Työn merkeissähän tässä lähinnä on aikaa vietetty, ja kiirettä pitänyt. Vapaa-ajallani olenkin sitten todella väsynyt ja ehkä kärttyinenkin :D Mutta kyllä se siitä, pari viikkoa, niin mulla alkaa KESÄLOMA. Mutta jos näihin "viikon" tapahtumiin (jotka ei tosiaan ole ihmeellisiä, mutta pulistaan nyt edes jotain)...
Keskiviikkona (6.6.) päätin lähteä käymään vanhemmillani, n. 1,5km päässä meiltä, ja nappasin Nalan mukaani, koska se saisi siinä samalla hyvän lenkin. Alle 100m meidän talosta, ja jo alkoi tapahtua. Kuuntelin musiikkia, joten en kuullut ympärilläni kajahtavia ääniä. Huomasin jonkun ukon tulevan meidän perässä ja koventavan vauhtiaan tullen suoraan meitä kohti. Käännyin hieman, ja näin että se huusi jotain ja tuijotti minua suoraan silmiin, sekä huitoi kovasti käsillään. Otin kuulokkeen pois, ja samassa mies syöksyi viereemme ja tarrasi Nalan päästä kiinni, ilmoittaen rakastavansa sitä. Repäisin koiran pois ja jatkoin matkaani vetäen Nalan hihnan aivan lyhyelle - no siitäkös se mies innostui (oli aika huomattavassa humalassa). Minä kuulemma rääkkään koiraani, enkä kohtele sitä, kuten lemmikkiä kuuluu kohdella. Ai siksikö, kun pidän koiran hallinnassani? Mies syöksyi jälleen luoksemme, koitti halia (tai mitä lie) Nalaa ja haukkui minua. Siinä vaiheessa Nala aloitti hirveän metelin ja nosti koko selän karvat pystyyn, eli se tosiaan tarkoitti sitä, mitä mölisi. Karjuin miehelle, että mitä v*ttua se oikein luulee tekevänsä, ja että painuis huitsin hel*ettiin meidän läheltä, jolloin mies näytti yrittävän napata hihnasta kiinni. Siinä vaiheessa pistin töppöstä toisen eteen, että pääsisin eroon tuollaisesta. Lähellä oli, etten vetänyt ukkoa keskelle taulua, tai vähintään remmillä iskenyt.. En vaan jaksanut tapella, joten katsoin helpommaksi lähteä pois. Mies koitti kipittää meidän perässä ja huuteli hävyttömyyksiään, mutta ei se niillä jaloilla kauaa mukana pysynyt. Mistä ja MIKSI nämä idiootit tuntuu aina eksyvän mun tykö? Mieheni totesi, kun tämän hänelle kerroin, että jos olisi ollut mukana, niin se ukko olisi ollut solmussa jossain pusikossa. Voin sanoa, että verenpaine kyllä nousi huippuunsa. Mitähän seuraavaksi..?
No, asiasta kukkaruukkuun. Eilen, kun tulin töistä, mieheni kysyi minulta, olinko antanut Nalalle "sen pitkän herkun?" Kyseessä oli metrinen sonnin kikkeli (n. 70cm pitkä sonnin suti). Enpä ollut antanut, mutta kappas, Nala oli sen itse aivan omatoimisesti hakenut keittiön siivouskaapista. Kyllä hyppäsi sydän kurkkuun, sillä pelästyin että se on samalla vetänyt kloriittia, tai jotain muuta ainetta. Ei onneksi ollut, se tuntui tietäneen tasan tarkkaan, missä tuo kuivattu meisseli sijaitsi. Huhhuh. Illalla Nala näytti kuitenkin jotenkin huonovointiselta, ja hieman huolestuin, että jos se sittenkin on syönyt jotain.. Istuin parvekkeella ja seurailin Nalaa, kun se pyöri levottomasti lähelläni.Yhtäkkiä sille tuli "se tutuksi tullut" oksetusilme (posket turpoaa tietyllä tavalla), ja se syöksyi makuuhuoneeseen - ja eikös tuo karvakas sitten oksentanut täysin keskelle sänkyä. Ah, ihanaa. Arvostin sitä todella. Oksennus oli kuitenkin "onneksi" pelkkää valkoista vaahtoa, eikä sotkenut paikkoja kamalasti.. Kyseisen tapahtuman jälkeen koira oli kuitenkin aivan normaali, joten en huolestunut sen enempää. Seurailin sitä kuitenkin illan ajan (ja ihan normaali se oli, mitä nyt hieman allapäin). Aamulla se oli jälleen oma iloinen, söpö itsensä. :)
-Suvi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti