Välihaalinta(?) part.2

No niin, vähän meni myöhäiselle tämä postaus, kun torkahdin tuossa illalla ja sitten se vaan unohtui :) Mutta käydäänpä nyt siis hieman lähemmin noita haalittuja tuotteita läpi!

1. Koiran purukumi. Aika pientä murjua uudelleensuljettavassa pussissa. Kevyttä herkkua, tuossa oli muistaakseni n. 2% rasvaa. Tuote sisältää 90% kollageenia (en oikein tiedä miten suhtautua tähän, voiko se olla hyväksi koiran keholle ruokavalioon lisättynä? Well, we'll see that.) sekä lisäksi gelatiinia ja kanan maksaa, jotka edistävät nivelten terveyttä ja vahvistavat rustoja ja jänteitä.Nivelten liikkuvuus ja kuormituskyky paranevat purukumin säännöllisellä käytöllä. Kovin suuria odotuksia minulla ei kyseistä tuotetta kohtaan ole, mutta onpahan Nalalle jotain uutta ja erilaista. Annoin Nalalle maistiaisiksi yhden tuollaisen murusen, varmaan yhden isoimmista, mitä tuon silpun seasta löysin, ja kyllä se sitä hetken söi ihan kuin purkkaa olisi jauhanut. Nuo lituskat haisevat voimakkaasti, omaan nenääni inhottavilta, mutta Nala oli kovin kiinnostunut niistä. On vaan tosiaan niin pientä murjua suurin osa, etten tiedä mitä niillä tekisi. Ehkä lisään hieman ruuan sekaan..

2. Tässä on samaa tavaraa kuin ylempänä, mutta pidempinä "liuskoina"

3. Lohen makuisia pieniä luunmuotoisia palkintonameja. Näyttävät hyviltä, puolikostelta. Saa nähdä mitä mieltä Nala on, jahka pussin aukaisen. Palatkaamme siihen kenties myöhemmin.

4. Seiti- ja kanafile-etanoita! Nämä hankin oikeastaan vaan niiden hauskan muodon takia, vaikka tuskin Nala pahakseen laittaa saadessaan tällaista. Pussi on uudelleensuljettava, jotta maut pysyisivät mahdollisimman tuoreina. Tiedä sitten, ovatko nuo jotenkin hieman "kosteita", se nähdään, kun pussi avataan. Kovin suuriahan nuo eivät ole, n. 4cm x 3cm, mutta kelpaavat mainiosti pieneksi arjen piristykseksi.

5. Tämä on tuote, josta olen ehkä hieman innoissani. Naudanrasvajauhe! Nalasta tulee läski, muhhaha. No ei nyt vais, mutta pieni lisärasva aterialla ei kuitenkaan tee hallaa sille, päin vastoin. Hyvässä kunnossa Nala siis on, mutta ehkä tämä auttaa pitämäänkin kunnon hyvänä. Mahtaa kyllä olle aikamoinen energiapommi tuolle minun muutenkin hieman ADHD-taipuvaiselle koiralleni :) Jauheen kerrottiin estävän/auttavan mm. kuivaan ihoon, (liian) karkeaan pohjavillaan ja tietenkin energiantarpeeseen. Lähinnä tätä kyllä ajattelin herättämään Nalan ruokahalua nirsoilujen iskiessä.. Jos se ihra herättäisi jotain tuon hölömön päässä. Suurille koirille annoskoko on n. 1rkl/pv, mutta koska itse luokittelen Nalan pikemminkin keskikokoiseksi, niin laitan luultavasti vain puolikkaan ruokalusikallisen, ainakin näin alkuun, kun katson miten Nala tuohon mömmöön suhtautuu. Luultavasti sekoitan jauhetta pieneen määrään vettä, jotta siitä tulee jonkinnäköistä "kastiketta", eli saan sen imeytymään/tarttumaan napuihin paremmin. Jauheen sellaisenaan tuo varmaan aivastaisi pois kupista :D Tähän tuotteeseen palaamme varmasti myöhemmin, kunhan olen sen korkannut.

6. Hiiwiö-lelu mun omalle hiiwiölle :D Toi kaula on kuminauhaa, ja koko lelu päällystetty nylonilla. Pituus n. 20cm. Ja sitten siellä on vielä vinku sisällä. Ei tule kestämään kauaa :D

7. Vinkuva pehmoinen sateenkaariluu, n. 20cm pitkä. Tämä oli itseasiassa yllätyslahja, ihan mukava sellainen,  vaikka ei tuo tule kestämään edes viittä minuuttia :D

8. Tämä on ehkä se ihanin mitä kotiutin. Plyysisiili! Melkein niin söpö, etten meinaa raaskia antaa sitä Nalalle x) Vann kyllä se sen vielä saa, jossain vaiheessa.. Jahka olen ihaillut sitä tarpeeksi ;)

9. Ja lopuksi vielä 18 x 800g purkkiruokaa :D Merkki on GranCarno Adult Meat Plus, ja makuja on kolmea: savuankerias & peruna, seiti & pinaatti sekä kani & yrtti.Hieman vaihtelua makuihin :) Tätä merkkiä Nala on syönyt monesti ennenkin, ja se on uponnut hyvin, joten päätin täyttää kaappia sellaisella, minkä tiedän toimivan sen kohdalla. Näitä makuja se ei tosin ole ennen syönyt, mutta uskoisin, että ne uppoavat oikein mainiosti.

Tällaista tällä kertaa, ehkä nyt en ihan heti tarvitse mitään.. Ainakaan mitään kummoista ;)

-Suvi-

Välihaalinta(?) part. 1

Todella kauan suunnitteilla olleita tavarapostauksia odotellessa voisin esitellä pienen "välihaalinnan", kun tein tuossa hieman hankintoja karvaista lapsostani varten.. Lähinnä hieman ruokaa niitä aikoja ennakoiden, kun Nala aloittaa taas kuuluisan nirsoilunsa/paastoilun, mutta tulipa sitä muutakin hankittua.
Nämä hankinnat siis kotiutuneet meille internerin ihmeellisestä maailmasta, ja saapuivat hellään huomaamme maanantaina.

Ja tässä hieman "kurkistelukuvaa", tuotteet esittelen tarkemmin hieman myöhemmin ;)

Ja sitten vielä kuva siitä karvaisesta, kun se ei saanutkaan noista mitään nyt heti :D

-Suvi-

Kaupunkijuhannus 2012 hyvine ja huonoine tapahtumineen.

Elikkä tosiaan, vuoden 2012 juhannustuulia pikaisesti. Normaalisti juhannus on vietetty mökillä, tosin Nala on viettänyt sen muistaakseni aina kaupungissa (koska mökkinaapurusto on täynnä känniääliöitä, lapsia ja muita koiria) faijani kanssa, mutta tällä kertaa päätimme "koko lauma" jäädä tänne, joten faijakin pääsi pitkästä aikaa viettämään juhannusta mökille. Painuimme vanhempieni kämpille, kun heillä on omakotitalo. Siellä oli siis meidän poppoo, veljeni naisensa kanssa ja muutamia kavereita - sekä tietenkin Nala.

Aluksi Nala oli kytkettynä lipputankoon, sillä pihan portti oli auki, ja odotimme, että autoilla saapuvat ihmiset ovat paikalla, jotta portti saadaan kiinni ja Nala irti. Vähän minua kieltämättä jännitti, kun siellä on niin matalat aidat, että Nala pääsee hyppäämään niiden yli erittäin helposti (on tehnyt tämän jokusen kerran), mutta hyvinhän tuo sitten pysyi pihalla, kun sille heitteli palloa. Minulla oli mukana Nalalle kaksi kappaletta jotain täytettyä eläimen osaa, mistä en ole nyt aivan satavarma, mitä ne oli :D Luultavasti naudan niskajännettä, jossa jonkinlainen lihatäyte. Niiden lisäksi mukana oli myös aito lihaisa luu (en tiedä mikä luu, mutta kuitenkin), mutta se jäi saamatta, kun Nala viihtyi muuten niin hyvin.

