Kauhua ja riemua (herkkuja)

Rulla saa kyytiä..

Nala tutustui tänään vessapaperirullaan. On se niitä kyllä koko pienen ikänsä tuhonnut, mutta tää oli jotain uutta ja ihmeellistä (no, olihan se sellainen uusi wc:stä alas huuhdeltava rulla, mutta silti..). Harmittaa kun en saanut sen ensireaktiota videolle! Nala kävi tönimässä rullaa kuonollaan silmät suurina, aivan kuin ihmetellen, miksi se liikkuu, kun sitä tönii. Otin rullan telineestä ja laitoin sen pystyyn lattialle. Siitäkös tuo jännittyi. Kierteli sitä, tuijotteli, käänteli päätään, haistoi nopeasti ja peruutti metrin verran. Lopulta se löi sitä tassulla ja rupesi mölisemään tuttuun huskymaiseen tapaansa :D Oli siinä naurussa pitelemistä. Lopulta se ottikin koko rullan suuhunsa ja oli onnellisena lähtemässä silppuamaan sitä meidän sänkyyn. Tuntui neiti pahastuvan hieman, kun karjaisin ja käskin tuoda rullan takaisin, jonka se toikin nätisti mun käteen. Hieno tyttö :) "Palkinnoksi" palauttamisesta heitin sille tyhjän vessapaperirullan pahvin, jonka se ronttasi onnellisena sinne sänkyyn.. Hölömö likka.

Kuulin rapinaa.. Kaivatko mulle herkkuja?

Aamiaisen jälkeen (neljän viljan puuroa, voima-mixiä ja raejuustoa) Nala tuntui haluavan lisää ruokaa (kieriskeli jo aamulla olevinaan niin nälissään, että [ja mölisi jälleen]..), kun se kierteli keittiötä ja kävi tönimässä mua. En viitsinyt sille toista satsia laittaa, koska se ei niitä syö koskaan loppuun. Kaivelin herkkukaappia ja löysin sille sellaisen "koirasalamin", koirille tarkoitettu n. 20cm pitkä salamipötkö! No reaktion saatatte vain arvata - sekaisinhan se meni. :) Niitä pitää kyllä ostaa lisää, sillä Nala rakastaa niitä todella paljon. Ja ovathan nuo käteviä sen suhteen, että tyty syö ne heti, eikä rupea jemmailemaan saati suojelemaan jotain jämiä.. Pitkästä aikaa otin tytystä myös muutaman uuden kuvan tuossa touhutessa. Kuvarikas postaus siis teille.

Tänään ehkä illalla puistoilemaan, jos saisi muutaman hyvän kuvan otettua (sillä kuvia ei koskaan ole liikaa itselle rakkaista asioista)!

-Suvi-

Salami havaittu!

Give me the salami!


Tsekataan ympäristö.. Ei näy salamivarkaita..


Nyt se loppui! :(


Mammaaaa.. Anna mulle lisää herkkuja! Pliis?

OLUTTA KARVAKANSALLE!

Mun piti jo tossa aaaaikoja sitten postata teille siitä koirille tarkoitetusta oluesta (en sano koiraolut, koska ei ihmistenkään olut ole ihmisolutta, kuulostaa härskiltä), jonka ostin Nalalle, mutta jostain syystä se unohtui täysin.. Mutta siis, Nalahan sai maistaa tuota hulppeaa juomaa tossa joskus heinäkuun alkupuolella. Pullon ostin Faunattaresta, ja se maksoi muistaakseni hitusen alle 6 euroa, ei siis todellakaan mitään jokapäiväistä herkkua. Annoin Nalan ensin tutkia avaamatonta pulloa itsekseen, ettei se säikkyisi sitä, ja hyvinhän neiti näytti pullon kanssa tulevan juttuun, hah! Hetken tutkimusta seurattuani päätin avata pullon, niin pääsisi tyty tutustumaan "lähemmin" tähän uuteen asiaan - ja sitäkös se säikähti, kun nappasin pullon omaan käteeni. Nala kuitenkin muuttui uteliaaksi, kun rasautin korkin auki, ja tulikin haistelemaan sisältöä heti.
Pieni maistiastilkka kuppiin - hei sehän on hyvää! Sitten vaativaa tuijotusta "mamma anna mulle ne loputkin" -ilmeellä, niin eihän siinä voinut sitten muuta tehdä, kuin kaataa kuppiin loput ja toivottaa hyvää oluthetkeä koiralleni. Ja kyllä se muuten maistui Nalalle! Tosin jätti se "ne kuuluisat pohjat" sinne kuppiin, kun oli saanut tarpeekseen. Pääasia, että maistui, ei menneet rahat aivan hukkaan. En kuitenkaa usko toista kertaa ostavani, eiköhän tuolle nuo perinteiset herkut riitä. Hurjan dokaamisen jälkeen Nala näytti kovin raukealta ja kävikin päiväunille parvekkeelle.

Ja nyt pieni kuvapläjäys aiheesta.

-Suvi-

Mitä tää oikein on..?

Tuoksuu hyvältä, saisinko maistaa?

Pitääkö tässä koko päivä odottaa? Toimi, nainen!

Kylläpä maistuukin hyvältä!

Kumma, kun rupesi yhtäkkiä väsyttämään..

Lehmä lemmikkinä?

