Naltsun kaa vähän shoppailtiin

..No ei nyt ihan, mutta melkein. Mä päätin, että Nala tykkää näistä - ja tähän mennessä on kyllä tykännytkin, vaikkei olla kuin pariin juttuun vasta tutustuttu! Pidemmittä puheitta, siirrytään ostoksiin.. Nämä on siis hankittu joko netistä tai elukkaliikkeistä viime viikon aikana.

Aktivointipallo! Tää oli yks ihan ehdoton himotuksen kohde, ja nyt se on vihdoin meillä. Ja mikä parasta: Nala rakastaa sitä <3 Se jopa syö tavallisia nappuloitaan hätäpäissään tuon sisältä, jos laitan niitä namien kanssa sinne. Ensin harmittelin, kun ei ollut punaista tuollaista, mutta nyt kun olen sitä jokusen päivän tässä katsellut, niin tuo keltainen on kyllä ihanan piristävän värinen. Toisessa päässä palloa on tuollainen "ristikko", josta namit laitetaan sisään, ja toisessa päässä tavallinen reikä, josta ne pääsevät tipahtelemaan ulos. Lisäksi pallon sisällä on jonkinlainen "labyrintti", ettei se tyhjene heti ihan kokonaan. Aivan ihana! I love it. Or should I say WE love it <3

Kylmäkuivattuja maksapaloja! Jee! Oon jo vuosia halunnut kokeilla, mitä mieltä Nala on maksasta, mutta kun itse vihaan sen koostumusta ja hajua varmaan enemmän kuin mitään, en ole sitä koskaan ostanut, vaikka se nyt olisi ehkä maailman helpoin tapa tehdä itse nameja tolle hömelölle. Nala suhtautui näihin lievällä varauksella. Yleensä se syöksyy suin päin ottamaan kaikki namit mun kädestä, mutta näitä se tuijotteli hetken aikaa pää kallellaan, sitten niitä piti haistella kunnolla ja lopulta se otti etuhampaillaan yhden namin kulmasta kiinni, nosti sen varovasti pois kädestäni, nuoli sitä sekä tökki sitä kuonollaan. Kun tutustuminen oli saatu kunnolla loppuun, se söi naminsa hyvällä halulla - ja rupesi kerjäämään lisää. No, kyllä se niitä pari sai lisää. Jokin kaunis päivä kokeillaan, toimiiko nää lenkeillä, vai onko vaan sisätreenaukseen tarkoitettuja nameja. Voi kumpa nämä toimisivat ulkonakin, tuolle kun ei siellä meinaa kelvata mikään.

Tässä vielä lähikuvaa itse maksapaloista.

Lihatikkuja - makuina naudanliha sekä siipikarja (kuvassa vain toinen pakkauksista).

Jotain möykkyjä, makuna siipikarja. En ole tutkinut möykkyjä vielä sen tarkemmin, eli en tiedä minkä kokoisia ne ovat, tai millainen koostumus niissä on.

Jumbone Maxi. Näitä tuli hankittua kolme kappaletta. Nykyään en kyllä enää juurikaan näitä maxeja osta, sillä Nala tuppaa syömään niistä vain puolet, ja rupeaa vahtimaan loppua siitä. Sinnikkäästi kuitenkin ajattelen, että se pääsee tästä tavastaan eroon, ja nämä ovatkin suuria herkutteluja ja hemmotteluhetkiä varten :)

Lisää maksaa! Kananmaksanameja. Jos ei muuhun, niin sitten tuohon aktivointipalloon (eiköhän niitä joka tapauksessa sinnekin eksy ainakin muutama). Ruotsalaista laatua, kuten kuvasta voi huomata. Kerrottakoon näistä lisää sitten, kun pussi joskus korkataan.

Pienen pieniä (siis TODELLA pieniä) "koulutusnameja". Turhan pieniä Nalalle itse treenailuun, mutta tämän hankin oikeastaan vaan tuon purkin takia, että saan avattuja namipusseja tyhjennettyä sinne. Pysyy puolikosteat herkut sitten parempina. Toisaalta saatoin ehkä myös ajatella hieman veljeni koiraa (kääpiäkokoinen Venäjän toyterrieri <3). Näitä olen viskellyt kotona ympäriinsä, ovat niin pieniä, että Nala joutuu oikeasti tekemään hommia löytääkseen ne!

Puolikosteita luunmuotoisia nameja treenailuun. Näitä löytyy pariakin makua, koska aikaisemmin minulla oli tällaisia lohen makuisia ja huomasin Nalan pitävän niistä erityisen paljon. Nyt on makuina lohi, lammas, riista ja naudanliha. Eiköhän näillä hetken pärjää ;)

Nyt on tosiaan nameja "hetkeksi" ja treenihimo taivaissa (ainakin mulla, Nalasta en olisi niinkään varma)! Täten voin varmasti todeta, että aikaisemmin julkaistujen koulutustekstien kaltaisia tekstejä tulee lisää jossain vaiheessa tulevaisuudessa,

 Eiköhän tuo koirakin tykkää, kun nyt löytyy paljon valinnanvaraa herkuista, eikä aina vaan sitä samaa.

Aktivointipallo on ollut kyllä menestys, sillä leikitään joka päivä.

Seuraavaksi (kunhan ensi kerran täällä ilmaisen itseäni) tiedossa hieman lähempää tuttavuutta tuohpn palloon, ja sitten varmaankin siirrytään treenien pariin. Ehkä. Kenties.

PS. Näiden kaikkien ihanuuksien lisäksi haimme mieheni kanssa viime viikolla tytylle myös 15kg napua, ja tarttuipa mukaan myös uusi 5kg pussi naudan kuivalihaa! Edellistäkin on vielä jäljellä, mutta kun se on nyt tytylle ruvennut paremmin maistumaan, niin tokihan sitä pitää olla lisää säilössä, kun vanhat on sitten joskus syöty. Talven varalle ravintoa kaappeihin!

-Suvi-

Välihaalinta(?) part.2

No niin, vähän meni myöhäiselle tämä postaus, kun torkahdin tuossa illalla ja sitten se vaan unohtui :) Mutta käydäänpä nyt siis hieman lähemmin noita haalittuja tuotteita läpi!

1. Koiran purukumi. Aika pientä murjua uudelleensuljettavassa pussissa. Kevyttä herkkua, tuossa oli muistaakseni n. 2% rasvaa. Tuote sisältää 90% kollageenia (en oikein tiedä miten suhtautua tähän, voiko se olla hyväksi koiran keholle ruokavalioon lisättynä? Well, we'll see that.) sekä lisäksi gelatiinia ja kanan maksaa, jotka edistävät nivelten terveyttä ja vahvistavat rustoja ja jänteitä.Nivelten liikkuvuus ja kuormituskyky paranevat purukumin säännöllisellä käytöllä. Kovin suuria odotuksia minulla ei kyseistä tuotetta kohtaan ole, mutta onpahan Nalalle jotain uutta ja erilaista. Annoin Nalalle maistiaisiksi yhden tuollaisen murusen, varmaan yhden isoimmista, mitä tuon silpun seasta löysin, ja kyllä se sitä hetken söi ihan kuin purkkaa olisi jauhanut. Nuo lituskat haisevat voimakkaasti, omaan nenääni inhottavilta, mutta Nala oli kovin kiinnostunut niistä. On vaan tosiaan niin pientä murjua suurin osa, etten tiedä mitä niillä tekisi. Ehkä lisään hieman ruuan sekaan..

2. Tässä on samaa tavaraa kuin ylempänä, mutta pidempinä "liuskoina"

3. Lohen makuisia pieniä luunmuotoisia palkintonameja. Näyttävät hyviltä, puolikostelta. Saa nähdä mitä mieltä Nala on, jahka pussin aukaisen. Palatkaamme siihen kenties myöhemmin.

4. Seiti- ja kanafile-etanoita! Nämä hankin oikeastaan vaan niiden hauskan muodon takia, vaikka tuskin Nala pahakseen laittaa saadessaan tällaista. Pussi on uudelleensuljettava, jotta maut pysyisivät mahdollisimman tuoreina. Tiedä sitten, ovatko nuo jotenkin hieman "kosteita", se nähdään, kun pussi avataan. Kovin suuriahan nuo eivät ole, n. 4cm x 3cm, mutta kelpaavat mainiosti pieneksi arjen piristykseksi.

5. Tämä on tuote, josta olen ehkä hieman innoissani. Naudanrasvajauhe! Nalasta tulee läski, muhhaha. No ei nyt vais, mutta pieni lisärasva aterialla ei kuitenkaan tee hallaa sille, päin vastoin. Hyvässä kunnossa Nala siis on, mutta ehkä tämä auttaa pitämäänkin kunnon hyvänä. Mahtaa kyllä olle aikamoinen energiapommi tuolle minun muutenkin hieman ADHD-taipuvaiselle koiralleni :) Jauheen kerrottiin estävän/auttavan mm. kuivaan ihoon, (liian) karkeaan pohjavillaan ja tietenkin energiantarpeeseen. Lähinnä tätä kyllä ajattelin herättämään Nalan ruokahalua nirsoilujen iskiessä.. Jos se ihra herättäisi jotain tuon hölömön päässä. Suurille koirille annoskoko on n. 1rkl/pv, mutta koska itse luokittelen Nalan pikemminkin keskikokoiseksi, niin laitan luultavasti vain puolikkaan ruokalusikallisen, ainakin näin alkuun, kun katson miten Nala tuohon mömmöön suhtautuu. Luultavasti sekoitan jauhetta pieneen määrään vettä, jotta siitä tulee jonkinnäköistä "kastiketta", eli saan sen imeytymään/tarttumaan napuihin paremmin. Jauheen sellaisenaan tuo varmaan aivastaisi pois kupista :D Tähän tuotteeseen palaamme varmasti myöhemmin, kunhan olen sen korkannut.

6. Hiiwiö-lelu mun omalle hiiwiölle :D Toi kaula on kuminauhaa, ja koko lelu päällystetty nylonilla. Pituus n. 20cm. Ja sitten siellä on vielä vinku sisällä. Ei tule kestämään kauaa :D

7. Vinkuva pehmoinen sateenkaariluu, n. 20cm pitkä. Tämä oli itseasiassa yllätyslahja, ihan mukava sellainen,  vaikka ei tuo tule kestämään edes viittä minuuttia :D

8. Tämä on ehkä se ihanin mitä kotiutin. Plyysisiili! Melkein niin söpö, etten meinaa raaskia antaa sitä Nalalle x) Vann kyllä se sen vielä saa, jossain vaiheessa.. Jahka olen ihaillut sitä tarpeeksi ;)

9. Ja lopuksi vielä 18 x 800g purkkiruokaa :D Merkki on GranCarno Adult Meat Plus, ja makuja on kolmea: savuankerias & peruna, seiti & pinaatti sekä kani & yrtti.Hieman vaihtelua makuihin :) Tätä merkkiä Nala on syönyt monesti ennenkin, ja se on uponnut hyvin, joten päätin täyttää kaappia sellaisella, minkä tiedän toimivan sen kohdalla. Näitä makuja se ei tosin ole ennen syönyt, mutta uskoisin, että ne uppoavat oikein mainiosti.

Tällaista tällä kertaa, ehkä nyt en ihan heti tarvitse mitään.. Ainakaan mitään kummoista ;)

-Suvi-

Välihaalinta(?) part. 1

Todella kauan suunnitteilla olleita tavarapostauksia odotellessa voisin esitellä pienen "välihaalinnan", kun tein tuossa hieman hankintoja karvaista lapsostani varten.. Lähinnä hieman ruokaa niitä aikoja ennakoiden, kun Nala aloittaa taas kuuluisan nirsoilunsa/paastoilun, mutta tulipa sitä muutakin hankittua.
Nämä hankinnat siis kotiutuneet meille internerin ihmeellisestä maailmasta, ja saapuivat hellään huomaamme maanantaina.

Ja tässä hieman "kurkistelukuvaa", tuotteet esittelen tarkemmin hieman myöhemmin ;)

Ja sitten vielä kuva siitä karvaisesta, kun se ei saanutkaan noista mitään nyt heti :D

-Suvi-

Kaupunkijuhannus 2012 hyvine ja huonoine tapahtumineen.