Perjantai meni siis lähinnä pihalla auringossa istuen, kun se niin ihanasti paistoi, ja Nalan kanssa leikkien. Aluksi leluna oli vanha tennispallo, mutta hetken päästä se sai vinkuvan, marketista ostetun kirahvipehmolelun, ja siitäkös riemu repesi. Sen kanssa vedettiin hetki rallia (tällöin vielä kytkettynä), ja lopulta sillä leikittiin vetoleikkejä, jolloin se hajosi kappaleiksi, ja vanut revittiin ulos (vetoleikeissä Nala oli jo vapaana), mutta Nalahan tunnetusti rakastaa lelujen "rutkuja", joten hauskaa riitti. Yksi juhannusvieraista oli kyllä niin rakastunut Nalaan ja innokas touhuamaan ja riehumaan sen kanssa, että ei Nalalle tylsää olisi edes voinut tulla. Kiitos hänelle siitä, että väsytti koiraani (edes hieman) :) Liekö Nala toista tuntia riehunut kirahvirutkunsa kanssa, kun päätin, että nyt on tauon paikka, kirahvin pienet silput ja vanut meni roskikseen, ja Nala sai toisen tällaisen mysteeriherkun nakerrettavakseen, että rauhoittuisi hieman. Ja kyllä se siitä sitten rauhoittuikin, ja nautti täysin rinnoin viileällä nurmikolla varjossa kyseistä herkkuaan :)

Kämpässä oli koko ajan ovet auki, eli Nala sai kulkea miten lystäsi (sen takia omakotitalo olisi ihana!), mutta myö immeiset siirryimme suurimmaksi osaksi sisätiloihin joskus yön/iltamyöhän saapuessa. Osa saunoi, osa pelasi korttia, ja sitten vaan oltiin, syötiin ja nautiskeltiin kenties jotain juomia ;) Nala osallistui kovasti kaikkeen. Syömiseen se olisi varmaan mieluiten osallistunut, mutta ei sille juuri meidän ruokia tippunut, sillä olin rontannut sille omat ruuat mukaan. Siinähän tuo koira kuitenkin pyöri mukana milloin missäkin - jopa kortinpeluussa :D Sille iski paha tapa varastaa aina mun paikka, jos nousin pöydän äärestä. Hölömö hauva istui pöydän ääressä sen näköisenä kuin kuuluisi kalustoon. Ilta vaihtui yöhön ja yö aamuyöhön, jolloin porukka alkoi olla jo aika väsynyttä. Se eräs tietty koiranväsyttäjä jaksoi kuitenkin peuhata Nalan kanssa vielä pitkälle aamuyöhön, tuli aina hakemaan minulta Nalan nameja, että sai temputtaa sitä :D Aww. Suosikkitemppu oli kuulemma se, kun Nala nousi häntä vasten, kädet rintaa vasten/olkapäillä, kun sille sanoi "nouse" ja taputti rintaansa. Sen lisäksi kierittiin, pyörittiin, annettiin tassuja, otettiin namikoppeja, ja mitä lie vielä.. Ihanaa että joku muukin jaksaa puuhata tuon karvakkaan kanssa! Ja sinänsä ihanaa, että sai itse kerrankin hieman rentoutua, vaikka en siis tarkoita pahalla sitä, että olen melkein ainoa, joka yleensä Nalasta huolehtii.

Lauantai meni hieman hiljaisemmissa merkeissä, ja ulkonakin satoi koko päivän. Eipä ollut kovin nautinnollista lenkittää Nalaa kaatosateessa, kun kurkku oli jo valmiiksi kipeä. Onneksi koira oli sen verran väsynyt edellispäivän touhuista, ettei sitä kauaa tarvinnut lenkittää. Piuh. Nala sai kuitenkin pyöriä pihalla aina, kun halusi, sillä ovet olivat avoinna myös koko lauantain. Kovasti oli koira kyllä minun perääni, ja tottelikin kummallisen hyvin. Illalla se sai taas sellaisen mysteeriherkun. Eipä siinä kai ihmeempiä sitten ollut..

