Kynsisorkkapostaus

Kun kerran menin uhkaamaan, että täällä vilahtaa välillä mun kynsiä, niin tässä sitten olis :P Tehty viime yönä unenpuutteessa, ja peukalo sai siinä samassa rytäkässä geeliynnen pintaansa, kun napsahti poikki tuossa viime viikon lopulla.
Nämä ovat siis oikeasti lilat (kuvassa näyttää sinisiltä) ja idea vaan ryöpsähti päähän yhtäkkiä. Alunperin piti tehdä keltaiset kukat, että olis vähän erikoisemmat, mutta toi pinkki miellyttää niin mukavasti omaa silmää, että päädyin siihen.

Jotta tämä nyt ei aivan kynnelleen menisi koko postaus, niin höpistään jotain vähän Nalastakin. Se on ollut omituisen levoton tässä nyt pari viimeisintä päivää - seuraa ja tuijottaa mua taukoamatta. Nytkin se nukkuu mussa aivan kiinni, ja jos liikutan jalkojani niin ettei se enää ole kosketuksissa muhun, se könyää mua kohti niin kauan, että on taas kiinni mun jaloissa. Oliskohan juoksut tulossa?
Eilen akka sai paistetun/kuivatun sian sorkan, ja oli muuten julmetun iso! Tyylilleen uskollisesti akka juoksi se suussaan sänkyyn, repi sorkasta varpaat irti ja kuolasi lakanamme :) ei hätää, kuolahan kuuluu koiranomistajan elämään - ja ilmeisesti sian varpaat sängyssä.
Sorkka (tai se mitä siitä oli jäljellä) piti kuitenkin ottaa Nalalta pois, sillä se rupesi suojelemaan sitä hieman liikoja minulta.. Ehkä tänään tyty saa loppusorkan sitten syötäväkseen, nyt se on tuolla hyllyn päällä..

Näihin kynsikkäisiin ja varpaan makuisiin tunnelmiin:

-Suvi-

Erilaista hihnakoulutusta!

Olen opettanut Nalaa hakemaan hihnansa käskystä, tosin käskynä toimii "hae panta!" (koska se panta on kiinni hihnassa). Nyt alkaa tyty tajuamaan idean, ja tänään sitä tuotiinkin ahkerasti n. 5 kertaa. Enempää en viitsinyt, ettei mielenkiinto lopu aivan täysin koko hommaan. Aloin opettamaan tätä reilu kuukausi sitten, joskus huhtikuun alussa, kun mieleen vaan juolahti, miten kätevää olisi, jos Nala hakisi hihnansa minun luokseni sillä aikaa, kun teen jotain muuta ennen lenkille lähtöä (haen kaapista nameja taskuun tms yhtä hyödyllistä).

Alku oli hieman kankeaa, kun Nala ei suostunut ottamaan edes pantaa tai hihnaa suuhunsa, ei ollut tottunut sellaiseen. Siinä se mun into vähän lopahti, kun ei homma lähtenyt rullaamaan, ja niin se koko asia hetkellisesti unohtui. Huhtikuun lopussa kokeilin taas pari kertaa, jolloin Nala vihdoin suostui ottamaan hihna suuhunsa, mutta tiputti sen hetken päästä lattialle. Tämä oli jo loistava alku, mutta kiireiltäni se sitten taas jäi.

Toissapäivänä sitten päätin, että nyt sen opetan, kun olin niin väsynyt (yölenkin aika), etten millään meinannut saada itseäni liikkeelle! Kuinka kätevää, jos Nala toisi minulle hihnan, jolloin minun olisi pakko nousta! En sitä tietenkään siinä ruvennut opettamaan väsyneenä, mutta asia jäi niin palavasti kytemään päähän, että eilen oli pakko opettaa kunnolla. Ja kyllähän neiti sen nyt tuo, mutta menestys on vielä vähän vaihtelevaa. Eilen se onnistui joka kerta, kunhan vain itse olin samassa huoneessa kuin hihna, ja osoitin sitä. Tänään olin olkkarissa, ja Nala haki sen minulle eteisestä, jes (voitto!). Ensin harjoiteltiin kyllä niin, että kävelin eteiseen näyttämään hihnan, sanoin nalalle "hae panta", ja juoksin olkkariin - koira juoksi perässäni hihna suussaan :) Naksautus ja palkkio. Ja lopulta se haki sen ihan omin avuin, ilman että minun tarvitsi mennä erikseen sitä hihnaa osoittamaan. Homma piti kuitenkin lopettaa, sillä Nala rupesi ottamaan homman vähän liian leikkinä, ja riepomaan hihnaa suussaan, ja kun otin pannasta kiinni, se rupesi vetämään hihnasta, niin kuin vetolelua. Haha, on se kyllä suloinen.. Niin se vaan oppii, vaikka epäileviä henkilöitä on riittänyt (no onhan tuo vähän ADHD ja malttamaton kaiken suhteen). Pääasia on, että saan puuhastella jotain mukavaa yhdessä koirani kanssa, joka kaiken lisäksi syventää meidän keskinäistä suhdettamme. Mun ihana hömelö.

