Nalan suosikit ja inhokit TOP 4

Mietin tossa, mitä voisin oikeastaan höpistä Nalasta, ettei aina olis samanlaisia postauksia, ja keksin sitten tehdä tällaisen. Näissä ei oo mitään sen tarkempaa kategoriaa, eli ihan laidasta laitaan mennään.


SUOSIKIT:

1) LENKKEILY. Nala rakastaa ulkoilemista! Se voisi päivät pitkät viettää tuolla, satoi tai paistoi, tuuli tai ei. Siellä on vaan niin mukavaa. Ja energiaa riittää, joten jos lenkkikaveria on vailla, niin tuosta karvaisesta ystävästä sellaisen saa takuuvarmasti! Vielä kun oppisi vähän käyttäytymään siinä hihnassa, niin minäkin nauttisin enemmän.. :) Nykyään ulos lähtemisestä tekee huippua se, että neiti saa itse hakea hihnansa. Juoksee iloisena se suussa mun luokse, ja antaa sen mun käteen. Sitä riemua on ihana katsoa. <3

2) PALLOT. Ihan sama minkä kokoinen/mallinen pallo, Nala rakastaa niitä. Ja materiaalilla ei ole mitään väliä. Golfpallosta jättikokoiseen jumppapalloon kaikki käy. Tärkeintä on, että se on pallo. Koripallokentän ohi kulkiessamme Nala haluaisi juosta aina kentällekin, kun näkee/kuulee pallon :D se on vähän ärsyttävää, mutta toisaalta niin suloista, etten voi olla nauramatta.

3) NAMIT JA HERKUT. Voiko olla parempaa? Nala menee aivan sekaisin (sisätiloissa), kun kaivan nameja esiin. Sieltä tulee temppua toisen perään ja lopulta se makaa mun edessä ja komentaa (silloin se ei saa mitään). Namit on helpoin tapa aktivoida Nalaa sisällä, piilottelemalla niitä sinne sun tänne, ja huomiokin on silloin täysin minussa. Ulkona Nala ei kuitenkaan nameista välitä. Se saattaa ottaa niitä suuhun vaikka kuinka, ja samantien sylkee ne pois. Ärh. Lenkkimakkara on tähän asti ainoa, mitä se on ulkona syönyt kunnolla, mutta en sellaista suolapommia viitsi kuitenkaan jatkuvasti tarjoilla.. Mutta muuten tohon uppoaa kyllä oikeastaan mikä vaan (paitsi tavalliset marketin nahkaluut ei kiinnosta), se on sellanen nelijalkainen komposti/jäteastia.

4) MASUN RAPSUTTELU. Missä ja milloin vain! Melkeinpä aina, kun Nalaan huomionsa kääntää, saati ojentaa kätensä sitä kohti, heittäytyy neiti selälleen odottamaan mahan rapsuttelua. Ja kyllä sitä tuleekin rapsuteltua. Mun mielestä on ihanaa pötkötellä sängyssä (tai sohvalla) niin, että nala makaa mun kainalossa tassut taivasta kohden, ja nauttii silmät kiinni, kun rapsutan ja silitän sen masua. Aaw. Varsinainen unikaveri.



INHOKIT:

1) IMURI. Neiti pelkää ja vihaa imuria yli kaiken! Eli rauhassa saa ainakin siivota, jos ei häiritse, että ohi vilahtaa välillä järkyttynyt koira - joka menee muuten kovaa. En tiedä, mistä Nalan imuriviha on saanut alkunsa, pennusta asti se on kaihtanut niitä enemmän kuin varmaan mitään muuta. Vanhan imurimme johdonhan se näppäränä penskana pureskeli silloin poikki, niin loppui moinen ahdistelu imurin osalta :D Silloin, kun imuri ei ole päällä, Nala uskaltaa käydä sille joskus ölisemässä ja tökkimässä sitä kuonollaan, mutta päällä ollessa Nalaa ei yleensä näy. Kyllä se namin uskaltaa imurin päältä ottaa (kunhan se ei vaan ole käynnissä). No, jokaisella meillä on pelkomme/inhokkimme. Yks päivä tossa justiinsa ehkä viikko takaperin Nala kyllä yllätti mut täysin, kun imuroin keittiötä, ja se seisoi metrin päässä siitä imurista ja toljotti vaan. Sit yhtäkkiä se tajusi, että härreguud, se imurihan pauhaa tossa, ja paineli pää viidentenä jalkana makkariin.

2) VEDENKEITIN. Nojoo, toisaalta ymmärrän. Se pulisee, se on kuuma, siitä tulee höyryä ja kansi aukeaa napin painalluksesta. Mutta miksi Nala pelkää sitä? Raukka katsoo aina järkyttyneenä, jos kaadan siitä vettä sen ruuan sekaan (jos turvotan). Nyt se alkaa vissiin pikkuhiljaa käsittämään, ettei se tee sille mitään, mutta sen verran jänskättää, että keittiöstä pitää lähteä, kun otan keittimen käteen.. Ihan hyvä vaan, niin ei satu tapaturmia kiehuvan veden kanssa.

3) KAUNEUDENHOITO. Nala ei pidä pesemisestä, ei harjaamisesta (eikä varsinkaan furminoimisesta), ei kynsien leikkuusta, ei hampaiden pesusta.. Varsinainen nainen. Korvat ja silmät se antaa kyllä putsata, ihme akka. Ja punkit se antaa myös ottaa suht nätisti pois (sitä ei ole onneksi vielä tänä vuonna tarvinnut harrastaa). Pesuunkin se on onneksi alkanut alistua, pentuna se tarrasi kynsillään mun reidestä kiinni ja kiipesi karkuun - siitä onkin muistona joitakin arpia jaloissa. Kynsiä leikatessakin neiti on onneksi melkein paikallaan, mutta se vollottaa surkeana koko toimenpiteen ajan. Ja harjatessa (tai furminoidessa) se kääntyilee ja vääntyilee niin, että suoritus olisi minulle mahdollisimman vaikea. Denta stixin avulla se pysyy sen pari minuuttia paikallaan, ja sitten alkaa taas kieppuminen. Ulkona sen kyniminen onkin helpointa, kun saa hihnalla edes jotenkin ohjailtua sitä. Se taitaa olla poikatyttö, niin kuin on omistajansakin.

4) POPCORNPUSSI. Se kamala rapiseva ihmetys voi käydä vaikka päälle. Nalaa kiinnostaa aina, kun popcornit poksuvat mikrossa, mutta kun pussi otetaan sieltä ulos, voi kauhun suorastaan nähdä neidin silmistä. Ja kun pussi avataan, on Nala yleensä kadonnut toiseen huoneeseen (aivan kuten imurin kohdalla).


Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä Nalskua.
Pitänee katsoa, tuleeko joskus vähän lisää näitä suosikkeja ja inhokkeja, nyt ei vaan pää jostain syystä ole toimintakunnossa, ja tekstin tuottaminen on todella haastavaa, joten jätän tämän tähän. Tässä taisi kuitenkin olla ne suurimmat suosikit ja inhokit.

Palaillaan,

-Suvi-

Nalaton juhannus

Juhannus meni kuulemma Nalan osalta hienosti. Ihana kuulla. Se oli mun faijan kanssa täällä Helsingissä, kun me lähdettiin saaristoon mökille. On tyty kuulemma rauhoittunut hirveästi. Muuthan sen huomaa helpommin kuin itse. Mulle se on aina tollanen omalaatuinen touhupylly :)
Nala oli kuulemma pysynyt pihalla vapaana, ja viettänyt 3 päivää suunnilleen 95%: sti ulkona. Ennenhän se loikkasi aidan yli ja paineli menemään. Olis se kyllä ihanaa, jos sitä voisi edes siinä pitää vapaana.. Saisi joskus nauttia neitonenkin kunnolla. Kunhan saisi vaan metsästysviettinsä pidettyä kurissa!

Mulla oli ihan hirmuinen ikävä Nalaa. Eihän sitä nyt ihan joka sekunti tullut kaivattua mökillä, kun oli muutenkin mukavaa, mutta kyllä se niin vain on: Nala kuuluu mun elämään. Siinä vaiheessa tuli isompi ikävä, kun menin käymään meidän perheen kahden entisen koiran haudalla.. Keräsin niistä risut pois ym. ja kävin vaan vähän mietiskelemässä siellä yksikseni. Siellä toiset lepäävät, missä rakastivat olla (ei kuopassa, vaan mökillä). Ei nyt pidä ruveta liian tunteelliseksi, tai ei tästä kirjoittamisesta tule mitään :) Mun koirat <3 Kaikki ihania nyt ja aina.

Nala oli mun faijan kanssa meitä odottelemassa, kun saavuttiin veneellä rantaan, ja voi että mikä itku alkoi, kun se huomasi meidät! Ukko kirosi, ettei ole sitä vollotusta kaivannut, mutta mun mielestä se oli ihana kuulla, ja huomata että se oli riemuissaan jälleennäkemisestä. Minä menin ensimmäisenä sen luokse, ja se nousi mua vasten, aivan kuin antamaan suuren halin, ja sitten tulikin oikea pusuhyökkäys :) Mun ihana pusumaakari. Sullouduttiin autoon ja Nala meni kuolaamaan takapenkille mun toisen broidin ja sen tyttöystävän seuraksi. Vähän piti autossakin ulista, kun toinen oli niin täynnä intoa. Kotona sitten muututtiinkin ihan veteläksi, ja vedettiin monta tuntia unta palloon.

Faija kertoi mulle, kuinka olis saanut Nalasta aamulla vuoden luontokuvan (jos olisi tajunnut kännykällä ottaa), kun se oli mennyt katsomaan aidan päällä ruokaa odottavaa rastaan poikasta. Poikanen oli nököttänyt siinä suu ammollaan, ja Nala oli tunkenut kirsunsa sen kitaan ja ihmetellyt ja tuijotellut :D Ei ollut hassu ennen nähnyt moista.

Nyt on Nala kainalossa ja kaikki hyvin. Voi hyvillä mielin ottaa karvaisen unilelun kainaloon ja ruveta laskemaan lampaita!

-Suvi-

Nala ottaa rennosti osa 2

Tönkkö

Television katselua :)

Ai näinkö niitä patjoja käytetäänkin?

Käsinojalla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla!

Kesken leikin iski väsy, ja mikäs sen mukavampaa kuin vallata sohva. Hammas <3

Otsikoton, ei jaksa keksiä mitään.

Ooh, olen vieläkin yllättynyt: Nala käyttäytyi eilisellä (toissapäiväisellä) iltalenkillä upeasti! Lukuunottamatta yhtä ohitusta, kun vastassa oli vuoren kokoinen, hieman aggressiivisen oloinen rähisijä-koira. Mutta nopeasti neiti senkin otuksen sitten unohti. Muttoin käveli hienosti mun vieressä, kun alussa tein selväksi, että nyt en jaksa vetämistä _yhtään_. Siinä se köpötteli, mutta ei kuitenkaan ota muhun katsekontaktia kävellessä. Kun pysähdyn ja istutan sen mun vierelle, niin silloin se kyllä katsoo.. Siinä siis taas yksi asia, mikä pitää ottaa opetukseen.. Tuon kyseisen iltalenkin aikana se onnistui vissiin kaksi kertaa, ja sen vilkaisun kesto oli ehkä 0,2 sekuntia. Parempi sekin, kuin ei mitään, eikös? Babysteps. Joitakin ääniä Nala jäi yhtäkkiä hämmästelemään (ilmeisesti pusikossa jokin otus kun sinne tuijotti kiivaasti), mutta lopetti senkin parin tuuppaisun jälkeen.. Loppumatkan saikin mennä hieman rennommin, välillä edelläni, välillä takanani, mutta rapun ovelle mentiin taas mun pillin mukaan. Tässä ei varmaan kenenkään muun mielestä ole mitään hienoa saati hehkutettavaa, mutta mulle tää on upeeta. Nala harvoin käyttäytyy noin hyvin! Joten stfu, mä olen positiivinen ja Nala on kenties millin verran edistynyt :) Mun hassu.

Tänään(eilen) meni iltalenkki vähän niin ja näin, kun puhuin puhelimessa koko sen ajan. Ei oikein tullut treenailtua tai keskityttyä olennaiseen. Välillä niinkin. Nalalla on joku ihme hinku päästä keskelle meidän pihaa aina, kun palaan sen kanssa lenkiltä. Ei se ulos lähtiessä sinne hingu, mutta takaisin tullessa AINA. Se on vähän raivostuttavaa, koska kyllä tossa koirassa sen verran potkua on, että siinä saa sitten tosissaan tapella vastaan. Nyt tosin puheluni esti tappelunkin, ja menin puolitiehen vastaan: mentiin penkille istumaan (tai siis minä istuin ja juorusin) ja Nala peuhasi ja möyhi nurmikolla. Hölömöläinen. Taisi haluta kesän ensimmäiset punkit matkaamaan seurassaan, kun niin tarkkaan kieri pitkin jokaista ruohonkortta, ja harkiten valitsi paikatkin tälle toimitukselle. Hah. No eipä siinä mitään, jos tykkää. Mä en vaan kauheesti tykkää, ku tosta karvakasasta punkkien etsiminen on kuin neulan etsiminen heinävuoresta. Tiedossa on siis yhteistä aikaa :)

Mua vähän harmittaa, kun Nala ei tulekaan mun porukoiden mökille juhannuksena :( Olin jo suunnitellut, miten menen sen kanssa pitkin metsiä, uitan, kiipeilen kallioilla ja juoksutan - tietenkin kameran kanssa, mökillä saa ihania kuvia! Mutta ei, Nala jää mun faija kaa Helsinkiin.. Koska mun pitää antaa kuulemma kunnolla rentoutua, ettei tarvitse Nalaa koko ajan vahtia (no okei, nyt saan olla saunassa rauhassa ym, mut silti :/), ja kun sinne tulee pari kappaletta pieniä ihmisiä, olis Nalan vahtiminen todella tarkkaa, kun se kovasti haluaisi mennä mukaan rehaamaan, ja on kuitenkin vähän turhan tiedoton omasta koostaan ja voimistaan.. Ja pikkumiehet pelkäävät hieman koiria, tai no toinen varmaan enemmän kuin mitään. Hmph, harmi. Mutta enköhän mä sinne mene visiteeraamaan kesälomani aikana. Vaikka sitten yksin, jos ei muut ole menossa. Joudun siis olemaan kolmisen päivää ilman mun murusta :( kamalaa, kun ajattelee jo nyt..

Harmistuttaa.

-Suvi-

Tässä Nala on juuri myllännyt sängyn mieleisekseen ja pötköttelee tyytyväisenä hyvästä työstä (kuuntelee kyllä samalla ulkoa kuuluvia ääniä).

Vätys -päivä

Tänään oli kaikilla jotenkin veto poissa. Minä ja ukkoni oltiin eilen viihteellä, ja vaikka ei kanuunaa kummallakaan ollut, niin siltikään ei mitään saatu aikaiseksi. Tai en mä tiedä oliko sillä, mutta mulla ei ollut. Tuli kuitenkin vaan pötköteltyä ja makoiltua vähän lisää, ja Nala oli samoilla linjoilla. Ei sillä ulkonakaan mikään kiire ollut, niin kuin yleensä. Hassua. Sellainen koira, kuin on omistajansakin? Eli laiska, haha! No mutta sunnuntaithan on lepopäiviä? Ja sääkin oli ihan tylsä, kuka tuolla sateessa haluaa käppäillä (Nala melkein aina).. Päivä meni siis suurimmaksi osaksi sisällä, mutta sainpas otettua sisälläkin muutaman kuvan Nalasta (joista onnistui ehkä 2/100), niitä en nyt kuitenkaan jaksa tähän julkaista muuta kuin yhden, joka kuvaa päivän tunnelmaa loistavasti. Möllötystä.

Nala on ruvennut tuomaan mulle tai ukolle pantaansa (ja hihnaa) vähän milloin sattuu, ja välillä se jopa taitaa ymmärtää (tai haluaa ymmärtää) kuulemiaan sanoja väärin. Ihan sama sanooko PANimo, PANkki, tai lähes mitä vaan P:llä alkavaa, se lähtee kipittämään kohti eteistä hakeakseen "pyydetyn" asian. Ei siinä, hienoa, että se osaa kertoa hädästään niin, jos sitä ei muuten satu huomaamaan, mutta toi kun se kuuntelee puhetta ja bongailee jotain sanoja päästäkseen hakemaan hihnansa, on vähän ärsyttävää. No, pitänee koulia se asia pois siitä pienestä karvantäyteisestä päästä. Kunhan ennättää.

Nalan piti saada eilen maistaa sitä olutta, minkä ostin sille, mutta sekin sitten jäi, kun lähdettiin itse viihteen puolelle.. Kovasti eräs kaveri utelee, milloin sen sille juotan ;) kunhan sopiva hetki tulee, ja ollaan ukon kanssa molemmat kotona. Ja jos neiti tykkää siitä, ostan uuden samanmoisen ja korkkaan sen Nalalle sitten kun mulla alkaa LOMA. Eli kuukauden päästä.. Vasta..

Nyt iltalenkille ja sit jos menis vällyjen väliin matkaamaan kohti unien mielenkiintoista maailmaa.. Niin ja tähän loppuun vielä se kuva joka tiivistää tämän sunnuntain. Sorry huono laatu, kameran linssi oli täynnä jonkun ihme tyypin nenän jälkiä.

-Suvi-

Tankkausta

Tänään tankkasin pakastimeen Nalalle vähän ruokaa, kun pyörähdin eläinkaupassa. Mukaan tarttui 3 pötköä Voima-mixiä, 1 pötkö jauhettua lohta, 1 pötkö lihaisaa rasvaa ja 1 pötkö vihreää kasvissosetta. Kyllä nyt neidin kelpaa.
Lisäksi osti yhden SUUUUREN kuivatun naudan korvan ja 4 possunnenua kaappiin, ettei vaan pääse herkut loppumaan. Ja tarttuipa mukaan myös yksi pullo koirien olutta, hah. Pakko oli ostaa, saas nähä mitä tyty tykkää, kun lauantaina olis tarkoitus se sille antaa. Siitä siis myöhemmin lisää.
Pitkästä aikaa ostin sille myös lelun, kun halvalla lähti (1e), eikä sillä ole vinkulelua ollut aikoihin, koska mun rakkahin miekkoseni ei oikein välitä siitä äänestä. Vinku on kyllä nyt jo rikottu (kesti se hurjat 5min), mutta muuten se on ihan ehjä (ihmeiden aika ei ole ohi!), ja pihiseekin hieman. Tuossa tuo karva-armas tälläkin hetkellä nukkuu uutukaisen lelunsa kanssa, jokin ruumiinosa koko ajan tiukasti siinä kiinni, lukuunottamatta hetkiä, jolloin pitää juosta parvekkeelle tiirailemaan maailmanmenoa, kun jostain kuuluu ääniä.. Vähän näytti kyllä Nala pettyvän, kun ei saanutkaan herkkuja lelun sijaan. Sen verta kiivaasti se tutki mun ostoskassin kun tulin kotiin (koko pää oli kassissa ja tuhina kävi).
Nyt on kuitenkin ruokaa hetkeksi, ja tekemistäkin Nalale (ainakin muutamaksi minuutiksi) uuden lelunsa kanssa :)

Tankki on täynnä.

-Suvi-
PS. Huomattiin ukon kanssa, että se lelu tuoksuu! Ihhih.

Kadonnut kakkonen

Nala ei toimittanut "kakkoshätäänsä" kolmeen päivään. Aloin jo huolestua, mutta onneksi tilanne muuttui eilen, jolloin näytti koirakin riemastuvan valtavasti. Siinä mentiin pusikossa sen jälkeen semmoista rallia, että..! Muutenkin huoletti, että onko sillä kaikki kunnossa, kun se sai öisin ihmeellisiä sätkyjä, eikä asettunut aloilleen. Oli surkean näköinen, ja aina sätkyn jälkeen liimautui mun kylkeen kiinni säikähtäneen näköisenä. Ihme homma. Kipuja sillä ei kuitenkaan ollut, kun painelin sen vatsaa, ja muutakin kroppaa. Kenties kyse oli ummetuksesta, mutta onneksi selvittiin vain säikähdyksellä. Nyt maistuu neidille ruokakin paremmin kuin vähään aikaan. Ja saipa hän pitkästä aikaa broilerin jauhelihaakin ruokansa sekaan, se maistuu aina. Seuraavaksi taidankin ottaa lohipötkön sulamaan..
Huomenna menenkin taas ostamaan täydennystä pakastimeen, ettei muruselta lisukkeet lopu kesken (pääasiallinen ruoka on kuitenkin edelleen nappulat), ja saa itsekin mielenrauhan, kun tietää ruokaa olevan olemassa. Ja nyt kun neidin rööritkin toimivat kunnolla, niin voi syödäkin hyvillä mielin :D

Eli eikun pakastimeen tilaa raivaamaan!

-Suvi-

Nala ottaa rennosti osa 1

Nala tykkää ottaa usein hyvinkin rennosti.. Välillä omituisissa paikoissa ja omituisissa asennoissa :) Tässä vähän esimerkkikuvia, kun en nyt ehdi kirjoittelemaan pitkää postausta, kun on vähän kiirusta pitänyt.. Sorry kännykkälaatu!

Ja siis minä nousin sohvalta vain juomaan..

Lenkin jälkeen on hyvä rentouttaa lihakset

Nala 3,5kk etsi sopivaa rentoutumispaikkaa, tästä näki myös ulos ikkunasta

En meinannut löytää koiraa sitten millään, kun tulin kotiin.. Lopulta se päätti näyttäytyä.

Ai miten niin koira ei tarvitse tyynyjä?

Näin meillä, kuinkas teillä?

-Suvi-

Kehuntäyteinen puistopäivä

Tänään oli ihana kesäpäivä, Nalalle tosin hirmuisen kuuma. Mutta aamulla ja illalla on mukavaa, ja ulkona jaksaa mennä (ei tosin täyttä vauhtia silloinkaan, yöt on parhaita). Itse en viime yönä nukkunut yhtään, piti katsella että meneekö tuo ukko töihin ja sitä sitten herättelin pitkin aamua. 06.51 lähdin pullokassien kanssa lähikauppaan, että saisi vähän rahaa lompakkoon (suurin syy oli, että mua ****tti ne kassit keittiön nurkissa ja halusin vihdoinkin pois ne sieltä). Vaikka kello olikin vasta niin vähän, ulkona oli jo todella kuuma. Kuitenkin pieni vieno viileä tuuli tuiverteli välillä, joten Nalalle se oli vielä suht siedettävä ilma. Niinpä kauppareissun jälkeen lähdinkin reippaana lenkille karvalapseni kanssa. Vaihdoin vaan minihameen päälle, avaimet taskuun ja kamera kaulaan roikkumaan! Ja Nalahan oli valmis, oli kovasti lähössä mun kanssa kauppaankin.

Pihalla piti taas vähän muistutella, miten siinä hihnassa kuljetaan, vaikkei se ihan vetämättä menekään, mutta se sinkoilu sinne tänne siksakkiin on raivostuttavaa. Niinpä pelkkään pihalta poistumiseen meni varmaan 10 minuuttia, ja voitte kuvitella mitä mieltä Nala tästä oli, kun sillä oli kova kiire pissille :) Vollotustahan siitä seurasi, ei onneksi pitkäkestoista. Kyllä se sitten tajusi lopettaa sen sinkoilun, ja päästiin jatkamaan matkaa kohti läheistä metsätietä. Ah ihana metsätie ja sen pusikot ja kukkaset, niissä Nala rakastaa rymytä. Ja onhan metsässä tietenkin enemmän hajuja (ja saaliita), kuin tavallisen kävelytien reunassa.

Nala vaistoaa aina, kun olen viemässä sen koirapuistoon. Vetämisestä ei tule loppua, ennen kuin ollaan siellä portilla. Tassut vipattaa, kun ei malttais odottaa irti pääsyä. Ja mehän siis käydään puistossa silloin, kun siellä ei muita ole, kun tuo on vähän epäsosiaalinen, vaikkei kuitenkaan aggressiivinen. Matkalla kohti puistoa törmäsimme aivan syötävän suloiseen (ei, en syö koiria) collien pentuun! Ihana karvapallo, harjoittelivat siinä ohittamista. Ei mennyt niiltä ihan putkeen, mutta ei toi Nalakaan ole paras mahdollinen harjoittelukaveri, kun haluais itse rynnätä toisen luo enemmän kuin mitään muuta.. :) Ohi kuitenkin päästiin, ja hetken taakse vilkuilujen jälkeen Nala muisti taas, minne oltiin menossa. Siinä unohtuikin sitten aivan kaikki muu. Pois oksat ja männyn kävyt, Nala haluaa koirapuistoon juoksemaan!

Puistossa Nala sitten vetikin tuhatta ja sataa niin onnellisena, että.. Kuumuus kyllä kävi päälle, eikä se kauaa juossut. Mutta saipa olla vapaana ja mönkiä viileässä heinikossa. Jättiläiskepinkin (pikemminkin joku puunrungon pala) se bongasi, olihan se vaikeasti havaittavissa keskellä koirapuiston hiekka-aukiota :D Pääasia, että neidillä oli mukavaa. Itse siinä sitten hengähdin hetken penkillä seuraillen paaperoni menoa.. Hetken vielä juoksutin sitä, ja sitten olikin aika jatkaa matkaa, kotia kohti. Nala tosin olisi halunnut lähteä jonkun miehen ja sen suomenajokoiran mukaan.


Kotiin mennessä törmäsimme metsätiellä taas siihen suloiseen collieen. Tällä kertaa nämä kaksi karvakuonoa saivat kohdata. Ja tapaaminen sujui loistavasti! Nala oli niin kilttiä, että (mamma oli ylpeä rakkauspakkauksestaan)..
Collievauva oli 5kk ikäinen pieni narttu. Rupesivatpa karvakkaat siinä sitten leikkimään meidän omistajien jutellessa (ja Nalan saadessa jälleen kerran kehuja silmistään, mun kaunotar), ja Nala sai kokea miltä tuntuu kun pieni riiviö roikkuu naskalihampaillaan poskissa. Hah, sitäpä tuo minunkin neitini pentuna harrasti. Koirat leikkivät n. 10-15 minuuttia keskenään, kunnes Nalaa rupesi ärsyttämään sen rääpäleen jatkuva näykkiminen, ja se vähän komensi toista, mutta eihän se napero mitään ymmärtänyt - kiersi emäntänsä ja syöksyi uudestaan kimppuun. Nala siirtyi sitten pitkään heinikkoon piiloon, jolloin pennun omistaja ymmärsi lopettaa leikin. Ensimmäistä kertaa IKINÄ Nala ei jaksanut riehua, yleensä se jää huutamaan muiden perään ja ärsyttää muita tarmokkuudellaan ja energisyydellään. Ihanaa, että joskus käy näinkin päin.
Käveltiin siinä hetki samaan suuntaan, kun he kuulivat ettei puistossa ollut muita, niin eivät halunneet sinne sitten "turhaan" mennä. Nala käveli hurjan ja jopa yllättävän rauhallisesti tien toisessa reunassa, kun se napero yritti hyökkäillä Nalan häntään kiinni ja hypätä selkään. Tiet erosivat, ja se pikkuinen jäi huutamaan meidän peräämme. Aww. Ehkä törmäämme vielä, se olisi mukavaa.

Edellisestä "treffihetkestä" oli kulunut vasta muutama minuutti, ja noin 200 metriä, kun vastaamme tuli mies ja pikkuinen tummanruskea shar-pei. I-H-A-N-A! Miten voikaan olla niin ruttuinen söpöläinen. Se oli noin vuoden ikäinen tomera nuorukainen (uros), ja oli erittäin kiinnostunut Nalasta. Hetki siinä sitten haisteltiin, vaikka Nala ei kyllä anna itseään kunnolla haistella. Ja taas sai neiti paljon kehuja silmistään, mies oli aivan myyty. Tuumasikin siinä sitten, että Nalasta saisi varmasti hyvän metsästyskoiran, kun siinä on huskyn lisäksi myös laikaa.. Kyllä juu, täähän lähtee tuulen mukana lentävien lehtienkin perään, ja kärpäsiäkin on mahtava metsästää. En tuota tietenkään ääneen sanonut, totesin vaan että kyllähän tää about kaiken liikkuvan perään lähtee oikein mielellään.

Vihdoinkin päästiin takaisin kotipihalle, ja huomasin että Nala oli pakahtua kuumuudesta (ensi kerralla pitää ottaa vesipullo mukaan, jos ei muuten, niin heitän sen päälle sitä vettä), joten päätin viedä muruseni hetkeksi varjoon nurmikolle makoilemaan. Ja siihenhän se asettui, kukkien haistelun jälkeen. Viileä nurmikko varmasti suorastaan hyväili Nalaa, niin tyytyväiseltä se näytti siinä makoillessaan. Ja sen uskon. Meinasin itsekin käydä pötkölleni siihen. Hetken levättyämme, ja pihan liikennettä seurattuamme menimme kotiin, vaivalloisesti kolmanteen kerrokseen. Nala sai kupillisen jääkylmää vettä, ja meni sitten tyytyväisenä nukkumaan. Loppupäivä menikin nukkuessa ulkoiluja lukuunottamatta (Nalalla).

-Suvi-

Krokoleikkejä

Saatoinpa joskus aikaisemmin mainita Nalan krokotiililelusta, joka on mun entinen, mäkkäristä saatu minimaalinen pehmolelu. Tässä olis pari kuvaa, kun Nala sillä leikkii (koska kuvat on niin kivoja, ja koska en nyt vielä tähän aikaan kekkaa mitään erikoista kirjoteltavaa).

Äitii.. leikitään krokolla.. Pliiiiss..

Ei tää oo yhtään kiva leikki..

Huono koiranomistaja

Osottauduin tänään varmasti monen (kenties fanaattisen) koiranomistajan mielestä todella surkeaksi "lajitoveriksi", kun en ollut jämpti johtaja Nalan suhteen.

Annoin sille sellaisen luisen, rouhetta sisältävän amerikkalaisen jalkapallon mallisen herkun. Siinä hetki sillä leikittiin Nalan "juttelumuristessa" ja mölistessä minulle ja koko maailmalle, sitten se meni yksikseen peuhaamaan sen kanssa sänkyyn möyhien peitot, tyynyt ja lakanat uuteen uskoon ja järjestykseen. Lopulta se kantoi väsyneenä aarteensa minun luokse ja lösähti sen kanssa läheisyyteeni sohvan viereen lattialle, herkku kuitenkin varmassa ja tiukassa valvonnassa pään vieressä. Kaikki vaikutti olevan mallillaan ja maailmanrauha oli ylimmillään.

Sitten se alkoi: vahtiminen ja panikoiminen pienimmästäkin liikkeestä, tietäen, että aarre on olemassa. Sitä Nala ei taas hetkeen ollut tehnyt. Tuntuu että nyt ollaan menty takapakkia taas ihan kaiken suhteen, sekä ulkona että sisällä. Suurena plussana kuitenkin mainittava lenkillä tapahtunut ihme, kun Nala havaitsi alakerran nartun pihalla ja valpastui hyökätäkseen sitä kohti, kun "tökkäsin" sitä kylkeen, ja se rauhoittui, vilkaisi minuun ja jatkoi matkaa. Rapun ovella kuitenkin piti vielä vähän kyttäillä.
Mutta siihen aarteen vahtimiseen.. Minun noustessa sohvalta Nala panikoi, otti herkkunsa äkkiä suuhun ja syöksyi sen kanssa olohuoneen pöydän alle turvaan, ettei vaan mamma syö sitä. Huoh. Siinä vaiheessa pidin vaan pienen palaverin Nalan kanssa ja annoin olla.

Tämä kuitenkin toistui. Toisella kertaa, josta saman moiseen tilanteeseen johtanutta tapahtumasarjaa en saa millään päähäni, minulla meni hermot ja menin ottamaan kyseisen luupallon neidiltä pois, jota se hautoi päänsä alla. Tyty päätti sitten päästää ilmoille vaimeaa murinaa, joka ei ollut enää leikkisää keskustelua, vaan hiljaista varoittamista (joka ei kuitenkaan ollut vielä sellaista, että koira kävisi käteen kiinni). Tämän lisänä huomasin pientä huulivibraa, eli pienen pientä kulmien nostelua. Tartuin Nalaa niskasta kiinni ja vedin sen pois sieltä pöydän alta, saaden kovemman lyhytkestoisen ja selvästi ärsytystä ilmaisevan murahduksen, jota seurasikin sitten pieni selkäsauna (ei mitään fyysistä huulesta nippaamista lukuunottamatta, en ole mikään eläinrääkkääjä) ja käskytys eteiseen omalle paikalle. Miettiköön siellä hieman asioita, vaikka ei se mitään mietikään. Luu lensi kaappiin. Tämä toimikoon nyt rangaistuksena. Luuta se ei enää edes muistanut saati kaivannut.

