Oravanmetsästyspäivä

Yleensä mä olen melko iloinen ja jopa kiitollinen siitä, että lenkkireitin (/-reittien) varrella on puita. Eri näköisiä, värisiä ja kokoisia puita. Puut kuuluvat luontoon ja kaunistavat maisemaa, ja näin syksyisin rikastuttavat ympäristöä värikkäillä lehdillään. Maisema ilman ainuttakaan puuta on jotenkin ontto. Alaston ja kalju.

Tänään mä en kuitenkaan kiitellyt puiden olemassoloa. Nala bongasi aamulenkillä ENSIMMÄISEN vastassa olleen puun juurella oravan - kurre säntäsi puuhun tuhatta ja sataa, ja Nala säntäsi puun luokse (ainakin tuhatta ja miljoonaa). Möllötettiin kyseisen puun juurella sitten pari minuuttia, kunnes orava päätti vaihtaa maisemaa ja hyppäsi seuraavaan puuhun. Ja niin mekin menimme nököttämään seuraavan puun juurelle muutamaksi minuutiksi. Kovasti Nala tuntui kuvittelevan pystyvänsä kiipeämään puuhun, ainakin siitä päätellen, miten neiti nousi ja loikki puuta vasten silmät tuikkien. Tai sitten se ajatteli ravistaa oravan alas puusta. Tai kenties orava tulisi kiltisti alas ajatuksen voimalla? Tuijotukseen tyty kuitenkin lopulta päätyi. Tämän episodin jälkeen meidän pitikin pysähtyä tarkastamaan JOKA IKINEN reitin varrella vastaantuleva puu oravien varalta. Ja voin sanoa, jo pelkän pikaisen kusetusreitin varrella on KYMMENIÄ puita :D Mahtoi meidän eteneminen näyttää sivullisen silmin melko mielenkiintoiselta..

Vielä mä saan sut kiinni..

-Suvi-

Viikonloppuyökyläilyä

Nala oli viime viikonloppuna kaksi yötä hoidossa mun vanhemmilla, kun mulla oli lauantaina ensin duunia ja siitä suoraan lähtö työpaikan virkistysiltaan/pikkujouluihin. Syömään ja katsomaan Jope Ite! -show'ta. Ilta meni ihan hyvin ja olin siinä 01 aikaan kotona.

Miehike vei Nallukan perjantaina yhden aikaan päivällä vanhemmilleni, ja Nala oli yhtäkkiä (kuulemma) kaiken sen alkuriemun jälkeen, kun "isi" oli hyljännyt hänet sinne, järkyttynyt ja tajunnut tilanteen. Pitkin iltaa se oli surkeana istunut tai maannut ulko-ovella ja vinkunut hiljaa. Toisella oli koti-ikävä (tai niin mä ainakin tahdon kuvitella, hah)! Voi pientä. Perjantai meni siis ikävöidessä, mutta lauantaina Nala oli nauttinut täysin rinnoin ja raahannut hihnaansa faijalleni "joka viides minuutti" :D Ovela tyttö, kyykyttää hölmöjä. Faija lähetti mulle lauantai-iltana tekstiviestin, jossa kirosi syvästi mun "Hae panta/hihna" -tempun opettamista Nalalle.. ;D Kjäh kjäh. Pitäähän sitä nyt jotain tekemistä sielläkin olla.

Lauantaina Nala oli jahdannut rusakkoa pitkin pihaa, mutta oli onneksi antanut olla pupujussin kadotessa aidan välistä maailmaalle.. Vaaranahan on, että Nala loikkaa aidan yli ja lähtee perään. Siinähän sitten yrität koiraa löytää. Tytylle on kuitenkin ilmeisesti kasvanut rusinan kokoiset aivonalkeet pääkoppaan :) Mun viksu. Siinä hötkyessään muru oli taas kerran satuttanut sen samaisen kannuskyntensä, joka jo aikaisemmin syksyllä repesi mökillä juostessa. Nyt se ei kuitenkaan näyttänyt pahalta, ja uskalsin kynttä hiukan napsia lyhyemmäksikin. Hitusen enemmän Nala on koipeaan nyt nuollut, mutta ei kynsi kuitenkaan näytä tulehtumisen merkkejä, joten kaikki on ok.

Sunnuntaina, kun mentiin hakemaan tyty takaisin kotiin, en ollut pysyä nahoissani - oli hirmuinen ikävä! Ja niin tuntui Nalallakin olleen, kun astuin ovesta sisään. Riemu oli taas käsinkosketeltava, ja hölmö pyöri mun jaloissa tuhatta ja sataa kerjäten silityksiä, rapsutuksia ja pusuja. Sitten se olikin valmiina jatkamaan matkaa ja syöksyi autoon..

Tällainen viikonloppu tällä erää, ei mitään ihmeellistä.

-Suvi-

PS. Kuvattomia postauksia tulee varmaan hitusen useammin, kun mun kone hajosi eikä tällä "lainakoneella" ole mitään kuvia tms. Mutta parhaani yritän kuvia saada, pitää pistää miehike hommiin.

Ilmoitusluontoinen asia.

Tulin vain ilmoittamaan, että mun läppäri taisi sanoa itsensä irti, ja nyt käytössä on vaan miniläppäri, joten en tiedä miten kauheasti tulen postailemaan (tää mini ei oo ees mun, vaan vähän niinku lainassa), kun tällä koneella ei ole edes kuvia juurikaan.. Pari hassua löysin, joista laitan yhden tähän, ettei tämä olisi aivan niin synkkä postaus :) .. Ja kaiken lisäksi tällä miniläppärillä blogger kiukuttelee kuvien kanssa ja kääntää ne ihan miten sattuu.. -.-

Toinen asia on sellainen, että Nala on ruvennut vahtimaan hihnaansa! En ymmärrä. Aina, jos oon heittänyt sen lenkin jälkeen lattialle, enkä nostanut naulakkoon roikkumaan, niin tuo karvaolento saa kauheita sätkyjä mun liikkuessa kämpässä, ja syöksyy suorastaan paniikissa makaamaan hihnansa päälle.. Raivostuttavaa. Yritämme päästä tästä tavasta eroon.

Kolmas asia on se, että meidän tyty sai eilen illalliseksi paistetun lohimedaljongin! Hahaa, mahtaa olla moni karvakas kateellinen meidän neidille. Tuolla on vielä toinen medaljonki sille varattuna, jos vaikka tänään illalla saisi sen sitten.. :)

Mutta eipä tässä muuta, päätinpä vain ilmoittaa ettei kukaan luule mun lopettaneen bloggailua, jos ei hetkeen mitään kuulu. Yritän kuitenkin postailla mahd. usein.

-Suvi-