Hihnatemppuilun jälkeen lähdettiin käymään pienellä lenkillä, ja tuttuun tapaan Nalan vauhti oli kova. Meinattiin yhdessä pusikkoonkin rysähtää, kun minä olin omissa ajatuksissani, ja Nala äkkäsi jonkun rastaan (tai minkä lie elävän olennon) pusikon alla rapistelemassa kuivien lehtien seassa. Hyvä ettei käsi irronnut, oli se sen verran voimakas yhtäkkinen kiskaisu, mutta hengissä selvittiin ja matkaa jatkettiin. Loppulenkki menikin ihan rauhallisesti kukkia haistellen ja heinää maistellen. Rapussa vielä harjoiteltiin sivulletuloa, ja toista uutta asiaa, minun taakseni menemistä. Tavoitteenani on saada Nala menemään taakseni istumaan (kuono osoittamaan vasemmalle tai eteenpäin, ei se ole niin justiinsa) "taakse" -käskystä. Tuskin siitä mitään hyötyä on, mutta turhantärkeät taidotkin ovat tärkeitä. Onhan se mukavaa ja suloista, että koira osaa kaikenmoista hyödyllistä ja ei-niin-hyödyllistä. Sivulle- ja taakse -käskyissä Nala on hieman malttamaton, mutta onnistuu yleensä parin kerran toistamisen jälkeen. Eilen onnistui kyllä iltalenkillä molemmat ensimmäisellä kerralla! Sitten kun se vielä oppisi katsomaan mua, eikä vilkuilemaan sekunnin välein mun kättä, mua silmiin, mun kättä, mua silmiin.. No, pikkuvirheitä.

Mun kaveri antoi mulle eilen haasteen: jos saan opetettua sen toisen bokserin antamaan tassua käskystä, niin oon kingi :D Pitääkin kokeilla sitä ensi kerralla, kun satun sen kämpille menemään. Bokserin (rodun) tuntien vaarana voi kyllä olla, että saan turpaani, jos tarpeeksi jankutan. Haha, mutta ei se mitään. Se on koiraelämää se. Ei haukku haavaa tee, mutta kynnet saattavat tehdä. On se Nalakin mua muutaman kerran turpaan vetässy, tai takajalalla pamauttanut silmään, niin en mä pienestä säikähdä ;) Varo vaan J, vielä sun bosseri ojentaa sen tassunsa!

Seuraavaksi ajattelin opettaa Nalalle taas jotain turhantärkeää, mutta suloista ja mukavaa: haluan sen oppivan kumartamaan! Jee, sitä odotellessa siis. Mutta ensin opetellaan lisää hihnan tuomista ja taakse menemistä.

Nalalta kaikille paljon pusuja, ja ensi kertaan!

-Suvi-

Koirankakkakekkerit

Nalalla oli vatsa eilen aivan sekaisin (oli ne 2 rustopalaa kerralla liikaa silloin yhtenä päivänä). Mun ollessa kaupassa, oli hätä tullut sisälle (ensimmäisen kerran yli 2 vuoteen), ja koko koira oli todella surkean näköinen ja levoton koko päivän. Liekö vatsa ollut kipeä? Ruokaa neiti ei sitten kauheasti saanut, ehkä desin verran napua ja vähän juustoa, tärkeintä kuitenkin oli, että vesi maistui ja energiataso oli normaali. Iloisena iltalenkilläkin mentiin pitkin puskia, metsästäen milloin mitäkin. Käytiin myös läheisen tenniskentän kulmilla ja lähistöllä katselemassa, josko sieltä löytyisi "uusi" pallo Nalalle, sillä kun on kamala pakkomielle kaiken kokoisiin palloihin. Viime kesänä löysimme varmaan 8 palloa, ja riemua siis riitti. Tänä vuonna niitä ei ole vielä löytynyt, mutta onhan tässä vielä aikaa (kun mun aikajanalla kesä ei ole vielä edes alkanut!).

Iltalenkin jälkeen Nalan olemus oli erittäin levoton ja käytös epätavallista - siitäkös minä sitten huolestuin. Se tunki koko ajan syliin, oli korvat luimussa ja muutenkin jotenkin kyyryssä, ja läähätti jatkuvalla syötöllä.. Menin mä minne vaan, niin se käveli mun kintuissa kiinni surkean näköisenä. Tästä päättelin, että sillä vois olla vatsa kipeänä.. Neljän tunnin levottomuuden jälkeen muru kuitenkin asettui mun jalkoihin nukkumaan, ja tänään mun herätessä, oli mun vieressä pirteä koirani omana itsenään :) Hienoa, ettei ollut mitään vakavaa!

Aamulenkillä mentiinkin tuttuun vauhdikkaaseen tapaan, ja moikattiin alakerran naapuriakin iloisesti. Kovasti olis Nala toivonut, että olis saanut nameja, kun naapuri rupesi laukkuaan kaivamaan. Pitääkin taas harjoitella sitä hyppimisen lopettamista, kun ei tuo hyppijä ole ihan pienimmästä päästä.. Kovasti olis tyty tahtonut lähteä naapurin matkaan metrikselle, ja itku pääsi kun lähdettiinkin eri suuntaan.. Tosin voisin veikata, että enemmän se metrikselle mennessä vastaan tuleva tenniskenttä houkutti, kuin matka naapurin kanssa, hah.

Eilisen paastoamisen jälkeen Nalalla oli kamala nälkä, kuten arvata saattaa. Laitoin sille 3dl napua ja ehkä 100g kalkkuna-riisi-kesäkurpitsahyytelöä (tai jotain hyytelön tapaista) kuumaan veteen vähän turpoamaan ja pehmenemään. Yleenä en napua turvota, mutta nyt kun Nalalla oli vasta vatsa sekaisin, en halunnut että se nielee kokonaisena kovaa ruokaa, ettei vatsa tule taas kipeäksi. No, siihenhän tuo koirakaan ei ollut tottunut, vaan mun ottaessa kupin käteen laittaakseni sen leivänpaahtimen päälle odottamaan, juoksi Nala eteiseen ruokapaikalleen riemastuneena odottamaan - turhaan. Kyllä sen ilme oi näkemisen arvoinen, kun kävelinkin olkkariin, eikä kuppia näkynyt missään! Ruoka turposi ja pehmeni n. 15min, ja koko sen ajan Nala istui hievahtamatta keittiön ovella. Riemu oli käsinkosketeltava, kun se vihdoin saikin ruokansa ja hyvällä ruokahalulla meni kaikki. Olisi se varmasti lisääkin syönyt.

Ihanaa, että mun karva-armas on taas oma, pirteä, vallaton, ADHD-itsensä :)

-Suvi-

PS. Naksuttelukin meni suht ok tänään ulkona!

Avuliaan touhupyllyn iltariehat

Naksuttaminen toimi!.. Ainakin sisällä :) ulkonakin jonkin verran, mutta kyllä se muu maailma siltikin kovasti kiinnostaa. No, eihän sitä nyt heti voi osata kulkea, niinku muuta maailmaa ei olisi. Sisällä Nala tosiaan seurasi mua, kuin hai laivaa - riitti että se edes kuuli naksuttimen "kolahduksen" mun rannekoruun, ni jo oli tytyläinen heti valppaana.
Aikaahan tämä vaatii, mutta on tuo naksutin aika vekkuli keksintö.. Toivotaan, että sillä saan koulittua nappulastani paremmin käyttäytyvän karvakansalaisen. Iltaisen lenkin jälkeen (kera naksuttimen) neiti menikin suoraa päätä sänkyyn nukkumaan (kyllä, neiti nukkuu samassa sängyssä kanssamme) toviksi, mutta heräsi parin tunnin päästä riehakkaalla päällä - LEIKKIAIKA! Ympäri kämppää haettiin dino, jalkapallo, muoviluu, minikroko ym, ja kaikki piti tuoda mun luokse.

Kamala ölinä, jos en leikkikutsuun reagoinut. Siinä sitten tovi heiteltiin milloin mitäkin lelua, mutta kyllä se kroko nousi ehdottomaksi suosikiksi. Se on niin pikkuinen lelu, että mahtuu kokonaan Nalan suuhun (mutta ei se sitä nieltyä saa), ja on ilmeisen rakas, kun se ei ole sitä vielä rikkonut, ja onhan se ollut sillä jo varmaan reilun kuukauden. Jos oikein muistan, otin sen vanhempieni kotoa (mun vanha mäkkäristä saatu lelu) viime kuussa.. Ja yleensä tuo tuppaa rikkomaan lelunsa heti.

Lelupeuhun jälkeen neiti otti taas pienet torkut, ja sen jälkeen olikin aika pedata sänky omaa mieltä tyydyttäväksi = aivan sekaisin ja petauspatjakin puoliksi lattialla. Sitten oli hyvä käpertyä nukkumaan peittomyttyyn, tyynyjen sekaan.. Enhän mä raaskinut toisen aherrusta häiritä, vaan annoin puuhastella, ja nukkuakin heiman. Tietty sänky oli sitten OK, kun itse sujahdin nukkumaan.
Ah näitä Nalan iltariehoja, niitä riittää monta joka illalle. Mitä tekisinkään ilman tuota touhupyllyä? :)
Mun piti pistää vielä kynsi remonttiin yömyöhään, kun unohdin lenkille lähtiessä avaimet kotiin, ja mieheni ne sitten viskasi ikkunasta (kolmannesta kerroksesta) mulle, ja minä fiksuna menin ottamaan kopin - avaimet kolahtivat suoraan kynteeni. Voin sanoa, teki kipeää. Nala oli mukana myös tässä asiassa, se istuu yleensä aina mun vieressä (tai makaa jaloissa), kun laitan kynsiäni, ja haistaa välillä lakkaa päästäen jotain omituista mölinää. Eihän se haju sen nenään mukavaa tee. Kynnen sain jotenkin korjailtua, ja lakkapullon mennessä kiinni, pystyi tytykin menemään omiin oloihinsa nukkumaan.
On se rankkaa olla Nala, kun kaikessa touhussa pitää olla mukana ja auttaa ahkerasti :)

-Suvi-

Tuossa vielä ne mun kynnet :)

Postipaten apulainen

Nala maistoi eilen ensimmäistä kertaa ikinä kissanruokaa (häränlihakastike). Hyvällä ruokahalulla upposi, ja kyytipoikana 4dl napua. Tänään ei enää kelvannut, taisi tyty nähdä purkin, kun se lensi roskiin. Haha! No, nyt on sekin koettu ja maisteltu. Toisaalta, miksei sitä kissoille tarkoitettua kastiketta voisi koiralle syöttää? Mun miehen ilme olis ollut kuvan arvoinen, kun sanoin sille Nalan syövän kattimuonaa. Hitsi, kun ei ole koskaan kameraa kätösissä silloin, kun pitäisi! Olis saanut kehystettävän kuvan.
Kun ei neidille ruoka sitten tänään maistunut, niin annoin nupulle naudan rustoluun - se kyllä maistui! Taisipa neiti sillä kerrankin oikein herkutella, kun ei hotkinut sitä 5 minuutissa, vaan ensin haisteli ja käänteli tassullaan, nuoli siitä tihkuvaa verta ja nakerteli lihaa kaikessa rauhassa. Oli se kuitenkin alle 20 minuutissa syöty.. :) Pääasia, että söi jotain.
Illemmalla Nala auttoi "isukkiaan" avaamaan postista haetun paketin, ja voi jehna kun sillä oli taas kivaa. Pieni ilo on Nalalle SUUUUUUURI juttu. Pakettia viskeltiin ympäri, pyöriteltiin, haisteltiin ja tuijotettiin. Sitten siihen iskettiin kynsin ja hampain kiinni, ja se oli menoa se! Jouduttiin tosin keskeyttämään Nalan touhut siksi aikaa, että "isukki" otti tavarat sieltä ulos, ja tyty sai jatkaa leikkiä tämän hurjan hauskan lelunsijaisen kanssa.

Tänään olin myös kaupoilla pyörähtämässä ystäväni kanssa, ja Nala sai naksuttimen ja pussin nameja. Jos näillä saisi jotain kontaktinpoikasta tuohon ryökäleeseen.. :) Nyt onkin aika mennä testaamaan sitä tuonne ulkomaailmaan! Ja sen jälkeen tyty saakin toisen rustoluun, sillä otin niitä vahingossa 2 eilen sulamaan..
Heissun!

