Lettukestit tappoyrityksen jälkeen

Aamulenkillä oli vauhdikasta, ulkomaailman kasvusto (= punkkiparatiisi) on valtava näin kesäisin, ja siellä on ihana rymytä! Siinä meni kasaan heinät ja voikukat, ja pari pusikon risuakin taisin katkoa rymistellessäni tuossa kauniissa maastossa.. Käytiin mamman kanssa etsimässä minulle tennispalloja, mutta niitä ei löytynytkään :( en ymmärrä, viime vuonna niitä oli hurjasti, onko joku vienyt minulle tarkoitetut pallot? No, pallot sikseen, heinä maistui hyvältä, ja kovasti olisin ruusupensaaseenkin tahtonut loikata, mutta äitini ei jostain syytä päästänyt, ihme tyyppi.. Se sanoi, että minua kuulemma sattuisi, mutta eihän minua satu koskaan :) äitini kutsuukin minua superkoiraksi (siitä lisää kenties myöhemmin)! Ruusupensaan sijaan tyydyin sitten nyppimään voikukkia. Pitäähän niitäkin jonkun hieman karsia, etteivät aivan valtaa koko maisemaa, sillä ei keltainen maa olisi kiva. Mielummin vaikka pinkkiä ja sinistä, niistä väreistä äitinikin pitää :)
Lenkiltä palatessamme meinasin kiskaista mammani kumoon, kun näin jonkin oudon pörröisen otuksen kipittävän kotimme edustalla - se oli lokinpoikanen! Olisin niin mielelläni vähän tutkinut sitä, mutta en saanut lupaa, ja kaiken huipuksi poikasen emo hyökkäsi kimppuumme kiljuen kuin tapettava sika. Ja minä kun olisin vain halunnut vähän tutkia tuota pörrökasaa, ja ehkä hieman leikkiä sillä/sen kanssa. Siinä mentiin sitten aika kovaa, kun se emolokki hyökkäsi, mammakin joutui melkein kyykyssä juoksemaan. Varsinainen kamikaze -hyökkäys!

Lenkin jälkeen minut myrkytettiin. JULMAA! Niskaani ja häntäni tyveen laitettiin jotain ihme litkua, kuulemma punkkimyrkkyä. En ymmärrä, miksi minut myrkytettiin. Tapahtuuko minulle nyt jotain erikoista? Oli siinä kyllä mun ihmsivanhemmilla hommaa, kun en oikein ollut samaa mieltä tästä myrkytystouhusta. Rimpuilin ja kääntyilin, yritin heittäytyä selälleni ja itkukin pääsi. Kamalaa tuollainen, en pitänyt siitä lainkaan, enkä halua enää kokaan leikkiä tuollaista. Kovasti se mamma kuitenkin hiljaa mutisi, että uusinta otetaan kuukauden päästä.. Ei varmasti, jos se on minusta kiinni!

Tänään sain maistaa ensimmäisen kerran aitoa lettua! Plättyjä, niin kuin Pelle Hermanni ilmaisi joskus taannoin (mammani mukaan).. Hyvällä ruokahalulla pistelin kokonaisen letun poskeeni, mutta sitten tulikin oksennus, en tiedä johtuiko siitä ettei vatsani ole lettuihin tottunut, vai siitä että äitini ei ole kummoinen letuntekijä (ja oli se lettu himan raakakin). No, väliäkö sillä, oksentaminen helpotti kummasti ja piristyin heti, mutta mamma ei oikein innostunut, kun tyhjensin vatsani sohvatyynyn reunalle. Hups.. Sunnuntai-illan herkkuhetkeni (koirille tarkoitettuja herkkuja) kuulemma peruttiin, hmmph.. Tosin sain mä torstaina siankorvan, ja eilen vähän nameja. Ehkä selviän.
Toivottavasti sitten huomenna saan jotain hyvää, ja toivottavasti huono oloni on nyt poissa! Nyt menen kolistelemaan ruokakuppia, sillä voisin haluta vähän oikeaa ruokaa noiden lettujen sijaan!

T: Nala

PS. Kyllä mä mamman tekemistä pöperöistä tykkään!