Omalle paikalleen komennon saaneena Nala ei saanut tapansa mukaan tulla edes parvekkeelle minun ja mieheni sinne mennessä hengittelemään raikasta kesäilmaa. Siirtyessäni makkariin (siellä on viileämpi olla kuin olkkarissa), huomasin ehkä 20 minuutin päästä Nalan sluibailevan ja hiippailevan kohti minua ja sänkyä, jossa makoilin elektronisen viihdekeskukseni kanssa, luulevan olevana täysin huomaamaton kuin pieni muurahainen metsäpolulla.. Siihen se tyynen rauhallisesti nousi viereeni painautuen ihan jalkoihini kiinni nukkumaan. Enkä raaskinut sitä ajaa siitä pois sen näkiessä unia jalat vipattaen ja pientä vikinää päästäen. Olihan minun rakkauteni nyt aivan liian söpö. Rangaistus oli kestänyt aivan liian kauan pikkuiselleni. En minä sitä kuitenkaan mitenkään huomioinut, enkä reagoinut sen huomionhakuihin sen kääntyessä selälleen rapsutuksia vailla, kiehnäämällä jalkojani vasten tai nostelemalla päätään ihmetellen, kun mikään ei tehonnut.. En minä kuitenkaan aivan kokonaan ollut leppynyt, vaikka toinen niin söpö onkin, mutta en osaa kuitenkaan olla myöskään aivan sydämetön.

-Suvi-

Lettukestit tappoyrityksen jälkeen

Aamulenkillä oli vauhdikasta, ulkomaailman kasvusto (= punkkiparatiisi) on valtava näin kesäisin, ja siellä on ihana rymytä! Siinä meni kasaan heinät ja voikukat, ja pari pusikon risuakin taisin katkoa rymistellessäni tuossa kauniissa maastossa.. Käytiin mamman kanssa etsimässä minulle tennispalloja, mutta niitä ei löytynytkään :( en ymmärrä, viime vuonna niitä oli hurjasti, onko joku vienyt minulle tarkoitetut pallot? No, pallot sikseen, heinä maistui hyvältä, ja kovasti olisin ruusupensaaseenkin tahtonut loikata, mutta äitini ei jostain syytä päästänyt, ihme tyyppi.. Se sanoi, että minua kuulemma sattuisi, mutta eihän minua satu koskaan :) äitini kutsuukin minua superkoiraksi (siitä lisää kenties myöhemmin)! Ruusupensaan sijaan tyydyin sitten nyppimään voikukkia. Pitäähän niitäkin jonkun hieman karsia, etteivät aivan valtaa koko maisemaa, sillä ei keltainen maa olisi kiva. Mielummin vaikka pinkkiä ja sinistä, niistä väreistä äitinikin pitää :)
Lenkiltä palatessamme meinasin kiskaista mammani kumoon, kun näin jonkin oudon pörröisen otuksen kipittävän kotimme edustalla - se oli lokinpoikanen! Olisin niin mielelläni vähän tutkinut sitä, mutta en saanut lupaa, ja kaiken huipuksi poikasen emo hyökkäsi kimppuumme kiljuen kuin tapettava sika. Ja minä kun olisin vain halunnut vähän tutkia tuota pörrökasaa, ja ehkä hieman leikkiä sillä/sen kanssa. Siinä mentiin sitten aika kovaa, kun se emolokki hyökkäsi, mammakin joutui melkein kyykyssä juoksemaan. Varsinainen kamikaze -hyökkäys!

Lenkin jälkeen minut myrkytettiin. JULMAA! Niskaani ja häntäni tyveen laitettiin jotain ihme litkua, kuulemma punkkimyrkkyä. En ymmärrä, miksi minut myrkytettiin. Tapahtuuko minulle nyt jotain erikoista? Oli siinä kyllä mun ihmsivanhemmilla hommaa, kun en oikein ollut samaa mieltä tästä myrkytystouhusta. Rimpuilin ja kääntyilin, yritin heittäytyä selälleni ja itkukin pääsi. Kamalaa tuollainen, en pitänyt siitä lainkaan, enkä halua enää kokaan leikkiä tuollaista. Kovasti se mamma kuitenkin hiljaa mutisi, että uusinta otetaan kuukauden päästä.. Ei varmasti, jos se on minusta kiinni!

Tänään sain maistaa ensimmäisen kerran aitoa lettua! Plättyjä, niin kuin Pelle Hermanni ilmaisi joskus taannoin (mammani mukaan).. Hyvällä ruokahalulla pistelin kokonaisen letun poskeeni, mutta sitten tulikin oksennus, en tiedä johtuiko siitä ettei vatsani ole lettuihin tottunut, vai siitä että äitini ei ole kummoinen letuntekijä (ja oli se lettu himan raakakin). No, väliäkö sillä, oksentaminen helpotti kummasti ja piristyin heti, mutta mamma ei oikein innostunut, kun tyhjensin vatsani sohvatyynyn reunalle. Hups.. Sunnuntai-illan herkkuhetkeni (koirille tarkoitettuja herkkuja) kuulemma peruttiin, hmmph.. Tosin sain mä torstaina siankorvan, ja eilen vähän nameja. Ehkä selviän.
Toivottavasti sitten huomenna saan jotain hyvää, ja toivottavasti huono oloni on nyt poissa! Nyt menen kolistelemaan ruokakuppia, sillä voisin haluta vähän oikeaa ruokaa noiden lettujen sijaan!

T: Nala

PS. Kyllä mä mamman tekemistä pöperöistä tykkään!

Ampiaispaniikkeja ja nallekaipuu

Toissapäivänä Nala oli taas jotenkin hieman kipeä. Se oli todella levoton ja ravasi ympäri kämppää. Sit se tuli sohvan viereen pyörimään ja loikkas yhtäkkiä mun syliin. Siinä samassa huomasin, että sen posket oli turvonneet: FUCK, SE AIKOO OKSENTAA! Eikä muuten todellakaan tee sitä mun päälle. Siitä vauhdilla sit pinkasin pystyyn, otin koiraa niskasta kiinni ja lähdin viemään sitä vessaan (helpompi sieltä suihkulla huuhdella lattia puhtaaks), mut tää urvelopas laittaakin jarrut pohjaan, "minua et niskasta vedä.."! Päästiin sentään vessaan, ja sinnehän neiti sitten oksensi pariin otteeseen, huh. Mietiskelin siinä sitten, että onko tyty syönyt jotain omituista, ja selvisihän se: se oli repinyt roskapussin TAAS ja syönyt kananluita! Nyt oli tosin maistunut enemmän kananrasvainen leivinpaperi.. :/ toivottavasti selvitään pelkällä oksennuksella (ei ainakaan tähän mennessä ole muuta "vikaa" ilmennyt, vatsakin toimii hyvin). Nyt on roskikset hoidettu pois, ettei ne hemmetin luut enää houkuta.. Se on aina yhtä mukava ylläri kotiin tullessa huomata että roskat on ympäri kämppää - tällä kertaa ympäri keittiötä, oven takana jemmassa. Ensin sitä ehtii huokaista helpotuksesta, että tyttö on ollut ihan nätisti, mut sit ku avaa keittiön oven.. Silloin muutama kirosana kyllä lipsahtaa :) Pääasia kuitenkin, että Nala vaikuttaa nyt olevan ihan kunnossa.