-Suvi-

Nala ja "kauniisti" avattu paketti
25.5.2011

Kovaa komennusta pitbulleille

Iltalenkillä törmättiin emännän kanssa kahteen pitbulliin, Dorikseen ja Dylaniin. Olivat kyllä niin upean näköisiä koiria, että..! Doris oli 8kk ikäinen narttu joka intoutui jopa leikkimään kanssani, Dylan oli vanhempaa sorttia ja uros, niin hän ei oikein innostunut. Haisteli vähän ja jatkoi matkaansa. Siitäkös minä herpaannuin, ja rupesin komentamaan kovaan ääneen. Kutsuin leikkiin ja juoksin ympyrää, ja kun mikään ei tehonnut, päästin suustani valtavan möreän mölähdyksen, joka sai kaikki ihmiset nauramaan kippurassa... Mutta innostuipa Doris vihdoin leikkimään :) Siinä mentiin sitten vauhdikkaasti hihnat solmussa ja mölistii puolin ja toisin.
Sain myös kovasti kehuja silmistäni, toinen niistä ihmisistä ei voinut lopettaa ylistämistäni.. Ja matkaa jatkaessa sain myös emännältäni paaaaljon kehuja, kun olin käyttäytynyt hienosti, enkä aloittanut mitään rähinää, kuten yleensä on tapana. Ei ne muut koirat taidakaan olla niin hirveitä, että niille pitäisi rähistä aina :)
Toivottavasti törmään heihin vielä joku kaunis päivä!

T: Nala

Temmellystiistai

Tänään heräsin jopa jo klo 9 aamulla. Usein nukun melkein puolille päivin. Vähän närkästyneenä tuijotin emäntääni, kun kello soi ja hän nousi ylös.. Mikä se tuollainen aika on nousta? Minä olisin vielä halunnut nukkua, tosin kun kutsu kävi lenkille, ei unihiekasta ollut enää tietoakaan! Ulos olen aina valmis lähtemään :)

Emäntäni oli kuolla nauruun, kun tuli töistä: Hän teki salaattia keittiössä, ja heitti yhden hieman nuhjuisen salaatinlehden roskikseen, minä tyttö sen sieltä kipaisin nopeasti hakemassa, ja vedin erittäin nopeatempoista rallia olohuoneessa se suussani. Minulla oli hurjan hauskaa! Heittelin sitä pitkin seiniä ja hyökkäilin sen kimppuun.. Mainio lelu tuo salaatinlehti. En vaan ymmärrä, miksi se oli emäntäni mielestä niin hulvatonta...
Iltalenkillä oli ihanan viileää. Vietiin "mamman" kanssa roskat samalla matkalla ja meinattiin mennä nurin rapussa, kun innostuin vähän riuhtomaan (oli kiire ulos).. Lenkillä oli hurjasti lajitovereitani samaan aikaan! Joka puolella jonkinmoinen karvaturri. Olisin halunnut syöksyä kaikkien luokse, mutta emäntäni oli sitä mieltä, että nyt piti harjoitella vähän hihnassa kulkemista. Ei se kuulemma han nappiin menyt :) Ei se mitään, huomenna on uusi päivä.

Äsken sain vielä iltaherkuksi yrttitäytteisen ydinluun! On muuten hyvää, yksi mun lemppareistani! Hammasharjat (denta stix) oli kuulemma loppu, niin sain sellaisen. En valita! Se on niin hyvää, että sitä pitää vähän vahtia.. Hihhih..
Näihin herkullisiin tunnelmiin, ensi kertaan!
T: Nala

PS. SUOMI VOITTI MESTARUUDEN, ONNEKSI OLKOON POJAT!

Jääkiekkoa ja naudankeuhkoa

Tänään maistoin ensimmäistä kertaa naudan keuhkoa. Sain suuuuuren palan, melkein 10cm leveä ja yli 20cm pitkä köntti. Ja oli muuten herkkua! Tätä tahdon lisää! Pitää komentaa emäntä ostoksille.. Keuhkopala vaikutti aluksi nopeasti nautittavalta, mutta kyllä siinä tovi meni, tosin taisin vähän herkutella ja nauttia tästä uudesta tuttavuudesta :) Suosittelen kaikille!

