sisällä :) ulkonakin jonkin verran, mutta kyllä se muu maailma siltikin kovasti kiinnostaa. No, eihän sitä nyt heti voi osata kulkea, niinku muuta maailmaa ei olisi. Sisällä Nala tosiaan seurasi mua, kuin hai laivaa - riitti että se edes kuuli naksuttimen "kolahduksen" mun rannekoruun, ni jo oli tytyläinen heti valppaana.Aikaahan tämä vaatii, mutta on tuo naksutin aika vekkuli keksintö.. Toivotaan, että sillä saan koulittua nappulastani paremmin käyttäytyvän karvakansalaisen. Iltaisen lenkin jälkeen (kera naksuttimen) neiti menikin suoraa päätä sänkyyn nukkumaan (kyllä, neiti nukkuu samassa sängyssä kanssamme) toviksi, mutta heräsi parin tunnin päästä riehakkaalla päällä - LEIKKIAIKA! Ympäri kämppää haettiin dino, jalkapallo, muoviluu, minikroko ym, ja kaikki piti tuoda mun luokse.
Kamala ölinä, jos en leikkikutsuun reagoinut. Siinä sitten tovi heiteltiin milloin mitäkin lelua, mutta kyllä se kroko nousi ehdottomaksi suosikiksi. Se on niin pikkuinen lelu, että mahtuu kokonaan Nalan suuhun (mutta ei se sitä nieltyä saa), ja on ilmeisen rakas, kun se ei ole sitä vielä rikkonut, ja onhan se ollut sillä jo varmaan reilun kuukauden. Jos oikein muistan, otin sen vanhempieni kotoa (mun vanha mäkkäristä saatu lelu) viime kuussa.. Ja yleensä tuo tuppaa rikkomaan lelunsa heti.
Lelupeuhun jälkeen neiti otti taas pienet torkut, ja sen jälkeen olikin aika pedata sänky omaa mieltä tyydyttäväksi = aivan sekaisin ja petauspatjakin puoliksi lattialla. Sitten oli hyvä käpertyä nukkumaan peittomyttyyn, tyynyjen sekaan.. Enhän mä raaskinut toisen aherrusta häiritä, vaan annoin puuhastella, ja nukkuakin heiman. Tietty sänky oli sitten OK, kun itse sujahdin nukkumaan.Ah näitä Nalan iltariehoja, niitä riittää monta joka illalle. Mitä tekisinkään ilman tuota touhupyllyä? :)
Mun piti pistää vielä kynsi remonttiin yömyöhään, kun unohdin lenkille lähtiessä avaimet kotiin, ja mieheni ne sitten viskasi ikkunasta (kolmannesta kerroksesta) mulle, ja minä fiksuna menin ottamaan kopin - avaimet kolahtivat suoraan kynteeni. Voin sanoa, teki kipeää. Nala oli mukana myös tässä asiassa, se istuu yleensä aina mun vieressä (tai makaa jaloissa), kun laitan kynsiäni, ja haistaa välillä lakkaa päästäen jotain omituista mölinää. Eihän se haju sen nenään mukavaa tee. Kynnen sain jotenkin korjailtua, ja lakkapullon mennessä kiinni, pystyi tytykin menemään omiin oloihinsa nukkumaan.
On se rankkaa olla Nala, kun kaikessa touhussa pitää olla mukana ja auttaa ahkerasti :)
-Suvi-
Tuossa vielä ne mun kynnet :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti