Yleensä mä olen melko iloinen ja jopa kiitollinen siitä, että lenkkireitin (/-reittien) varrella on puita. Eri näköisiä, värisiä ja kokoisia puita. Puut kuuluvat luontoon ja kaunistavat maisemaa, ja näin syksyisin rikastuttavat ympäristöä värikkäillä lehdillään. Maisema ilman ainuttakaan puuta on jotenkin ontto. Alaston ja kalju.
Tänään mä en kuitenkaan kiitellyt puiden olemassoloa. Nala bongasi aamulenkillä ENSIMMÄISEN vastassa olleen puun juurella oravan - kurre säntäsi puuhun tuhatta ja sataa, ja Nala säntäsi puun luokse (ainakin tuhatta ja miljoonaa). Möllötettiin kyseisen puun juurella sitten pari minuuttia, kunnes orava päätti vaihtaa maisemaa ja hyppäsi seuraavaan puuhun. Ja niin mekin menimme nököttämään seuraavan puun juurelle muutamaksi minuutiksi. Kovasti Nala tuntui kuvittelevan pystyvänsä kiipeämään puuhun, ainakin siitä päätellen, miten neiti nousi ja loikki puuta vasten silmät tuikkien. Tai sitten se ajatteli ravistaa oravan alas puusta. Tai kenties orava tulisi kiltisti alas ajatuksen voimalla? Tuijotukseen tyty kuitenkin lopulta päätyi. Tämän episodin jälkeen meidän pitikin pysähtyä tarkastamaan JOKA IKINEN reitin varrella vastaantuleva puu oravien varalta. Ja voin sanoa, jo pelkän pikaisen kusetusreitin varrella on KYMMENIÄ puita :D Mahtoi meidän eteneminen näyttää sivullisen silmin melko mielenkiintoiselta..
Vielä mä saan sut kiinni..-Suvi-
Oravia jokseenkin paljo liikkeellä :D Chinon kans nähtiin kolme oravaa samassa puussa peräkkäin kipittämässä kohti latvaa, oispa vaan aina aamulenkeillä kamera mukana!! :)Ei vaan tainnu Chino yhtä intensiivisesti katella niitten elukoitten perään ku mitä Nala näyttää tekevän :D
VastaaPoistaJoo Nala hogaa kyllä joka ikisen oravan, mikä vaan lähistöltä löytyy. Ja sekös se riemua nostaa, kun se vielä muistaa myöhemmin (viikkojenkin päästä), missä se on joskus oravan nähnyt, ja sit pitää puuta käydä väijymässä. :)
VastaaPoista