Ihmisäitini katsoo juuri jääkiekkoa, ja huutaa ja kiljuu niin paljon, että minun piti mennä olkkarin pöydän alle piiloon.. Pelästyin, että minulle huudetaan, vaikka näin ei kuulemma ole. Ehkä saan tästä hyvästä lisää herkkuja.. Toivotaan parasta!

Nyt jatkamme pelin katsomista.. HYVÄ SUOMI!

T: Nala

------------ -------------- --------------- -------------- ---------------- --------------

Ja Nala ei muuten saanut lisää herkkuja, eihän niitä ihan ylettömiä määriä päivässä herkutella.. ;)

Talviturkki pois karvalakkia lukuunottamatta

Tänään oli hurjan hauska päivä! Olin emäntäni kanssa reilut 2,5h ulkona ja käväisin uimassakin :) Vähän kyllä jännitti se vesi, vaikka olen ennenkin uinut; itku tuli heti, kun tassut eivät enää ylettäneet pohjaan. Sitten piti hirveää vauhtia juosta rantaan, ja pikavauhtia takaisin veteen. Sain ihmisäitinikin kahlaamaan. Hän oli onneksi pakannut reppuun flexin, että sain juosta vedessä mielin määrin, ja vesipullokin oli mukana, niin sain välillä raikasta vettä juodakseni.. Vaikka paikallani en oikein malttanutkaan olla edes juodessa! Koko ajan kauhea meno.
Jotkut pienet tytöt pysähtyivät minua ihastelemaan, minulla on kuulemma älyttömän kauniit silmät. Vähemmistäkin kehuista rupeaa hymyilyttämään :)


Myöhemmin eräs nainen ison sakemanninsa kanssa pysähtyi myös minua ihailemaan. Ja me koiruudet siinä vähän leikittiin sillä aikaa. Niin kovasti juoksin ja rehasin, että loppupäivä menikin unten mailla. Kuulinkin monta kertaa olevani "ihana lötköpötkö", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan.. Ihanaa, kun sai lenkkeillä pitkään, vaikka se kuuma aurinko taas vähän häiritsi ja imi minusta mehuja.. Mutta uiminen (tai kahlaaminen) piristi kummasti, ja juomisestakin sai aina lisää potkua, ja jaksoi taas puskea täyttä päätä eteenpäin! Nyt menen takaisin unten maille toivoen, että huomenna pääsisin taas pitkälle lenkille.

T: Nala

Pallorieha

Ulkona on ihanan viileää! Kyllä nyt maittoi juosta ja tonkia pensaita, kun ei aurinko porottanut jatkuvalla syötöllä.. Emäntä vei minut tenniskentän viereen katsomaan, löytyisikö sieltä minulle tennispalloja, mutta eipä niitä löytynyt.. Punainen, pieni Cars -pallo kuitenkin löytyi! En meinannut sitä ensin huomata, mutta emäntäni vei minut lähemmäs sitä, ja huomatessani sen, ei riemulla ollut rajaa. Rallia mentiin pallo suussa, välillä maassa pomputellen. Kovin oli heikko pallo, se oli rikki alta 5min. Harmi, sillä pallot ovat suuri intohimoni. No, tulipa edes hetki leikittyä. Hylkäsin pallon johonkin pusikkoon emäntäni huomaamatta. Sitten jatkettiinkin matkaa, ja nuuskittiin vähän myyrien (tai hiirien tai mitä lie) jälkiä ja maakoloja nurmikon kätköissä.

Lenkki oli mukava, nyt kehtaa mennä nukkumaan! Huomenna taas ulkoilemaan!

T: Nala

Hot hot hot.. aivan kuten eilenkin.

Huh kuinka kuuma ulkona on! Normaalisti jaksan vetää koko lenkin ajan, mutta nyt loppui virta.. Kävelin kauniisti puolisen metriä emäntäni takana, tosin vain ihan loppulenkin ajan.. Ja kyllä janotti, kun kotiin päästiin! Sain onneksi ison kupin jääkylmää vettä, se raikastaa oloa ihmeellisesti. Nyt kelpaakin sitten mennä parvekkeen viileään varjoon pötkölleen..
Olin lenkillä yhden Nana -nimisen pennun kanssa. Se on ihan rääpäle vielä, mutta ainakin emäntäni mielestä todella suloinen tapaus. Ehkä saan siitä kaverin, pitää yrittää hieman useammin nähdä. Nana ei oikein haissut miltään, en osaa sanoa, onko se uros vai naaras, vaikka emäntäni väittääkin kiven kovaan sen olevan narttu. Ihme homma..

