suupielissä roikkuu sellaiset 5-10cm pitkän kuolaknöllit. En tajua, akka kuolaa enemmän kuin mun kaverin bokserit, haha! Olishan se kiva tietää, että mistä toikin johtuu.. Eikö se urpo vaan muista tai malta niellä välillä, kun on niin kiire? :D Huvittavaahan sitä on katsoa, näyttää ihan vampyyrilta, mutta siinä vaiheessa hauskuus yleensä loppuu, kun Nala päättää, että nyt olis hyvä aika pyyhkiä kuolat mamman jalkoihin! Toissapäivänä (jolloin kuvat otettu) lenkin jälkeen toi koira suorastaan vainosi mua xD käveli n. 5cm päässä mun jaloista koko ajan ja puski kuonolla, mä juoksin sitä karkuun ja kirosin et mee ny muualle pyyhkii ne knöllit, ni siitähän tuo innostu. Jatkoi kahta kauheemmin ja häntä heiluen! Koita siinä sit olla jämpti, kun meinaa samalla henki loppua, kun koko tilanne on niin huvittava. Lopulta toinen knölli läsähtikin lattialle, ja toisen tyty pyyhkäs sohvan reunaan (kiitos siitä, argh). Ja kaiken huipuks mä vielä vahingossa pyyhkäsin sen kuolan siitä sohvanreunasta omaan lahkeeseen ohi kävellessäni. Kauhee vaiva oli Nalalla saada se mun lahkeeseen, ja sit ku toivo oli jo menetetty, ni tyrin itse! Hahah, Nalan missio oli suoritettu. Ah, ihanaa. Enhän mä kuolattomia farkkuja enää osaisikaan pitää, se sanayhdistelmä ei kuulu mun sanavarastoon.Mun kuolaturpa, knöllinaama, limaposki. :)
Ehkä mä en rupea enempää jauhamaan kuolasta, eiköhän se ole suurimmalle osalle koiranomistajista jo entuudestaan tuttua huttua, eikä siitä ehkä muitakaa kauheasti kiinnosta lukea. Mutta päätinpä jakaa tämän asian kanssanne. Piditte siitä tai ette. Been there, done that.
Näihin kuolaisiin tunnelmiin:
-Suvi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti