AJANVIETTOA

Heräsin viime yönä joskus klo 2 aikaan omituisen pirteänä, enkä saanut enää unta. Näpertelin koneella hetken ja katsoin televisiota, mutta lopulta kyllästyin sen kaltaiseen ajantappoon ja lähdin Nalan kanssa lenkille. Ajattelin, että kierrämme vaan tuon pienen metsäreitin, otan jokusen kuvan Nalasta, ja palaamme takaisin kahvinkeittopuuhiin. Asia ei nyt ihan niin mennyt, sillä olimmekin ulkona kaksi tuntia :D Oli niin mukavaa, kun nala käyttäytyi kunnolla suurimman osan lenkistä (mitä nyt kerran meinasi vanhan papan kimppuuun "hyökätä", kun se jäi juttelemaan ja toisen kerran meinasi syöksyä auton alle, kun tien toisella puolella käveli toinen koira), ja sääkin oli mitä mahtavin. Upea aamu-aurinko, kirpeä pikku pakkanen, eikä juuri ketään missään. Vain minä ja Nala + muutama muu lenkkeilijä. Voiko muuta toivoa?


Lenkin alussa Nalalla oli hieman liian kova meno päällä, ja se veti minua perässään minkä tassuistaan pääsi. Taisi tyttö aavistaa, että mentiin kohti koirapuistoa. Puistossa Nala juoksenteli puolisen tuntia, kunnes lähdimme. Lähtiessäni huomasin, että puiston toinen portti ei mene kunnolla kiinni, ja se olisi auennut, jos Nala olisi hypännyt sitä päin. Ei hyvä, pitää ilmoittaa kaupungin duunareille, että pistävät portin kuntoon.. Jatkoimme matkaamme rantatiellä, Nala etunenässä ja minä perässä kävellen ja kuvia napsien. Välillä vedettin pieniä spurtteja, ja juostiin hetki. Tyty olisi kovasti halunnut päästä jäälle juoksemaan, mutta en uskaltanut sinne lähteä, kun hieman jo varoiteltiin heikoista jäistä. Nokka kohti toista metsää ja menoksi. Puistosta lähdön jälkeen Nala käveli todella nätisti hihnassa, olin suorastaan yllättynyt, positiivisesti tietenkin.

Poseerausta puistossa.

Rantatiellä juoksentelua.

Rantatiellä myös levättiin hetki :)

Tänään olisi tarkoitus käydä tuolla toisessa lähimetsässä, tai pikemminkin kukkulalla, pyörähtämässä Nalan kanssa, kun ei siellä olla koskaan käyty (en ole saanut aikaiseksi jostain syystä). Saa Nalakin vähän "uusia tuulia" kuonoonsa. Jos sää pysyy yhtä kauniina, niin voi olla että sieltäkin jonkinlaista kuvamateriaalia tulee tänne ;)
Tässä kuitenkin nyt muutama kuva meidän ihanasta aamulenkistä. Näitä lisää (ihania lenkkejä siis, vaikka onhan kuvatkin pop)!

Jään ihastelua.

Kaunotar.

Nala ja kevätaurinko.

-Suvi-

MUONITUSKESKUSUUDISTUKSIA

Nalan "lihotus" sen kuin jatkuu, ja hankinkin tänään pienen lisän neidin ruokavalioon, vihdoinkin. Kävin hakemassa eläinkaupasta mieheni ötököille (kyllä, meillä on myös skorpioneja, hämähäkkejä ja käärme) rasiallisen buffalomatoja, ja silmäni iskeytyivät johonkin, jota olen jo kauan halunnut, ja jota viimeksi en saanut matkaani sen ollessa loppu: KUIVALIHAA! Mukaani tarttuikin siis 5kg säkki kuivista, jes. Saa mun tyttö "vähän" lisäproteiinia ja vaihtelua ruokaan :) Pussi ei mielestäni ollut edes kallis, 23,90e, ajatellen että se vasta 20 KILOA tuoretta lihaa. Ei tosiaan paha. Nyt pitää vaan seurailla, sopiiko se tytylle.

Kotiin tullessani, oven avattuani, Nala käveli uteliaana rappuun (se tutkii aina mun ostokset, varsinainen tullikoira), ja huomasikin ensin oman kauppakassini. Hetken siinä pyörittiin ja sitten mentiin sisälle. Laskin kassit maahan, jolloin Nala huomasi tuon jumalaisen hänelle tarkoitetun "tuliaisen", ja voi että miten järkyttyneen ilahtuneelta se näytti. Silmät avautuivat suuriksi ja pupillit laajenivat niin, ettei silmien sinistä väriä näkynyt juuri ollenkaan. Kuono kiinni säkkiin, hetken tutkailu ja hirvittävä hännänheilutus. Kannoinkin säkin keittiöön Nalan kävellessä kuono kiinni siinä. Lihat laitoin astianpesukoneen päälle, ettei tuo hölmö repisi säkkiä riekaleiksi. Nala näytti hieman pettyneeltä: "Enkö mä saakaan maistaa sitä?" Niin innoissaan tyty kuitenkin oli, että nousi minua vasten, antoi suukon ja hali hetken aikaa. Kuivalihaa se ei heti saanut, vaan edellispäivän kanakastikkeen jämät (koiranruokaa), ettei se menisi huonoksi jääkaapissa. Nalan syötyä kävin hakemassa sen ruokakupin ja laitoin n. 1,5dl kuivalihaa likoamaan ja turpoamaan lämpimään veteen - raukka luuli, että saa santsikierroksen! Pettymys oli hyvin selvästi havaittavissa, kun nostinkin kupin leivänpaahtimen päälle odottamaan iltaa. Siitä asti sitä sitten odotettiinkin. Iltalenkiltäkin juostiin suuna päänä kotiin ja suoraan keittiöön silmissä iloinen katse "joko nyt??" :)

Lopulta tyty sai ruokansa. Lisäsin siihen vielä porkkanankuoria ja pari kourallista napua sekaan. Nätisti neiti odotti lupaa ruokailuun, ja kun annoin luvan syödä, se meni uteliaana kupilleen "Vihdoinkin saan tietää, mitä tämä ihanalta tuoksuva pöperö on..". Ajattelin Nalan syövän normaaliin, suht kiireiseen tahtiinsa, mutta yllätyin todella - se söi hitaammin kuin IKINÄ ennen! Joko se nautiskeli, tai sitten se vasta tutustui. Saas nähdä, meneekö huomenna normaalla tahdilla. Kovasti näytti maistuvan erilainen ruoka, ja ihmekös tuo. Pari päivää aion nyt seurailla tarkemmin, että mitä Nalan vatsa tykkää kyseisestä tuotteesta, ja jos torstaihin mennessä kaikki näyttää hyvältä, käyn ostamassa sitä lisää samalla, kun haen 15kg napuakin! Onpahan sitten evästä hetkeksi koiralle.


Kuivaliha on loistava tuote. 1kg kuivalihaa vasta 4kg tuoretta lihaa. Liottaessa se kuitenkin turpoaa vain 50%, eli on varmasti tuhtia tavaraa. Pussissakin on "varoitusteksti": "HUOM! Kuivaliha on vahvaa ravintoa!"


Kuivalihan ravintoarvo
Raakavalkuainen 72%
Raakarasva 17%
Tuhka 4%
Kosteus 7%

Kokonaisenergia 1900kj / 100g

MAAILMAN RAKKAIMMAT TASSUT.

♥

♥

-Suvi-

HÖKELÖ

Ja tätähän Nala siis harrastaa PÄIVITTÄIN, usein monesti päivän aikana.. :) Ai mistä päättelen, ettei sillä ole kaikki muumit laaksossa?
Tänään tämä kyseinen "toimitus" tapahtui lenkiltä paluun jälkeen.