Elikkä tosiaan, vuoden 2012 juhannustuulia pikaisesti. Normaalisti juhannus on vietetty mökillä, tosin Nala on viettänyt sen muistaakseni aina kaupungissa (koska mökkinaapurusto on täynnä känniääliöitä, lapsia ja muita koiria) faijani kanssa, mutta tällä kertaa päätimme "koko lauma" jäädä tänne, joten faijakin pääsi pitkästä aikaa viettämään juhannusta mökille. Painuimme vanhempieni kämpille, kun heillä on omakotitalo. Siellä oli siis meidän poppoo, veljeni naisensa kanssa ja muutamia kavereita - sekä tietenkin Nala.

Aluksi Nala oli kytkettynä lipputankoon, sillä pihan portti oli auki, ja odotimme, että autoilla saapuvat ihmiset ovat paikalla, jotta portti saadaan kiinni ja Nala irti. Vähän minua kieltämättä jännitti, kun siellä on niin matalat aidat, että Nala pääsee hyppäämään niiden yli erittäin helposti (on tehnyt tämän jokusen kerran), mutta hyvinhän tuo sitten pysyi pihalla, kun sille heitteli palloa. Minulla oli mukana Nalalle kaksi kappaletta jotain täytettyä eläimen osaa, mistä en ole nyt aivan satavarma, mitä ne oli :D Luultavasti naudan niskajännettä, jossa jonkinlainen lihatäyte. Niiden lisäksi mukana oli myös aito lihaisa luu (en tiedä mikä luu, mutta kuitenkin), mutta se jäi saamatta, kun Nala viihtyi muuten niin hyvin.

Perjantai meni siis lähinnä pihalla auringossa istuen, kun se niin ihanasti paistoi, ja Nalan kanssa leikkien. Aluksi leluna oli vanha tennispallo, mutta hetken päästä se sai vinkuvan, marketista ostetun kirahvipehmolelun, ja siitäkös riemu repesi. Sen kanssa vedettiin hetki rallia (tällöin vielä kytkettynä), ja lopulta sillä leikittiin vetoleikkejä, jolloin se hajosi kappaleiksi, ja vanut revittiin ulos (vetoleikeissä Nala oli jo vapaana), mutta Nalahan tunnetusti rakastaa lelujen "rutkuja", joten hauskaa riitti. Yksi juhannusvieraista oli kyllä niin rakastunut Nalaan ja innokas touhuamaan ja riehumaan sen kanssa, että ei Nalalle tylsää olisi edes voinut tulla. Kiitos hänelle siitä, että väsytti koiraani (edes hieman) :) Liekö Nala toista tuntia riehunut kirahvirutkunsa kanssa, kun päätin, että nyt on tauon paikka, kirahvin pienet silput ja vanut meni roskikseen, ja Nala sai toisen tällaisen mysteeriherkun nakerrettavakseen, että rauhoittuisi hieman. Ja kyllä se siitä sitten rauhoittuikin, ja nautti täysin rinnoin viileällä nurmikolla varjossa kyseistä herkkuaan :)

Kämpässä oli koko ajan ovet auki, eli Nala sai kulkea miten lystäsi (sen takia omakotitalo olisi ihana!), mutta myö immeiset siirryimme suurimmaksi osaksi sisätiloihin joskus yön/iltamyöhän saapuessa. Osa saunoi, osa pelasi korttia, ja sitten vaan oltiin, syötiin ja nautiskeltiin kenties jotain juomia ;) Nala osallistui kovasti kaikkeen. Syömiseen se olisi varmaan mieluiten osallistunut, mutta ei sille juuri meidän ruokia tippunut, sillä olin rontannut sille omat ruuat mukaan. Siinähän tuo koira kuitenkin pyöri mukana milloin missäkin - jopa kortinpeluussa :D Sille iski paha tapa varastaa aina mun paikka, jos nousin pöydän äärestä. Hölömö hauva istui pöydän ääressä sen näköisenä kuin kuuluisi kalustoon. Ilta vaihtui yöhön ja yö aamuyöhön, jolloin porukka alkoi olla jo aika väsynyttä. Se eräs tietty koiranväsyttäjä jaksoi kuitenkin peuhata Nalan kanssa vielä pitkälle aamuyöhön, tuli aina hakemaan minulta Nalan nameja, että sai temputtaa sitä :D Aww. Suosikkitemppu oli kuulemma se, kun Nala nousi häntä vasten, kädet rintaa vasten/olkapäillä, kun sille sanoi "nouse" ja taputti rintaansa. Sen lisäksi kierittiin, pyörittiin, annettiin tassuja, otettiin namikoppeja, ja mitä lie vielä.. Ihanaa että joku muukin jaksaa puuhata tuon karvakkaan kanssa! Ja sinänsä ihanaa, että sai itse kerrankin hieman rentoutua, vaikka en siis tarkoita pahalla sitä, että olen melkein ainoa, joka yleensä Nalasta huolehtii.

Lauantai meni hieman hiljaisemmissa merkeissä, ja ulkonakin satoi koko päivän. Eipä ollut kovin nautinnollista lenkittää Nalaa kaatosateessa, kun kurkku oli jo valmiiksi kipeä. Onneksi koira oli sen verran väsynyt edellispäivän touhuista, ettei sitä kauaa tarvinnut lenkittää. Piuh. Nala sai kuitenkin pyöriä pihalla aina, kun halusi, sillä ovet olivat avoinna myös koko lauantain. Kovasti oli koira kyllä minun perääni, ja tottelikin kummallisen hyvin. Illalla se sai taas sellaisen mysteeriherkun. Eipä siinä kai ihmeempiä sitten ollut..

Sunnuntaina tapahtui sitten se, mitä olin pelännyt. Nala istui pihalla ja tuijotteli portille. Minä ja veljeni olimme ainoat hereillä olevat. Yhtäkkiä Nalan katse tarkentui ja koko koira jähmettyi, ja pian Nala pinkaisi portille. Voihan perkele, siellä oli kaksi pientä koiraa. Koirat omistajineen jäivät vielä portille jostai syystä hengailemaan, ja Nala juoksi edestakaisin siinä portin ja aidan viertä pitkin. Tiellä oleva pieni valkoinen koira räksytti, minkä keuhkoistaan irti sai, ja minä veljeni kanssa yritin huutaa Nalaa sisälle. Eipä aikaakaan, kun se otti vauhtia ja ponkaisi aidan yli - SHIT!!! Nyt tuli kiire. Veljeni lähti juoksemaan koirani perään (sillä oli kengät jalassa), multa lensi kamera kädestä ja lähdin hakemaan crocsejani. Tieltä kuului pienen koiran "kiljumista" ja kauheaa meteliä. Kun pääsin tielle, Nala juoksi (veljeni perässään), noiden ohikulkijoiden ympärillä, ei mitenkään vihaisen oloisesti, mutta hieman turhan tarkkaan katsellen. Vihelsin Nalaa kerran ja se tuli luokseni(!!!). Järkytyin tästä hieman, sillä Nala ei ole ikinä totellut minua tuon kaltaisissa tilanteisa kunnolla, varsinkaan kerrasta. Nappasin koiraa niskasta kiinni ja raahasin sisälle vessaan. Veljeni vielä tarkisti sen valkean koiran omistajalta, ettei käynyt kuinkaan. "Ei tässä mitään vahnikoa tapahtunut, mun koira vaan säikähti, kun toinen rynnisti täydellä vauhdilla 'päälle'. Voisitte kyllä korkeamman aidan tuohon rakentaa!"
Onneksi tilanteesta selvittiin vaan säikähdyksellä. Hieman lattea loppu muuten hyvin sujuneelle juhannukselle, mutta ehjin nahoin selvittiin itse kukin.

Kaiken kaikkiaan juhannus meni kuitenkin ihan loistavasti, tuota pientä välikohtausta lukuunottamatta! Voimme siis suht hyvillä mielin jatkaa kesää eteenpäin.

