Tallinnan tuliaisia Nalalle

Tosiaan kävin tuossa kesälomani aikana (kyllä, se on valitettavasti päättynyt!) pyörähtämässä Tallinnassa, jossa viihdyinkin hurjat kaksi päivää. Ja kuten aina, pitäähän reissulta tuliaisia tuoda. Itselleni ostin kassin vaatteita, miehelleni salmiakkia ja Calvin Klein deodoranttia, ja Nalalle pari pientä juttua :) Tässä olisi ne Nalan jutut

Ensimmäisenä mukaan tarttui tämä nahkainen hihna. Hintaa oli muistaakseni 13e, ja kyllä se ihan oikealta nahkalta tuoksuu. Hihna on todella ohut (1cm), mutta kestävä ja joustava. Minulla oli tällainen aiemmin, mutta se on hävinnyt jonnekin, joten halusin nyt korvaavan tilalle. Ja tätä lähdin oikeastaan sieltä hakemaankin, siis muun reissun lisäksi. Loistava kusetusnaru. Pidemmille lenkeille ehdoton ei, sillä saan siitä rakkoja käsiini, jos tuo karvapylly vetää kovasti.

Toiseksi sitten kolme tennispalloa. Pitäähän pallofriikille lapselle palloja tuoda! Hintaa näillä oli 0,50e/kpl, eli ei tosiaan paha. Enempää en viitsisi maksaakaan, kun tuo tahtoo rikkoa kaiken aina heti - varsinkin tennispallot. Ne on kivoja, kun ne on halki keskeltä, ja "paukkuu", kun niitä puree.

Sitten mukaan tarttui vinkulelu. Ne jotenkin viehättää mua, joskin mun mies vihaa niitä :D Mutta Nala rakastaa. Sillä on hurjan hauskaa vinkujen kanssa, niin kauan kuin sitä hauskaa sitten kestääkään (yleensä 2-10min). Mutta hyviä leluja kaikki vinkulelut ovat olleet, vaikka ne eivät enää vinkuisikaan. Tämä suloinen siili pisti silmään kirkkaiden väriensä ansiosta. Hintaa oli hurjat 3,99e, joten hinnan suhteen sitä ei tarvinnut jättää hyllyyn. On se suloinen <3

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: UUSI PANTA! Ja se on I-H-A-N-A! Maksoi 13,99e, ja on nahkaa. Aivan loistava Nalalle. Pannassa ei lukenut mitään mittoja, ja otin vaan "sokkona" jonkun sopivan oloisen, ja täydellisestihän se istuu. On vähän säätövaraakin. Tuo väri on vaan jotain niin upeaa. Neon oranssi. Voitte vaan kuvitella, miten upealta se näyttää auringonvalossa. Ja nyt tyty erottuu tiellä, ei ihan heti tule vastaan samanlaista pantaa, kun muilla on vaan tavalliset mustat tms. synkät pannat. Harmitti, ettei tuollaista löytynyt pinkkinä, mutta on tuo oranssi vaan hieno (vaikken yleensä oranssista välitäkään)!

Nalan kaunis poseeraus :D Selvästi tyttö katsonut jotain malliohjelmia, hah.

-Suvi-

Pusikkotrauma

Jäipäs taas tää postaus sitten kirjoittamatta silloin eräänä päivänä, mutta kuten olen ennenkin tainnut sanoa: parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Tosiaan noin pari viikkoa sitten lähdin hyväntuulisena Nalan kanssa aamulenkille. Nala on käynyt pitkin kevättä ja kesää tietyn pusikon luona isommilla tarpeillaan. Tällöinkin se säntäsi saman pusikon luo, vaan nyt se jostain syystä halusi syöksyä pusikkoon. Mulla oli tuolloin flexi käytssä, joten annoin mennä, ja olihan tuossa pusikon edessä tuolloin n. 3metriä leveä nokkospusikko, niin en jaksanut alkaa tappelemaan asiasta.

Nala päätti sitten vetää tuttua 8-kuviota ennen pyhää tyhjennystään, ja tietenkin se piti tehdä siellä pusikon sisällä. Siinä vaiheessa nauru raikui, kun näin vaan pusikon heiluvan, mutta kun rupesin kuulemaan oksien katkeilua ym ylimääräistä meteliä, päättelin, että tästä ei seuraa mitään hyvää.. Eikä siitä seurannutkaan.