Eilen aamulla täällä kotona oli varsinainen ampiaispaniikki - 2 kertaa! Yööökk, vihaan vihaan vihaan.. Nukuin sohvalla ja kuulin pörinää, avasin silmät ja se hirviö oli n. 5cm päässä mun silmistä! APUVA! Siinä kirkuminen ja kirosanat kuului niin, että varmasti naapuritkin heräsivät, jos olivat erehtyneet nukkumaan pidempään. Nala pinkas siinä samassa pystyyn väijymään ampiaista, ja mun mies nauroi mun paniikille, mut tappoi sen hirviön sitten lopulta. Huh, selvisin hengissä. No, eikö puolen tunnin päästä tää sama tapahtunut uudestaan! Ja eiku peitto korviin, hirvee kiljuminen ja paniikki, Nala patsastelemaan sohvan viereen ja mies tappopuuhiin :D Hyi, sen jälkeen niitä ällötyksiä ei onneks enää näkyny. Rupes kyllä vähän ketuttamaan, et aina just ku olin nukahtamassa, ni mun naaman edestä löytyi raidallinen tappaja (kyllä, mä pelkään niitä aivan tajuttoman paljon, vaikka yksikään ei ole mua koskaan pistänyt - ekä halua että pistääkään!). Oli se kyllä näkemisen arvoista, kun Nala pomppas metrin ilmaan heti kun mä päästin kiljaisun (tai ehkä pikemminkin karjaisun siihen aikaan aamusta) suustani.
Mun vahtihauva :) Päivä Nalalla menikin sitten ihan rauhassa, kun olin mieheni kanssa pelailemassa biljardia muutaman tunnin.
Tänään Nala oli ihana, kun olin lähdössä sen kanssa aamulenkille, ja käskin sen hakea pannan (ollaan harjoiteltu päivittäin), niin se juoksi riemuissaan eteiseen, mut palas ilman pantaa/hihnaa hölmistyneen näköisenä. Ihmettelin, että mikä nyt on, kun ei komento mennyt perille, ja käskin sitä pari kertaa uudestaan. Siinä se pyöri hämmentyneenä, ja lopulta pääsi itku. Voi toista! Menin eteiseen näyttääkseni sille hihnan, mutta en löytänytkään sitä! Mieheni oli sitä viimeksi käyttänyt, ja nyt se oli kadonnut.. Mitä ihmettä? Penkomisen jälkeen se löytyi lopulta hattuhyllyn päältä (eihän sitä sinne pidä laittaa!). No, siitäkös Nala riemastui, kun se vihdoin löytyi, ja nappasi sen mun kädestä rynnäten se suussa iloisesti olkkariin. "Jes, vihdoinkin mä löysin sen ja vien mammalle!"

Mun mies tekstas mulle, kun olin töissä, että onko Nalalla pehmolelunallea, jolla on kädet ommeltu yhteen, ja tasku (samanlainen kuin kenguruilla).. En saanut päähäni mitä se tarkoitti vaikka kuinka mietin.. Jäi se tasku häiritsemään, kun sen jotenkin muistin.. Ja sittenhän se pamahti mun mieleen! Mun H&M -lahjakorttinalle! Fuck. Nala oli ottanut sen yhdestä ruskeasta kannellisesta laatikosta, ja kanniskellut sitä ympäriinsä. En ymmärrä, miten se oli tajunnut sinne laatikkoon kurkistaa, ja miten se oli ottanut vaan sen, kun siellä oli kauratyyny, pörrösukat, omenasipsejä, multitabseja, kuivattuja hedelmiä ym. Luojan kiitos se ei ollut koskenut muuhun! Ei sillä nallella niin väliä, lahjakortti kuitenkin on mun lompakossa. Oli kuulemma tyty tullut kovin surulliseksi, kun ukko oli ottanu nallen pois siltä (mun käskystä, sanoin harkitsevani saako nala sen itselleen), voi toista. Mököttämäänkin oli ruvennut. Mun pieni herkkänahkainen hömelö :)

Mun tullessa kotiin Nala oli maastoutunut olkkarin pöydän taakse, pää pöydän alla. Tiesi kai, että oli tehnyt jotain väärää. Mut eipä tuo mua haitannut, kun ei ollut tuhonnut mitään. Itsepä sen laatikon olen siihen lattialle jättänyt. Kun menin avaamaan ko. laatikon ja tarkastamaan, ettei Nala ollut syönyt sieltä mitään sopimatonta, se raukka syöksyi kokonaan pöydän alle turvaan - mutta oli se riemu taas ylimmillään, kun kutsuinkin sen pois sieltä, eikä tullutkaan "selkäsaunaa". Hassu oli vaan kaivannut uutta lelua, ja ilmeisesti nähnyt nallen joskus siellä mun aukaistua tuon mysteerilaatikon.

Näihin nallemaisiin tunnelmiin:

-Suvi-

PS. Kyllä Nala nallensa sai.