-Suvi-

Krokoleikkejä

Saatoinpa joskus aikaisemmin mainita Nalan krokotiililelusta, joka on mun entinen, mäkkäristä saatu minimaalinen pehmolelu. Tässä olis pari kuvaa, kun Nala sillä leikkii (koska kuvat on niin kivoja, ja koska en nyt vielä tähän aikaan kekkaa mitään erikoista kirjoteltavaa).

Äitii.. leikitään krokolla.. Pliiiiss..

Ei tää oo yhtään kiva leikki..

Ampiaispaniikkeja ja nallekaipuu

Toissapäivänä Nala oli taas jotenkin hieman kipeä. Se oli todella levoton ja ravasi ympäri kämppää. Sit se tuli sohvan viereen pyörimään ja loikkas yhtäkkiä mun syliin. Siinä samassa huomasin, että sen posket oli turvonneet: FUCK, SE AIKOO OKSENTAA! Eikä muuten todellakaan tee sitä mun päälle. Siitä vauhdilla sit pinkasin pystyyn, otin koiraa niskasta kiinni ja lähdin viemään sitä vessaan (helpompi sieltä suihkulla huuhdella lattia puhtaaks), mut tää urvelopas laittaakin jarrut pohjaan, "minua et niskasta vedä.."! Päästiin sentään vessaan, ja sinnehän neiti sitten oksensi pariin otteeseen, huh. Mietiskelin siinä sitten, että onko tyty syönyt jotain omituista, ja selvisihän se: se oli repinyt roskapussin TAAS ja syönyt kananluita! Nyt oli tosin maistunut enemmän kananrasvainen leivinpaperi.. :/ toivottavasti selvitään pelkällä oksennuksella (ei ainakaan tähän mennessä ole muuta "vikaa" ilmennyt, vatsakin toimii hyvin). Nyt on roskikset hoidettu pois, ettei ne hemmetin luut enää houkuta.. Se on aina yhtä mukava ylläri kotiin tullessa huomata että roskat on ympäri kämppää - tällä kertaa ympäri keittiötä, oven takana jemmassa. Ensin sitä ehtii huokaista helpotuksesta, että tyttö on ollut ihan nätisti, mut sit ku avaa keittiön oven.. Silloin muutama kirosana kyllä lipsahtaa :) Pääasia kuitenkin, että Nala vaikuttaa nyt olevan ihan kunnossa.

Eilen aamulla täällä kotona oli varsinainen ampiaispaniikki - 2 kertaa! Yööökk, vihaan vihaan vihaan.. Nukuin sohvalla ja kuulin pörinää, avasin silmät ja se hirviö oli n. 5cm päässä mun silmistä! APUVA! Siinä kirkuminen ja kirosanat kuului niin, että varmasti naapuritkin heräsivät, jos olivat erehtyneet nukkumaan pidempään. Nala pinkas siinä samassa pystyyn väijymään ampiaista, ja mun mies nauroi mun paniikille, mut tappoi sen hirviön sitten lopulta. Huh, selvisin hengissä. No, eikö puolen tunnin päästä tää sama tapahtunut uudestaan! Ja eiku peitto korviin, hirvee kiljuminen ja paniikki, Nala patsastelemaan sohvan viereen ja mies tappopuuhiin :D Hyi, sen jälkeen niitä ällötyksiä ei onneks enää näkyny. Rupes kyllä vähän ketuttamaan, et aina just ku olin nukahtamassa, ni mun naaman edestä löytyi raidallinen tappaja (kyllä, mä pelkään niitä aivan tajuttoman paljon, vaikka yksikään ei ole mua koskaan pistänyt - ekä halua että pistääkään!). Oli se kyllä näkemisen arvoista, kun Nala pomppas metrin ilmaan heti kun mä päästin kiljaisun (tai ehkä pikemminkin karjaisun siihen aikaan aamusta) suustani.
Mun vahtihauva :) Päivä Nalalla menikin sitten ihan rauhassa, kun olin mieheni kanssa pelailemassa biljardia muutaman tunnin.
Tänään Nala oli ihana, kun olin lähdössä sen kanssa aamulenkille, ja käskin sen hakea pannan (ollaan harjoiteltu päivittäin), niin se juoksi riemuissaan eteiseen, mut palas ilman pantaa/hihnaa hölmistyneen näköisenä. Ihmettelin, että mikä nyt on, kun ei komento mennyt perille, ja käskin sitä pari kertaa uudestaan. Siinä se pyöri hämmentyneenä, ja lopulta pääsi itku. Voi toista! Menin eteiseen näyttääkseni sille hihnan, mutta en löytänytkään sitä! Mieheni oli sitä viimeksi käyttänyt, ja nyt se oli kadonnut.. Mitä ihmettä? Penkomisen jälkeen se löytyi lopulta hattuhyllyn päältä (eihän sitä sinne pidä laittaa!). No, siitäkös Nala riemastui, kun se vihdoin löytyi, ja nappasi sen mun kädestä rynnäten se suussa iloisesti olkkariin. "Jes, vihdoinkin mä löysin sen ja vien mammalle!"

