Kehuntäyteinen puistopäivä

Tänään oli ihana kesäpäivä, Nalalle tosin hirmuisen kuuma. Mutta aamulla ja illalla on mukavaa, ja ulkona jaksaa mennä (ei tosin täyttä vauhtia silloinkaan, yöt on parhaita). Itse en viime yönä nukkunut yhtään, piti katsella että meneekö tuo ukko töihin ja sitä sitten herättelin pitkin aamua. 06.51 lähdin pullokassien kanssa lähikauppaan, että saisi vähän rahaa lompakkoon (suurin syy oli, että mua ****tti ne kassit keittiön nurkissa ja halusin vihdoinkin pois ne sieltä). Vaikka kello olikin vasta niin vähän, ulkona oli jo todella kuuma. Kuitenkin pieni vieno viileä tuuli tuiverteli välillä, joten Nalalle se oli vielä suht siedettävä ilma. Niinpä kauppareissun jälkeen lähdinkin reippaana lenkille karvalapseni kanssa. Vaihdoin vaan minihameen päälle, avaimet taskuun ja kamera kaulaan roikkumaan! Ja Nalahan oli valmis, oli kovasti lähössä mun kanssa kauppaankin.

Pihalla piti taas vähän muistutella, miten siinä hihnassa kuljetaan, vaikkei se ihan vetämättä menekään, mutta se sinkoilu sinne tänne siksakkiin on raivostuttavaa. Niinpä pelkkään pihalta poistumiseen meni varmaan 10 minuuttia, ja voitte kuvitella mitä mieltä Nala tästä oli, kun sillä oli kova kiire pissille :) Vollotustahan siitä seurasi, ei onneksi pitkäkestoista. Kyllä se sitten tajusi lopettaa sen sinkoilun, ja päästiin jatkamaan matkaa kohti läheistä metsätietä. Ah ihana metsätie ja sen pusikot ja kukkaset, niissä Nala rakastaa rymytä. Ja onhan metsässä tietenkin enemmän hajuja (ja saaliita), kuin tavallisen kävelytien reunassa.

Nala vaistoaa aina, kun olen viemässä sen koirapuistoon. Vetämisestä ei tule loppua, ennen kuin ollaan siellä portilla. Tassut vipattaa, kun ei malttais odottaa irti pääsyä. Ja mehän siis käydään puistossa silloin, kun siellä ei muita ole, kun tuo on vähän epäsosiaalinen, vaikkei kuitenkaan aggressiivinen. Matkalla kohti puistoa törmäsimme aivan syötävän suloiseen (ei, en syö koiria) collien pentuun! Ihana karvapallo, harjoittelivat siinä ohittamista. Ei mennyt niiltä ihan putkeen, mutta ei toi Nalakaan ole paras mahdollinen harjoittelukaveri, kun haluais itse rynnätä toisen luo enemmän kuin mitään muuta.. :) Ohi kuitenkin päästiin, ja hetken taakse vilkuilujen jälkeen Nala muisti taas, minne oltiin menossa. Siinä unohtuikin sitten aivan kaikki muu. Pois oksat ja männyn kävyt, Nala haluaa koirapuistoon juoksemaan!

Puistossa Nala sitten vetikin tuhatta ja sataa niin onnellisena, että.. Kuumuus kyllä kävi päälle, eikä se kauaa juossut. Mutta saipa olla vapaana ja mönkiä viileässä heinikossa. Jättiläiskepinkin (pikemminkin joku puunrungon pala) se bongasi, olihan se vaikeasti havaittavissa keskellä koirapuiston hiekka-aukiota :D Pääasia, että neidillä oli mukavaa. Itse siinä sitten hengähdin hetken penkillä seuraillen paaperoni menoa.. Hetken vielä juoksutin sitä, ja sitten olikin aika jatkaa matkaa, kotia kohti. Nala tosin olisi halunnut lähteä jonkun miehen ja sen suomenajokoiran mukaan.


Kotiin mennessä törmäsimme metsätiellä taas siihen suloiseen collieen. Tällä kertaa nämä kaksi karvakuonoa saivat kohdata. Ja tapaaminen sujui loistavasti! Nala oli niin kilttiä, että (mamma oli ylpeä rakkauspakkauksestaan)..
Collievauva oli 5kk ikäinen pieni narttu. Rupesivatpa karvakkaat siinä sitten leikkimään meidän omistajien jutellessa (ja Nalan saadessa jälleen kerran kehuja silmistään, mun kaunotar), ja Nala sai kokea miltä tuntuu kun pieni riiviö roikkuu naskalihampaillaan poskissa. Hah, sitäpä tuo minunkin neitini pentuna harrasti. Koirat leikkivät n. 10-15 minuuttia keskenään, kunnes Nalaa rupesi ärsyttämään sen rääpäleen jatkuva näykkiminen, ja se vähän komensi toista, mutta eihän se napero mitään ymmärtänyt - kiersi emäntänsä ja syöksyi uudestaan kimppuun. Nala siirtyi sitten pitkään heinikkoon piiloon, jolloin pennun omistaja ymmärsi lopettaa leikin. Ensimmäistä kertaa IKINÄ Nala ei jaksanut riehua, yleensä se jää huutamaan muiden perään ja ärsyttää muita tarmokkuudellaan ja energisyydellään. Ihanaa, että joskus käy näinkin päin.
Käveltiin siinä hetki samaan suuntaan, kun he kuulivat ettei puistossa ollut muita, niin eivät halunneet sinne sitten "turhaan" mennä. Nala käveli hurjan ja jopa yllättävän rauhallisesti tien toisessa reunassa, kun se napero yritti hyökkäillä Nalan häntään kiinni ja hypätä selkään. Tiet erosivat, ja se pikkuinen jäi huutamaan meidän peräämme. Aww. Ehkä törmäämme vielä, se olisi mukavaa.

Edellisestä "treffihetkestä" oli kulunut vasta muutama minuutti, ja noin 200 metriä, kun vastaamme tuli mies ja pikkuinen tummanruskea shar-pei. I-H-A-N-A! Miten voikaan olla niin ruttuinen söpöläinen. Se oli noin vuoden ikäinen tomera nuorukainen (uros), ja oli erittäin kiinnostunut Nalasta. Hetki siinä sitten haisteltiin, vaikka Nala ei kyllä anna itseään kunnolla haistella. Ja taas sai neiti paljon kehuja silmistään, mies oli aivan myyty. Tuumasikin siinä sitten, että Nalasta saisi varmasti hyvän metsästyskoiran, kun siinä on huskyn lisäksi myös laikaa.. Kyllä juu, täähän lähtee tuulen mukana lentävien lehtienkin perään, ja kärpäsiäkin on mahtava metsästää. En tuota tietenkään ääneen sanonut, totesin vaan että kyllähän tää about kaiken liikkuvan perään lähtee oikein mielellään.

Vihdoinkin päästiin takaisin kotipihalle, ja huomasin että Nala oli pakahtua kuumuudesta (ensi kerralla pitää ottaa vesipullo mukaan, jos ei muuten, niin heitän sen päälle sitä vettä), joten päätin viedä muruseni hetkeksi varjoon nurmikolle makoilemaan. Ja siihenhän se asettui, kukkien haistelun jälkeen. Viileä nurmikko varmasti suorastaan hyväili Nalaa, niin tyytyväiseltä se näytti siinä makoillessaan. Ja sen uskon. Meinasin itsekin käydä pötkölleni siihen. Hetken levättyämme, ja pihan liikennettä seurattuamme menimme kotiin, vaivalloisesti kolmanteen kerrokseen. Nala sai kupillisen jääkylmää vettä, ja meni sitten tyytyväisenä nukkumaan. Loppupäivä menikin nukkuessa ulkoiluja lukuunottamatta (Nalalla).

-Suvi-