Niinhän siinä sitten kävi kuin pelkäsinkin, eli Nala jäi jumiin. Koira ei päässyt pensaasta pois, näin vaan pusikon heilumassa. Edessä oleva nokkosmeri esti minua syöksymästä pensaaseen auttamaan mun hätää kärsimässä ollutta karvalasta (jalassa oli mikrosortsit, niin en iljennyt mennä nokkosiin), ja jotain oli tehtävä. Huomasin, että Nala alkoi ahdistua, kun se alkoi tempoa ja riehua entistä enemmän, ja pientä ahdistunutta ähinääkin kuulin. Minä revin flexiä kaikin voimin ja karjuin, Nala repi itseään vapaaksi toisessa päässä. Lopulta Nala pääsi puolisen metriä eteenpäin niin, että näin sen. Mun pieni. Sillä oli paniikinomainen ilme naamalla, se repi kynsin ja hampain pensaan oksia, ja minäkin aloin ahdistua. Kirosanat lentelivät suustani, ja päätin viimein tehdä "ratkaisevan siirron": heitin flexin maahan, jääköön se sitten vaikka sinne pusikkoon, kunhan saan koirani irti sieltä. Minä vaikka kantaisin sen kotiin.

Heitin flexin, ja kutsuin Nalaa, ja voi kuinka ikionnellisen näköisenä se juoksikaan luokseni! "Vapaus!!!" Suoraan syliini (olin kyykyssä tiellä), ja antoi miljoona pusua. Ja kyllähän se flexikin sieltä perässä tuli, laahautuen läpi nokkosmeren. Miten lie oli sitten kiertynyt sinne, kun niin helpolla lähti tällä tavalla irti. Mahtoi siinä taas ohikulkijat miettiä, että mikä kylähullu siinä pensaalle karjui, ja mistä lie oli karannut :) Mutta pääasia, että reissu päättyi hyvin - hermojen menetyksestä huolimatta.

Tuosta tapahtumasta lähtien Nala ei ole suostunut menemään lähellekään kyseistä pensaikkoa. Se pitää siihen vähintään kahden metrin turvavälin. Toinen taisi hieman traumatisoitua kyseisestä tapahtumasta :D No, eipä sen niin väliä, en minäkään haluaisi ottaa uusintamatsia sen kanssa..

Seuraavaksi voisinkin näyttää, mitä löysin Tallinnasta Nalalle, kun siellä pyörähdin (jahka saan aikaiseksi postailla) Ja sitten olisi pari muutakin juttua, mitä ollaan saatu.. Hih.

PS. Aloitin tänään naudanrasvajauhekokeilun! Saa nähdä tapahtuuko mitään muutoksia, mutta ainakin ruoka upposi Nalaan supervauhtia. Tosin siinä oli myös uutta säilykeruokaakin, että tiedä sitten kumpi kiihdytti syöjän tahtia enemmän.. :) Siitä lisää siis, kun tuotetta on käytetty enemmän/kauemmin. Laitoin sitä kuitenkin ruokaan tällä kertaa n. 3/4 teelusikallista (ohjeessa luki 1-2tl). Näkee sitten, tykkääkö tuon vatsakaan siitä.

.Suvi-

Pientä herkuttelua?

No jopas on taas aikaa viime postauksesta kulunut. Onhan mulla tässä "rästissä" jo parikin juttua, mutta eipä oteta siitä ressiä :) Pitää tehdä ne sitten, kun siltä tuntuu.. Kenties tänään myöhemmin (kello on kuitenkin jo yli puolen yön) kirjoittelen meidän pienestä pusikkoepisodista, jolle nauroin viimeksi eilen..

Tässä kuitenkin pari kuvaa Nalan "pienestä" herkusta, jonka isukki toi tuossa taannoin töistä tullessaan. Joku naudan ydinluuhan tuo taisi olla. Kyllä maistuu. Säilytämme sitä jääkaapissa aina, kun se ei ole Nalalla. Ainoa ongelma tuossa on, että se on Nalan mielestä niin herkullinen, että sitä pitää vahtia.. :) No, mitäs pienistä.

Kyllä maistuu! Tässä kuvassa toi luu vaan näyttää ihan suhteettoman isolta Nalaan verrattuna :D

Hyh, että onkin huonolaatuinen kuva Tässä kuitenkin vähän parempaa havainnollistamista luun koosta

-Suvi-

Miten niin husky ei voi nauttia kesästä?

Nala ainakin nauttii täysin rinnoin :) Makunystyrät kiittävät.

Auringossa nautiskelua..

Päivän ensimmäiset maistiaiset - Mmm, huurteista vadelmalimujäätä..

Nala selvästikin piti jäätelön mausta :D Nautintoa ei voi olla huomaamatta!

Nirvana.

-Suvi-