Mun mies tekstas mulle, kun olin töissä, että onko Nalalla pehmolelunallea, jolla on kädet ommeltu yhteen, ja tasku (samanlainen kuin kenguruilla).. En saanut päähäni mitä se tarkoitti vaikka kuinka mietin.. Jäi se tasku häiritsemään, kun sen jotenkin muistin.. Ja sittenhän se pamahti mun mieleen! Mun H&M -lahjakorttinalle! Fuck. Nala oli ottanut sen yhdestä ruskeasta kannellisesta laatikosta, ja kanniskellut sitä ympäriinsä. En ymmärrä, miten se oli tajunnut sinne laatikkoon kurkistaa, ja miten se oli ottanut vaan sen, kun siellä oli kauratyyny, pörrösukat, omenasipsejä, multitabseja, kuivattuja hedelmiä ym. Luojan kiitos se ei ollut koskenut muuhun! Ei sillä nallella niin väliä, lahjakortti kuitenkin on mun lompakossa. Oli kuulemma tyty tullut kovin surulliseksi, kun ukko oli ottanu nallen pois siltä (mun käskystä, sanoin harkitsevani saako nala sen itselleen), voi toista. Mököttämäänkin oli ruvennut. Mun pieni herkkänahkainen hömelö :)

Mun tullessa kotiin Nala oli maastoutunut olkkarin pöydän taakse, pää pöydän alla. Tiesi kai, että oli tehnyt jotain väärää. Mut eipä tuo mua haitannut, kun ei ollut tuhonnut mitään. Itsepä sen laatikon olen siihen lattialle jättänyt. Kun menin avaamaan ko. laatikon ja tarkastamaan, ettei Nala ollut syönyt sieltä mitään sopimatonta, se raukka syöksyi kokonaan pöydän alle turvaan - mutta oli se riemu taas ylimmillään, kun kutsuinkin sen pois sieltä, eikä tullutkaan "selkäsaunaa". Hassu oli vaan kaivannut uutta lelua, ja ilmeisesti nähnyt nallen joskus siellä mun aukaistua tuon mysteerilaatikon.

Näihin nallemaisiin tunnelmiin:

-Suvi-

PS. Kyllä Nala nallensa sai.

Pallorieha

Ulkona on ihanan viileää! Kyllä nyt maittoi juosta ja tonkia pensaita, kun ei aurinko porottanut jatkuvalla syötöllä.. Emäntä vei minut tenniskentän viereen katsomaan, löytyisikö sieltä minulle tennispalloja, mutta eipä niitä löytynyt.. Punainen, pieni Cars -pallo kuitenkin löytyi! En meinannut sitä ensin huomata, mutta emäntäni vei minut lähemmäs sitä, ja huomatessani sen, ei riemulla ollut rajaa. Rallia mentiin pallo suussa, välillä maassa pomputellen. Kovin oli heikko pallo, se oli rikki alta 5min. Harmi, sillä pallot ovat suuri intohimoni. No, tulipa edes hetki leikittyä. Hylkäsin pallon johonkin pusikkoon emäntäni huomaamatta. Sitten jatkettiinkin matkaa, ja nuuskittiin vähän myyrien (tai hiirien tai mitä lie) jälkiä ja maakoloja nurmikon kätköissä.

Lenkki oli mukava, nyt kehtaa mennä nukkumaan! Huomenna taas ulkoilemaan!

T: Nala