pannat. Harmitti, ettei tuollaista löytynyt pinkkinä, mutta on tuo oranssi vaan hieno (vaikken yleensä oranssista välitäkään)!

Nalan kaunis poseeraus :D Selvästi tyttö katsonut jotain malliohjelmia, hah.

-Suvi-

Kaupunkijuhannus 2012 hyvine ja huonoine tapahtumineen.

Elikkä tosiaan, vuoden 2012 juhannustuulia pikaisesti. Normaalisti juhannus on vietetty mökillä, tosin Nala on viettänyt sen muistaakseni aina kaupungissa (koska mökkinaapurusto on täynnä känniääliöitä, lapsia ja muita koiria) faijani kanssa, mutta tällä kertaa päätimme "koko lauma" jäädä tänne, joten faijakin pääsi pitkästä aikaa viettämään juhannusta mökille. Painuimme vanhempieni kämpille, kun heillä on omakotitalo. Siellä oli siis meidän poppoo, veljeni naisensa kanssa ja muutamia kavereita - sekä tietenkin Nala.

Aluksi Nala oli kytkettynä lipputankoon, sillä pihan portti oli auki, ja odotimme, että autoilla saapuvat ihmiset ovat paikalla, jotta portti saadaan kiinni ja Nala irti. Vähän minua kieltämättä jännitti, kun siellä on niin matalat aidat, että Nala pääsee hyppäämään niiden yli erittäin helposti (on tehnyt tämän jokusen kerran), mutta hyvinhän tuo sitten pysyi pihalla, kun sille heitteli palloa. Minulla oli mukana Nalalle kaksi kappaletta jotain täytettyä eläimen osaa, mistä en ole nyt aivan satavarma, mitä ne oli :D Luultavasti naudan niskajännettä, jossa jonkinlainen lihatäyte. Niiden lisäksi mukana oli myös aito lihaisa luu (en tiedä mikä luu, mutta kuitenkin), mutta se jäi saamatta, kun Nala viihtyi muuten niin hyvin.

Perjantai meni siis lähinnä pihalla auringossa istuen, kun se niin ihanasti paistoi, ja Nalan kanssa leikkien. Aluksi leluna oli vanha tennispallo, mutta hetken päästä se sai vinkuvan, marketista ostetun kirahvipehmolelun, ja siitäkös riemu repesi. Sen kanssa vedettiin hetki rallia (tällöin vielä kytkettynä), ja lopulta sillä leikittiin vetoleikkejä, jolloin se hajosi kappaleiksi, ja vanut revittiin ulos (vetoleikeissä Nala oli jo vapaana), mutta Nalahan tunnetusti rakastaa lelujen "rutkuja", joten hauskaa riitti. Yksi juhannusvieraista oli kyllä niin rakastunut Nalaan ja innokas touhuamaan ja riehumaan sen kanssa, että ei Nalalle tylsää olisi edes voinut tulla. Kiitos hänelle siitä, että väsytti koiraani (edes hieman) :) Liekö Nala toista tuntia riehunut kirahvirutkunsa kanssa, kun päätin, että nyt on tauon paikka, kirahvin pienet silput ja vanut meni roskikseen, ja Nala sai toisen tällaisen mysteeriherkun nakerrettavakseen, että rauhoittuisi hieman. Ja kyllä se siitä sitten rauhoittuikin, ja nautti täysin rinnoin viileällä nurmikolla varjossa kyseistä herkkuaan :)

Kämpässä oli koko ajan ovet auki, eli Nala sai kulkea miten lystäsi (sen takia omakotitalo olisi ihana!), mutta myö immeiset siirryimme suurimmaksi osaksi sisätiloihin joskus yön/iltamyöhän saapuessa. Osa saunoi, osa pelasi korttia, ja sitten vaan oltiin, syötiin ja nautiskeltiin kenties jotain juomia ;) Nala osallistui kovasti kaikkeen. Syömiseen se olisi varmaan mieluiten osallistunut, mutta ei sille juuri meidän ruokia tippunut, sillä olin rontannut sille omat ruuat mukaan. Siinähän tuo koira kuitenkin pyöri mukana milloin missäkin - jopa kortinpeluussa :D Sille iski paha tapa varastaa aina mun paikka, jos nousin pöydän äärestä. Hölömö hauva istui pöydän ääressä sen näköisenä kuin kuuluisi kalustoon. Ilta vaihtui yöhön ja yö aamuyöhön, jolloin porukka alkoi olla jo aika väsynyttä. Se eräs tietty koiranväsyttäjä jaksoi kuitenkin peuhata Nalan kanssa vielä pitkälle aamuyöhön, tuli aina hakemaan minulta Nalan nameja, että sai temputtaa sitä :D Aww. Suosikkitemppu oli kuulemma se, kun Nala nousi häntä vasten, kädet rintaa vasten/olkapäillä, kun sille sanoi "nouse" ja taputti rintaansa. Sen lisäksi kierittiin, pyörittiin, annettiin tassuja, otettiin namikoppeja, ja mitä lie vielä.. Ihanaa että joku muukin jaksaa puuhata tuon karvakkaan kanssa! Ja sinänsä ihanaa, että sai itse kerrankin hieman rentoutua, vaikka en siis tarkoita pahalla sitä, että olen melkein ainoa, joka yleensä Nalasta huolehtii.

Lauantai meni hieman hiljaisemmissa merkeissä, ja ulkonakin satoi koko päivän. Eipä ollut kovin nautinnollista lenkittää Nalaa kaatosateessa, kun kurkku oli jo valmiiksi kipeä. Onneksi koira oli sen verran väsynyt edellispäivän touhuista, ettei sitä kauaa tarvinnut lenkittää. Piuh. Nala sai kuitenkin pyöriä pihalla aina, kun halusi, sillä ovet olivat avoinna myös koko lauantain. Kovasti oli koira kyllä minun perääni, ja tottelikin kummallisen hyvin. Illalla se sai taas sellaisen mysteeriherkun. Eipä siinä kai ihmeempiä sitten ollut..

Sunnuntaina tapahtui sitten se, mitä olin pelännyt. Nala istui pihalla ja tuijotteli portille. Minä ja veljeni olimme ainoat hereillä olevat. Yhtäkkiä Nalan katse tarkentui ja koko koira jähmettyi, ja pian Nala pinkaisi portille. Voihan perkele, siellä oli kaksi pientä koiraa. Koirat omistajineen jäivät vielä portille jostai syystä hengailemaan, ja Nala juoksi edestakaisin siinä portin ja aidan viertä pitkin. Tiellä oleva pieni valkoinen koira räksytti, minkä keuhkoistaan irti sai, ja minä veljeni kanssa yritin huutaa Nalaa sisälle. Eipä aikaakaan, kun se otti vauhtia ja ponkaisi aidan yli - SHIT!!! Nyt tuli kiire. Veljeni lähti juoksemaan koirani perään (sillä oli kengät jalassa), multa lensi kamera kädestä ja lähdin hakemaan crocsejani. Tieltä kuului pienen koiran "kiljumista" ja kauheaa meteliä. Kun pääsin tielle, Nala juoksi (veljeni perässään), noiden ohikulkijoiden ympärillä, ei mitenkään vihaisen oloisesti, mutta hieman turhan tarkkaan katsellen. Vihelsin Nalaa kerran ja se tuli luokseni(!!!). Järkytyin tästä hieman, sillä Nala ei ole ikinä totellut minua tuon kaltaisissa tilanteisa kunnolla, varsinkaan kerrasta. Nappasin koiraa niskasta kiinni ja raahasin sisälle vessaan. Veljeni vielä tarkisti sen valkean koiran omistajalta, ettei käynyt kuinkaan. "Ei tässä mitään vahnikoa tapahtunut, mun koira vaan säikähti, kun toinen rynnisti täydellä vauhdilla 'päälle'. Voisitte kyllä korkeamman aidan tuohon rakentaa!"
Onneksi tilanteesta selvittiin vaan säikähdyksellä. Hieman lattea loppu muuten hyvin sujuneelle juhannukselle, mutta ehjin nahoin selvittiin itse kukin.

Kaiken kaikkiaan juhannus meni kuitenkin ihan loistavasti, tuota pientä välikohtausta lukuunottamatta! Voimme siis suht hyvillä mielin jatkaa kesää eteenpäin.

-Suvi-

Pallorieha

Ulkona on ihanan viileää! Kyllä nyt maittoi juosta ja tonkia pensaita, kun ei aurinko porottanut jatkuvalla syötöllä.. Emäntä vei minut tenniskentän viereen katsomaan, löytyisikö sieltä minulle tennispalloja, mutta eipä niitä löytynyt.. Punainen, pieni Cars -pallo kuitenkin löytyi! En meinannut sitä ensin huomata, mutta emäntäni vei minut lähemmäs sitä, ja huomatessani sen, ei riemulla ollut rajaa. Rallia mentiin pallo suussa, välillä maassa pomputellen. Kovin oli heikko pallo, se oli rikki alta 5min. Harmi, sillä pallot ovat suuri intohimoni. No, tulipa edes hetki leikittyä. Hylkäsin pallon johonkin pusikkoon emäntäni huomaamatta. Sitten jatkettiinkin matkaa, ja nuuskittiin vähän myyrien (tai hiirien tai mitä lie) jälkiä ja maakoloja nurmikon kätköissä.

Lenkki oli mukava, nyt kehtaa mennä nukkumaan! Huomenna taas ulkoilemaan!

T: Nala