Kaupunkijuhannus 2012 hyvine ja huonoine tapahtumineen.

Elikkä tosiaan, vuoden 2012 juhannustuulia pikaisesti. Normaalisti juhannus on vietetty mökillä, tosin Nala on viettänyt sen muistaakseni aina kaupungissa (koska mökkinaapurusto on täynnä känniääliöitä, lapsia ja muita koiria) faijani kanssa, mutta tällä kertaa päätimme "koko lauma" jäädä tänne, joten faijakin pääsi pitkästä aikaa viettämään juhannusta mökille. Painuimme vanhempieni kämpille, kun heillä on omakotitalo. Siellä oli siis meidän poppoo, veljeni naisensa kanssa ja muutamia kavereita - sekä tietenkin Nala.

Aluksi Nala oli kytkettynä lipputankoon, sillä pihan portti oli auki, ja odotimme, että autoilla saapuvat ihmiset ovat paikalla, jotta portti saadaan kiinni ja Nala irti. Vähän minua kieltämättä jännitti, kun siellä on niin matalat aidat, että Nala pääsee hyppäämään niiden yli erittäin helposti (on tehnyt tämän jokusen kerran), mutta hyvinhän tuo sitten pysyi pihalla, kun sille heitteli palloa. Minulla oli mukana Nalalle kaksi kappaletta jotain täytettyä eläimen osaa, mistä en ole nyt aivan satavarma, mitä ne oli :D Luultavasti naudan niskajännettä, jossa jonkinlainen lihatäyte. Niiden lisäksi mukana oli myös aito lihaisa luu (en tiedä mikä luu, mutta kuitenkin), mutta se jäi saamatta, kun Nala viihtyi muuten niin hyvin.

Perjantai meni siis lähinnä pihalla auringossa istuen, kun se niin ihanasti paistoi, ja Nalan kanssa leikkien. Aluksi leluna oli vanha tennispallo, mutta hetken päästä se sai vinkuvan, marketista ostetun kirahvipehmolelun, ja siitäkös riemu repesi. Sen kanssa vedettiin hetki rallia (tällöin vielä kytkettynä), ja lopulta sillä leikittiin vetoleikkejä, jolloin se hajosi kappaleiksi, ja vanut revittiin ulos (vetoleikeissä Nala oli jo vapaana), mutta Nalahan tunnetusti rakastaa lelujen "rutkuja", joten hauskaa riitti. Yksi juhannusvieraista oli kyllä niin rakastunut Nalaan ja innokas touhuamaan ja riehumaan sen kanssa, että ei Nalalle tylsää olisi edes voinut tulla. Kiitos hänelle siitä, että väsytti koiraani (edes hieman) :) Liekö Nala toista tuntia riehunut kirahvirutkunsa kanssa, kun päätin, että nyt on tauon paikka, kirahvin pienet silput ja vanut meni roskikseen, ja Nala sai toisen tällaisen mysteeriherkun nakerrettavakseen, että rauhoittuisi hieman. Ja kyllä se siitä sitten rauhoittuikin, ja nautti täysin rinnoin viileällä nurmikolla varjossa kyseistä herkkuaan :)