Ihana se on! Ja saa ainakin minut aina nauramaan :)

-Suvi-

SÄTKYNUKKE

Nala saa mut nauramaan päivittäin omalaatuisilla sätkyillään. Se sätkii silloin, kun haluaa riehua tai leikkiä, se sätkii myös innoissan (jos on makuuasennossa silloin), ja se sätkii, jos sen lonkkiin/alaselkään koskee, kun se makaa. Hölömö hauva. Äsken se makoili mun jaloissa sohvalla, kun rupesin jalalle "silittelemään" sen lonkkaa. Siitäkös se sätkiminen lähti. Koira kieri ympäriinsä, örisi, potki tassuillaan joka suuntaan ja häntä viuhtoi miten sattuu. Vähän aikaa sitä tuijottelin kunnes rupesin nauramaan. Siitä katsoessa ei vaan voi olla nauramatta.

En tiedä, miksi se niin tekee, mutta niin se on tehnyt aina Ei sillä mitään kipeitä kohtia tunnu olevan, ja kovasti se aina innostuu lisää sätkyjen jälkeen. Mistähän se voisi johtua? Anyone?

Nala törmäsi tänään meidän kotiteatterin kaiuttimeen. Kova kolaus kuului, mutta ei tuo hölömö ilmeisesti itseään satuttanut. Hieman aivastutti ja "tuhisutti" sen jälkeen, mutta kohta mentiin taas kovaa ja tohinalla. Tapaushan johtui siitä, että istuin lattialla (olin tullut töistä ja aivan loppu) parvekkeen oven edessä, ja Nala istui keittiössä. Menin "rukousasentoon" (polvilleni, otsa lattiaan), kun Nala tuppaa siitä aina ilahtumaan. Hetken siinä oltuani koira tulikin minua päin kovalla vauhdilla, ja loikkasi siitä nopeasti sohvalle. En noussut, mutta kuulin kuinka Nala hakkasin sohvan käsinojaa tassuillaan ja köhisi, kun halusi leikkiä. Yhtäkkiä nousin nopeasti (ilmeisesti pelästyttäen Nalan), ja raukka teki u-käännöksen iskien kuononsa suoraan kaiuttimeen.. Onneksi ei käynyt mitään vakavaa, pieni täräys vaan. Tosin ei tuo välitä, vaikka iskisi päänsä täysiä pöydän kulmaan, joten ehkä tuokaan ei kauheasti tuntunut.

Mun vaava. Huomenna se saa herkkua. Ja koska olen kuvafriikki, voipi olla, että otan muutaman kuvan sen herkkuhetkestä.

Välillä taas näköjään piti tehdä kuvaton postaus. Iuh. Kuvat kuuluu postauksiin, hah!

-Suvi-

PS. Aikeissani olisi tehdä pieniä muutoksia blogin ulkoasuun tässä lähiaikoina, joten älkää ihmetelkö, jos tämä vaikuttaa hieman sekavalta jossain välissä, ennen kuin saan säädettyä kaiken tarvittavan kuntoon ;)

HIHNAHULINA

Nalalle on tullut tässä juoksujen yhteydessä omituinen tapa. Se pitää hihnojaan leluina. Lenkille lähtiessä tyty on yleensä ihan normaali, joskus nuuskii hihnaansa aiempaa innostuneemmin, mutta muuten ihan rauhallinen (tai niin rauhallinen, kuin tuo ADHD-tyyppi osaa olla). Lenkillä hihnasta ei välitetä, se on vain hidaste Nalalle. Kuitenkin saman tien, kun tullaan rapun ovelle, se taas kiinnostuu hihnasta (ja tämä pätee kaikkiin lyhyisiin hihnoihin, ei vaan johonkin tiettyyn)! Ensin se tökkii sitä kuonollaan, kuten aina lelujaan, sitten se pyörii mun jaloissa ja kiertyy hihnansa kanssa aivan solmuun, saa hepulin ja juoksee kuin sokea elefantti - aivan miten sattuu ja ympäristöstä välittämättä (vaikka sitten päin seiniä). Minähän siinä tietenkin hekottelen yksikseni, jolloin naapurit varmaan kurkistelevat ovisilmistään ja pitävät minua jotenkin.. erikoisena?
Jatkamme matkaa rapussa, ja Nala puuhaa omiaan, milloin pyörii jaloissa, milloin sotkeutuu hihnaan, milloin puree sitä ym. Kotiovemme edessä, kun heitän hihnan lattialle, tai otan pannan pois Nalan kaulasta, menee tuo koiraneiti aivan sekaisin. Se nappaa hihnan suuhunsa ja rupee riepottelemaan sitä kuin jotain pahaista saalista. Juoksee ympyrää, riepottelee sitä, kähisee ja murisee - leikkii. Kun otan hihnan käteeni, Nala ryntää välillä luokseni ja nappaa hihnan itselleen ja jatkaa ralliaan. Eilen, kun tulin lenkiltä kippurassa nauraen Nalan takia, päätin, että laitan hihnan naulakkoon roikkumaan, ettei tuo ota sitä lattialta, johon yleensä hihnan jätän. Enpä päässyt ihan niin helpolla, Nala nimittäin repäisi hihnan naulakosta alas ja juoksi onnellisena "lelunsa" kanssa olohuoneeseen painimaan. Ei näin. Pariin otteeseen tämä tapahtui uudestaan, kunnes jouduin pistämään hihnan pieneen myttyyn naulakon koukkuun, ettei tuo sitä saisi enää sieltä otettua. Nalan riemu loppui siihen, mutta vähän se jäi tuijottelemaan kyhäelmääni ja selvästi mietti, miten se nyt saisi aarteensa alas sieltä.. Illalla, kun olin jo nukkumassa, se päättikin tuoda 2 muuta hihnaansa onnellisena luokseni sänkyyn (hihnat olivat makuuhuoneen lattialla, nurkassa), ja rupesi niillä riehumaan. Onkohan neidiltä viimeinenkin ruostunut ruuvi tippunut päästä.. Ei sillä, naurua on kyllä riittänyt nämä kolmisen päivää, kun tuo on kyseistä toimintaa harrastanut JOKA lenkin jälkeen.



Karvanlähtöä puskee myös esiin. Niitä "kuuluisia" karvatuppoja ei vielä nalan takaruumiissa näy, mutta kovasti on tyttöä ruvennut kutittamaan jo. Se kirputtaa itseään jatkuvasti juuri niistä kohdista, joihin niitä karvapalloja rupeaa aina ensimmäisenä ilmestymään, ja näistä kohdistä lähtee myös eniten karvaa. Ulkoa sulaa lumet, mutta meillä sisällä alkaa karvatalvi. Pitää kaivaa se furminaattori tuolta esiin ja sukia koira kaljuksi.
Pistin näin kevään ja karvanlähdön kunniaksi Nalan pienelle lihotuskuurille. Se on laihtunut tammikuusta (jolloin se oli kauniimpi kuin koskaan), ja haluan sille hieman lisää massaa. Erilaista ruokaa ja lisukkeita siis, herkkuja unohtamatta.

Perjantaina mieheni joi vettä litran tuopista Nalan istuessa hänen vieressään ja tuijottaessa erittäin tiiviisti jokaista kulausta. Miehikkeeni täytti tuopin kylmällä vedellä ja laski sitä kädessään alemmas, että Nala voisi tutkia tilanteen. No, tyty joikin siitä melkein neljäsosan onnellisena ("jee, saan kerrankin jotain ihmisten juotavaa!"). Lopulta mieheni laski tuopin lattialle, kun ei jaksanut kumarrella, jolloin Nala hetken kierteli tuoppia, ja lopulta päätti työntää sen kuonollaan kumoon aiheuttaen pieneen keittiöömme tulvan. Minä repesin huutavaan nauruun, mieheni kirosi siinä hiljaksiin ja Nala oli todella hämmentynyt. Toimekkaana aputyttönä Nala kuitenkin auttoi lattian kuivaamisessa, ja istua jämähti pyyhkeen päälle, jonka heitin siihen lätäkköön. Hieno tyttö.

Tällaista tällä kertaa, palataan, kun asiaa tulee!

-Suvi-

PS. Saisivat nuo Nalan juoksut jo loppua, kun koko koira on niin mahdoton. Koko ajan pitäisi olla ulkona tai parvekkeella. Sisällä ollessa sitten vingutaan ja ulvotaan harva se hetki!