KNÖLLIPOSTAUS (erittäin mielenkiintoista)

Oon tossa naureskellut Nalan kuolaamiselle. Se on ihan järkyttävää! Ulkona, jos se innostuu kovast jostain, tai vetää kovasti, sen suupielissä roikkuu sellaiset 5-10cm pitkän kuolaknöllit. En tajua, akka kuolaa enemmän kuin mun kaverin bokserit, haha! Olishan se kiva tietää, että mistä toikin johtuu.. Eikö se urpo vaan muista tai malta niellä välillä, kun on niin kiire? :D Huvittavaahan sitä on katsoa, näyttää ihan vampyyrilta, mutta siinä vaiheessa hauskuus yleensä loppuu, kun Nala päättää, että nyt olis hyvä aika pyyhkiä kuolat mamman jalkoihin! Toissapäivänä (jolloin kuvat otettu) lenkin jälkeen toi koira suorastaan vainosi mua xD käveli n. 5cm päässä mun jaloista koko ajan ja puski kuonolla, mä juoksin sitä karkuun ja kirosin et mee ny muualle pyyhkii ne knöllit, ni siitähän tuo innostu. Jatkoi kahta kauheemmin ja häntä heiluen! Koita siinä sit olla jämpti, kun meinaa samalla henki loppua, kun koko tilanne on niin huvittava. Lopulta toinen knölli läsähtikin lattialle, ja toisen tyty pyyhkäs sohvan reunaan (kiitos siitä, argh). Ja kaiken huipuks mä vielä vahingossa pyyhkäsin sen kuolan siitä sohvanreunasta omaan lahkeeseen ohi kävellessäni. Kauhee vaiva oli Nalalla saada se mun lahkeeseen, ja sit ku toivo oli jo menetetty, ni tyrin itse! Hahah, Nalan missio oli suoritettu. Ah, ihanaa. Enhän mä kuolattomia farkkuja enää osaisikaan pitää, se sanayhdistelmä ei kuulu mun sanavarastoon.
Mun kuolaturpa, knöllinaama, limaposki. :)

Ehkä mä en rupea enempää jauhamaan kuolasta, eiköhän se ole suurimmalle osalle koiranomistajista jo entuudestaan tuttua huttua, eikä siitä ehkä muitakaa kauheasti kiinnosta lukea. Mutta päätinpä jakaa tämän asian kanssanne. Piditte siitä tai ette. Been there, done that.

Näihin kuolaisiin tunnelmiin:

-Suvi-

Paratiisi aivan naapurissa?

Nala oli iloisesti yllättänyt, ja repinyt päivän aikana täyden jätesäkin palasiksi. Ja se piti viedä juuri tänään roskikseen, ettei näin tapahtuisi.. Olihan se jemmassa keittiön oven takana, mutta neiti oli ovelasti saanut raotettua ovea niin, että sai sitten pussin revittyä.. Ärh. No, näitä sattuu, eihän se maailmanloppu ole. Tulee mieleen Nalan pentuajat, kun se oli varmaan päivittäin jotain tuhonnut - milloin oli roskat revitty, milloin tiskirätti pilkottu, milloin johonkin lojumaan jääneitä vaatteita maisteltu tai lattialistoja/ovenkarmeja nakerrettu. Söihän tuo pentuna meidän parvekkeen ovestakin ihan hyvän kokoisen palan.. Jolloin saikin kutsumanimekseen TERMIITIN. Silloin meinasin kyllä toivosta luopua: "tuleeko tuosta koskaan kunnon koiraa?" Kunnon koirahan se on, mun rakas, mittaamattoman arvokas. Ei käytökseltään mitään eliittiä, mutta mulle maailman tärkein kuitenkin, mun ihana termiitti.. :)

Pyörähdin myös tänään (tässä vaiheessa blogin julkaisua lue EILEN) Megaeläimessä, joka oli muuttanut isompiin tiloihin, ja olihan muuten upeat tilat! Varmaan 10 kertaa suurempi kuin edellinen (no ehkei ihan, mutta mielettömän iso kuitenkin), ja tuotevalikoimaa löytyi jos jonkinlaista - varmasti kaikille jotakin. Ja se ihanuus: pakastealtaat täynnä ihanuuksia Nalalle! Päätinkin, että heti kun rahaa ropsahtaa tilille, säntää tämä tyttö ostamaan pakastimen täyteen ruokaa (ja kenties joitakin luita) Nalaa varten. Ainakin jauhettua lohta, voima mixiä ja kasvissosetta. Nyt, kun rahaa ei oikein ollut, lähti mukaan vain 10kpl siankorvia (5€, avajaistarjous!!). Kyllä on neiti niihinkin tyytyväinen. Olikin vanhat jo lopussa (ainakin melkein, eihän noita koskaan liikaa ole). Sormet syyhyää jo takaisin, äää.. Ostosreissun jälkeen käveleksin ympäriinsä, ja löysin aivan ihanan puiston - ja ihan täältä läheltä! Oli metsää, polkuja, hiekkateitä, kallioita.. Ja vielä koirapuistokin! Voi jehna, näillä main olen koko ikäni asunut, enkä tuota paratiisia ole ennen nähnyt :D Pitää tähän postaukseen laittaa liuta kuvia, mitä kännykällä napsin, vaikka ei kuvista sitä oikeaa näkymää saakaan selvennettyä teille muille.. Sinne pitää kyllä mennä jokin kaunis päivä kävelylle. Roskiksiakin siellä oli mukavasti (niitä kun ei stadissa kauheasti näy enää), varmaan 10-20m välein! Ei sitten kakkipusseja tarvitse kilometritolkulla kädessä pyöritellä, hah. Kenties suuntaamme sinne jo huomenna, jos on hyvä ilma.. Nala oli ihana, kun tulin kotiin. Ei ole varmaan koskaan niin riemuissaan tullut vastaan, ja kyllä sitä asiaa sitten suustakin pääsi. Kamala möliseminen ja pyöriminen, juttelumurinaa unohtamatta, ja lopulta neiti nousi minua vasten ja halasi. Aaw, yleensä se vaan tönii, mutta nyt se jäi siihen seisomaan tassut mun lantion molemmin puolin. Mun hassu. Voihan olla, että se haistoi mun kassissa olevat siankorvat, ja herkistyi sen takia xD Samapa tuo mulle.

Mua nyt vähän jäi korpeemaan, kun tossa iltalenkillä jolkotellessa näin kauempana täysin Nalan näköisen ja oloisen (=käytöksisen) koiran, enkä jaksanut juosta heitä kiinni udellakseni koirasta lisää. Jäin vaan pohtimaan, voisiko olla mahdollista, että joku Nalan sisaruksista olisi muuttanut näille kulmille? Se olisi niin huippua! Toivotaan, että törmätään vielä, että saan mun uteliaisuudelta mielenrauhan.. Kovasti se koira katseli meitä, ja Nalakin heitä. Jokin yhteys? Hope we'll see that!

Näihin karvaisiin (ja uteliaisiin) tunnelmiin päätämme tällä kertaa.

-Suvi-

PS. Hyvää kesäkuuta kaikille! Nyt se kesä sitten "virallisesti" alkoi, vaikkakin mulla se alkaa vasta heinäkuun puolella. :)

^ Sievä koirapuisto! ^

Last but not least.. Huippukeksintö! Miksei näitä ole joka puistossa? Koirankakkapussilaatikko, ja sen alla roskis, mihin täydet pussit voi laittaa! Tosin nyt ei kyllä ollut roskapussia, eikä kakkapussejakaan tarjolla.. Vois ehkä kulkiessaan viedä sinne roskapussin :)