Lenkin jälkeen minut hyljättiin yksin kotiin (jäin kyllä ruokailemaan), kun ihmisvanhempani painelivat tiehensä, kuulemma äitienpäivälounaalle. Olin vähän pettynyt, sillä olisin kovasti halunnut mukaan. Kylässä saan aina herkkuja (vaikka kyllä niitä kotonakin ahkerasti jaellaan, mutta kyläherkut maistuvat silti mainiolle!)!
Nyt ihmisvanhempani tulivat kotiin, ja kohta olisi aika lähteä minun kanssani lenkille! Voisi vielä hetken odottaa, että viilenisi hiukan tuo ilma..

Eilen vietin koko päivän ulkona (kylläkin lipputankoon köytettynä muutaman metrin pituiseen köyteen), ja kyllä illalla nukutti! Tekee ulkoilma tehtävänsä. Minulla oli mukavaa, sain luunkin siihen nurmikolle, mutta söin mielummin keppiä, sillä pidän keppien silpomisesta. Jostain syystä nuo ihmiset eivät oikein pidä siitä, kun levittelen pieniä tikkuja ja kepinpaloja pitkin pihoja..
Välillä tuli kyllä myös itku, sillä ihmisisukkini korjaili autoa, eikä minuun kiinnitetty köysi riittänyt autolle asti! Olisin niin kovin mielelläni auttanut siinä puuhassa.. Pääsin minä onneksi myös lenkille juoksentelemaan pitkin metsää, ettei sentään koko päivää tarvinnut siinä tangossa olla kytkettynä.
Tänäänkin varmaan nukuttaa, kun tuli pidempi aamulenkki vedettyä, mutta kyllähän minä jaksan vielä juosta ja vetää vaikka kuinka, siitä ei ole pelkoa! Toivottavasti kauniit ilmat jatkuvat, niin viihtyy nuo ihmisetkin paremmin ulkona, ja minulla on kivaa. Liian kuuma ei kyllä tarvitsisi olla.. Mutta silti: KESÄ on ihana.

T: Nala

3 vuotta olen jo elänyt, mutta vasta nyt äitini päästi minut tietokoneelle!

Hei, olen Nala. Olen Huskyn ja Laikan sekoitus. Täytin kolmisen viikkoa sitten 3 vuotta! Olen jo iso tyttö, mutta ihmisäitini kutsuu minua edelleen vauvaksi. Kutsuu kuulemma vielä silloinkin, kun olen yli 10-vuotias. Omituinen otus tuo minun ihmisäitini..

Minusta lähtee hirrrrmuisesti karvaa! Kun kotini on imuroitu, niin about 5min, niin lattioilla pyörii jo uusia karvapalloja. :) Väitetään, että minulla on kaksi kertaa vuodessa karvanlähtö-/-vaihtoaika, mutta kyllä sitä päivittäin irtoaa kourakaupalla! Ihmisisäni, ja monet muut ihmisotukset kiroavat sitä aika paljon, mutta ihmisäitini ei ole moksiskaan. Karvat kuuluvat koiraperheen elämään, ja siitä tämä blogin nimikin ilmeisesti tuli.

Minua kutsutaan ADHD-koiraksi, sillä minussa riittää virtaa loputtomiin. Rakastan kyllä myös nukkumista, varsinkin ihmisäitini jaloissa tai kainalossa. Mutta rallia jaksan vetää, eikä ole mitään väliä, olenko ulkona vai sisällä!
Kavereita minulla ei kauheasti ole, sillä muut ihmisotukset eivät päästäneet koiriaan minun lähelleni, kun olin pentu (koska täällä päin on huono maine rodulla Husky, mutta en silti ymmärrä!), en siis päässyt oikein sosiaalistumaan.. Onneks ihmisäitini viettää kanssani aikaa melkoisen hurjasti :) Nyt olen kuitenkin saanut vieresen rapun kahdesta karvakuonosta kaverit! Hurjan hauskaa. Vähän niille nostelen karvoja kun tapaamme, mutta sitten pistetäänkin leikiksi. Ne kyllä lopettavat leikin, ennen kuin itse olen edes vauhtiin päässyt..
Nyt täytyy mennä taas, kun ihmisäitini häätää minua lähtemään lenkille kanssaan..!

T: Nala