Kämpässä oli koko ajan ovet auki, eli Nala sai kulkea miten lystäsi (sen takia omakotitalo olisi ihana!), mutta myö immeiset siirryimme suurimmaksi osaksi sisätiloihin joskus yön/iltamyöhän saapuessa. Osa saunoi, osa pelasi korttia, ja sitten vaan oltiin, syötiin ja nautiskeltiin kenties jotain juomia ;) Nala osallistui kovasti kaikkeen. Syömiseen se olisi varmaan mieluiten osallistunut, mutta ei sille juuri meidän ruokia tippunut, sillä olin rontannut sille omat ruuat mukaan. Siinähän tuo koira kuitenkin pyöri mukana milloin missäkin - jopa kortinpeluussa :D Sille iski paha tapa varastaa aina mun paikka, jos nousin pöydän äärestä. Hölömö hauva istui pöydän ääressä sen näköisenä kuin kuuluisi kalustoon. Ilta vaihtui yöhön ja yö aamuyöhön, jolloin porukka alkoi olla jo aika väsynyttä. Se eräs tietty koiranväsyttäjä jaksoi kuitenkin peuhata Nalan kanssa vielä pitkälle aamuyöhön, tuli aina hakemaan minulta Nalan nameja, että sai temputtaa sitä :D Aww. Suosikkitemppu oli kuulemma se, kun Nala nousi häntä vasten, kädet rintaa vasten/olkapäillä, kun sille sanoi "nouse" ja taputti rintaansa. Sen lisäksi kierittiin, pyörittiin, annettiin tassuja, otettiin namikoppeja, ja mitä lie vielä.. Ihanaa että joku muukin jaksaa puuhata tuon karvakkaan kanssa! Ja sinänsä ihanaa, että sai itse kerrankin hieman rentoutua, vaikka en siis tarkoita pahalla sitä, että olen melkein ainoa, joka yleensä Nalasta huolehtii.

Lauantai meni hieman hiljaisemmissa merkeissä, ja ulkonakin satoi koko päivän. Eipä ollut kovin nautinnollista lenkittää Nalaa kaatosateessa, kun kurkku oli jo valmiiksi kipeä. Onneksi koira oli sen verran väsynyt edellispäivän touhuista, ettei sitä kauaa tarvinnut lenkittää. Piuh. Nala sai kuitenkin pyöriä pihalla aina, kun halusi, sillä ovet olivat avoinna myös koko lauantain. Kovasti oli koira kyllä minun perääni, ja tottelikin kummallisen hyvin. Illalla se sai taas sellaisen mysteeriherkun. Eipä siinä kai ihmeempiä sitten ollut..

Sunnuntaina tapahtui sitten se, mitä olin pelännyt. Nala istui pihalla ja tuijotteli portille. Minä ja veljeni olimme ainoat hereillä olevat. Yhtäkkiä Nalan katse tarkentui ja koko koira jähmettyi, ja pian Nala pinkaisi portille. Voihan perkele, siellä oli kaksi pientä koiraa. Koirat omistajineen jäivät vielä portille jostai syystä hengailemaan, ja Nala juoksi edestakaisin siinä portin ja aidan viertä pitkin. Tiellä oleva pieni valkoinen koira räksytti, minkä keuhkoistaan irti sai, ja minä veljeni kanssa yritin huutaa Nalaa sisälle. Eipä aikaakaan, kun se otti vauhtia ja ponkaisi aidan yli - SHIT!!! Nyt tuli kiire. Veljeni lähti juoksemaan koirani perään (sillä oli kengät jalassa), multa lensi kamera kädestä ja lähdin hakemaan crocsejani. Tieltä kuului pienen koiran "kiljumista" ja kauheaa meteliä. Kun pääsin tielle, Nala juoksi (veljeni perässään), noiden ohikulkijoiden ympärillä, ei mitenkään vihaisen oloisesti, mutta hieman turhan tarkkaan katsellen. Vihelsin Nalaa kerran ja se tuli luokseni(!!!). Järkytyin tästä hieman, sillä Nala ei ole ikinä totellut minua tuon kaltaisissa tilanteisa kunnolla, varsinkaan kerrasta. Nappasin koiraa niskasta kiinni ja raahasin sisälle vessaan. Veljeni vielä tarkisti sen valkean koiran omistajalta, ettei käynyt kuinkaan. "Ei tässä mitään vahnikoa tapahtunut, mun koira vaan säikähti, kun toinen rynnisti täydellä vauhdilla 'päälle'. Voisitte kyllä korkeamman aidan tuohon rakentaa!"
Onneksi tilanteesta selvittiin vaan säikähdyksellä. Hieman lattea loppu muuten hyvin sujuneelle juhannukselle, mutta ehjin nahoin selvittiin itse kukin.

Kaiken kaikkiaan juhannus meni kuitenkin ihan loistavasti, tuota pientä välikohtausta lukuunottamatta! Voimme siis suht hyvillä mielin jatkaa kesää eteenpäin.

-Suvi-