Sunnuntaina tapahtui sitten se, mitä olin pelännyt. Nala istui pihalla ja tuijotteli portille. Minä ja veljeni olimme ainoat hereillä olevat. Yhtäkkiä Nalan katse tarkentui ja koko koira jähmettyi, ja pian Nala pinkaisi portille. Voihan perkele, siellä oli kaksi pientä koiraa. Koirat omistajineen jäivät vielä portille jostai syystä hengailemaan, ja Nala juoksi edestakaisin siinä portin ja aidan viertä pitkin. Tiellä oleva pieni valkoinen koira räksytti, minkä keuhkoistaan irti sai, ja minä veljeni kanssa yritin huutaa Nalaa sisälle. Eipä aikaakaan, kun se otti vauhtia ja ponkaisi aidan yli - SHIT!!! Nyt tuli kiire. Veljeni lähti juoksemaan koirani perään (sillä oli kengät jalassa), multa lensi kamera kädestä ja lähdin hakemaan crocsejani. Tieltä kuului pienen koiran "kiljumista" ja kauheaa meteliä. Kun pääsin tielle, Nala juoksi (veljeni perässään), noiden ohikulkijoiden ympärillä, ei mitenkään vihaisen oloisesti, mutta hieman turhan tarkkaan katsellen. Vihelsin Nalaa kerran ja se tuli luokseni(!!!). Järkytyin tästä hieman, sillä Nala ei ole ikinä totellut minua tuon kaltaisissa tilanteisa kunnolla, varsinkaan kerrasta. Nappasin koiraa niskasta kiinni ja raahasin sisälle vessaan. Veljeni vielä tarkisti sen valkean koiran omistajalta, ettei käynyt kuinkaan. "Ei tässä mitään vahnikoa tapahtunut, mun koira vaan säikähti, kun toinen rynnisti täydellä vauhdilla 'päälle'. Voisitte kyllä korkeamman aidan tuohon rakentaa!"
Onneksi tilanteesta selvittiin vaan säikähdyksellä. Hieman lattea loppu muuten hyvin sujuneelle juhannukselle, mutta ehjin nahoin selvittiin itse kukin.

Kaiken kaikkiaan juhannus meni kuitenkin ihan loistavasti, tuota pientä välikohtausta lukuunottamatta! Voimme siis suht hyvillä mielin jatkaa kesää eteenpäin.

-Suvi-

Ai mikä karvanlähtö? En mä vaan ole huomannut..

Nalalla alkoi pari viikkoa sitten julmettu karvanlähtö. Viikon verran karvaa vaan lähti ja lähti, tuntui tippuvan kilokaupalla pelkästään Nalan kävellessä. Sänkymme sai turkin, sohvamme sai turkin, lattialle ilmestyi "karvamattoja".. Viikon se kesti, ja sitten näytti kuin koko sato olisi tiputettu - vaan ei. Nala huijasi, piti tauon. Toinen viikko lähti, ja karvaa tuntui lentelevän edellistäkin viikkoa enemmän. Onneksi furminaattorilla sai edes osan karvoista irroitettua tuonne luontoon.. Karvaa lähtee vieläkin, jos koiraa sukii, "möyhii" tai rapsuttaa kovasti, mutta nyt näkyy jo hieman valoa tunnelin päässä.. Voitte kuvitella, miltä vanhempieni "nukkamatto" näytti juhannuksen jälkeen, kun Nala kiehnäsi siinä :)

Tältä näytti, kun veti kerran vastakarvaan..

Tämä karvasadon tiputtaminen on kyllä nyt tänä vuonna yllättävän myöhään, taisi takatalvi sekoittaa Nalankin  rytmin tuossa keväällä..

Tässä vaiheessa ollaan jo "voiton puolella", ja noita tupsuja riittää silti.

Ja tässä pieni muisto Nalasta talon kotinurkille ;D Ja tuossa on ehkä 1/100 sen karvoista. Linnuille pehmikettä!

-Suvi-

Äksöniä..? Eli kuulumisia.

Niin se on taas yli viikko vierähtänyt kirjoittamatta tänne.. Mihin se aika oikein juoksee? Hemmetti.

Työn merkeissähän tässä lähinnä on aikaa vietetty, ja kiirettä pitänyt. Vapaa-ajallani olenkin sitten todella väsynyt ja ehkä kärttyinenkin :D Mutta kyllä se siitä, pari viikkoa, niin mulla alkaa KESÄLOMA. Mutta jos näihin "viikon" tapahtumiin (jotka ei tosiaan ole ihmeellisiä, mutta pulistaan nyt edes jotain)...

Keskiviikkona (6.6.) päätin lähteä käymään vanhemmillani, n. 1,5km päässä meiltä, ja nappasin Nalan mukaani, koska se saisi siinä samalla hyvän lenkin. Alle 100m meidän talosta, ja jo alkoi tapahtua. Kuuntelin musiikkia, joten en kuullut ympärilläni kajahtavia ääniä. Huomasin jonkun ukon tulevan meidän perässä ja koventavan vauhtiaan tullen suoraan meitä kohti. Käännyin hieman, ja näin että se huusi jotain ja tuijotti minua suoraan silmiin, sekä huitoi kovasti käsillään. Otin kuulokkeen pois, ja samassa mies syöksyi viereemme ja tarrasi Nalan päästä kiinni, ilmoittaen rakastavansa sitä. Repäisin koiran pois ja jatkoin matkaani vetäen Nalan hihnan aivan lyhyelle - no siitäkös se mies innostui (oli aika huomattavassa humalassa). Minä kuulemma rääkkään koiraani, enkä kohtele sitä, kuten lemmikkiä kuuluu kohdella. Ai siksikö, kun pidän koiran hallinnassani? Mies syöksyi jälleen luoksemme, koitti halia (tai mitä lie) Nalaa ja haukkui minua. Siinä vaiheessa Nala aloitti hirveän metelin ja nosti koko selän karvat pystyyn, eli se tosiaan tarkoitti sitä, mitä mölisi. Karjuin miehelle, että mitä v*ttua se oikein luulee tekevänsä, ja että painuis huitsin hel*ettiin meidän läheltä, jolloin mies näytti yrittävän napata hihnasta kiinni. Siinä vaiheessa pistin töppöstä toisen eteen, että pääsisin eroon tuollaisesta. Lähellä oli, etten vetänyt ukkoa keskelle taulua, tai vähintään remmillä iskenyt.. En vaan jaksanut tapella, joten katsoin helpommaksi lähteä pois. Mies koitti kipittää meidän perässä ja huuteli hävyttömyyksiään, mutta ei se niillä jaloilla kauaa mukana pysynyt. Mistä ja MIKSI nämä idiootit tuntuu aina eksyvän mun tykö? Mieheni totesi, kun tämän hänelle kerroin, että jos olisi ollut mukana, niin se ukko olisi ollut solmussa jossain pusikossa. Voin sanoa, että verenpaine kyllä nousi huippuunsa. Mitähän seuraavaksi..?

No, asiasta kukkaruukkuun. Eilen, kun tulin töistä, mieheni kysyi minulta, olinko antanut Nalalle "sen pitkän herkun?" Kyseessä oli metrinen sonnin kikkeli (n. 70cm pitkä sonnin suti). Enpä ollut antanut, mutta kappas, Nala oli sen itse aivan omatoimisesti hakenut keittiön siivouskaapista. Kyllä hyppäsi sydän kurkkuun, sillä pelästyin että se on samalla vetänyt kloriittia, tai jotain muuta ainetta. Ei onneksi ollut, se tuntui tietäneen tasan tarkkaan, missä tuo kuivattu meisseli sijaitsi. Huhhuh. Illalla Nala näytti kuitenkin jotenkin huonovointiselta, ja hieman huolestuin, että jos se sittenkin on syönyt jotain.. Istuin parvekkeella ja seurailin Nalaa, kun se pyöri levottomasti lähelläni.Yhtäkkiä sille tuli "se tutuksi tullut" oksetusilme (posket turpoaa tietyllä tavalla), ja se syöksyi makuuhuoneeseen - ja eikös tuo karvakas sitten oksentanut täysin keskelle sänkyä. Ah, ihanaa. Arvostin sitä todella. Oksennus oli kuitenkin "onneksi" pelkkää valkoista vaahtoa, eikä sotkenut paikkoja kamalasti.. Kyseisen tapahtuman jälkeen koira oli kuitenkin aivan normaali, joten en huolestunut sen enempää. Seurailin sitä kuitenkin illan ajan (ja ihan normaali se oli, mitä nyt hieman allapäin). Aamulla se oli jälleen oma iloinen, söpö itsensä. :)

-Suvi-