Nala oli aamulenkillä taas ihan omissa maailmoissaan.. Mä yritin mennä reippaasti etiäpäin, kun oli vähän kiirus, mut neiti löntysti ja pisti välillä "jarrut pohjaan" niin, että kynnet raapivat maata. Koita siinä nyt sitten 20-kiloista neidinkutaletta väkisin repiä. En sentään viitsinyt kamalaa numeroa asiasta tehdä, kun ohi kulki jatkuvalla syötöllä koululaisia jalan sekä pyörällä, kickboardilla tai skeittilaudalla. Jos asiasta jotain hyvää pitää etsiä, niin eipä Nala ainakaan hyökkäillyt lapsosten "kimppuun" :D Siinä sitä sitten seistiin tien laidassa.

Loppulenkistä, kun olin saanut neidin taas liikkeelle, päätti hän ruveta leikkimään lehmää! Loikaasi tieltä heinikkoon, iski persauksensa maahan ja rupesi ruokailemaan. Eikä muuten liikkunut, ei ollut huomaavinaankaan mua. Omistan siis lehmän.

Sorry kuvanlaatu, kännykällä napsittu, kun ei kameraa taaskaan ollut mukana.

-Suvi-



PS. Jo kolme lukijaa! <3 Kiitos kovasti, ja yritän ryhdistäytyä blogin suhteen :)

Nala on hieno tyttö

Tää aamu(päivä) on sujunut todella lötköissä merkeissä. Herättiin Nalan kanssa siinä klo 11, mut pötköiltiin sängyssä (Nala veti kyllä ihan sikeitä) vielä reilun tunnin ajan..
Lopulta lenkille lähtiessä Nala käyttäytyi omituisen hyvin, olin ihan yllättynyt. Aina se istuu, ennen kuin avaan oven, mutta yleensä rapussa se luulee olevansa joku paraskin rallikuski, ja kaahaa sen mukaisesti yrittäen kiilata mut vähän väliä (estän sitä menemästä mun ohi seinän ja jalan avulla). Nyt se köpötteli ihan rauhassa, ja kun pysähdyin kaivamaan sytkäriä taskusta, enkä edes muistanut että toi luulee olevansa rallisankari, niin Nalapa pisti persuksensa rappuun ja jäi mun TAAKSE odottamaan, että lähden taas liikkeelle. Mä olin ihan järkyttynyt, se ei ole koskaan varmaan tehnyt niin :D

Hei, olen nätti.

Siitä pystyikin hyvillä mielin jatkamaan matkaa - kunnes huomasin pihalla istuvan meidän alakerran mummon ja sen julmetun kokoisen mötkyläkoiran, nartun, jonka kanssa Nala ei tule toimeen (tai se Nalan, paha sanoa kun ne ei antanut näiden karvaisten tutustua sen toisen ollessa pentu).. Kyseinen jättikoira (no ei se mikään vuori ole, mutta aika "massava") aloittaa aina hirveän kiskomisen ja rähinän Nalan nähdessään, ja niin tälläkin kertaa. Mutta Nalapa oli aivan nätisti! Pari vetoa vetäs, mutta ei katsonut sitä turrea, sillä oli kiire päästä vauhtiin ja lähinurmikolle.

Tässä Nala vetää rallia puistossa, ei liity tekstiin mitenkään.

Lenkki meni muutenkin hyvin, Nala ei juurikaan riuhtonut, hidasti vauhtia kun sähähdin "Odota!" -käskyn ja tuntui tyttö olevan muutenkin jotenkin hyvin raukea ja omissa maailmoissaan. Jäi välillä seisoskelemaan silmät sirrillään ja haistelemaan tuulta. Harmittaa taas, ettei ollut kameraa mukana, se oli niin sievä näky :) Mutta muistoissahan se pysyy ikuisesti. Tullessani takaisin talon kulmalle, arvelin sen "rutiininomaisen" rähinän taas alkavan - ja niinhän se alkoi. Sitä meteliä ei meidän pihapiirissä voi olla kuulematta, sillä tällä kyseisellä turrella on todella jylhä ääni nartuksi. Nalakin siinä meinasi sitten innostua ja nousi takajaloilleen valmiina kiljumaan (se ääni ei tosiaan ole jylhä), jolloin mä tarrasin sitä niskasta, iskin kaikki neljä kinttua takaisin maahan ja pidin hetken kiinni kävellen koko ajan eteenpäin, jolloin Nala hiljeni ja näytti, kuin olisi unohtanut kokonaan tuon toisen rähisijän :O Jäin varmaan kirjaimellisesti monttu auki sitä tuijottamaan, sillä niin ihmeissäni oli. Käveltiin nätisti rapun ovelle, tyty istui siihen odottamaan ja mentiin sisään. Kyllä jäi hyvä mieli tästä lenkistä!

Nala on mun hieno tyttö!

T: Suvi

Mökkeilyä

Nala vietti viikonlopun mun vanhempien mökillä, Sipoon saaristossa. Se meni sinne pe iltana ja mä menin lauantaina perässä kaverini kanssa. Oli tyty juoksennellut vapaana pihalla, kunnes mun faija oli hetkeks kääntänyt selkänsä mun ovelalle karva-apinalle - Nala oli karannut sen siliän tien. Hetki siinä oli kuulemma mennyt, kun faija oli miettinyt, että mihin ihmeeseen se ehti kadota, kunnes naapurimökin pihalta rupesi kuulumaan ihan hirveä meteli; Nala oli paikannettu. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut tappelu, vaan Nala kuulemma leikki siellä toisen sekarotuisen Nala -nimisen koiran kanssa (joskin kuulemma koko selän karvat hurjana pystyssä).

Faija kävi nappaamassa mun Nalan mukaansa ja vei mökille sisälle, josta tuo kuulemma otti vähän nokkiinsa ja mökötti siihen saakka kunnes mä saavuin maisemiin. Siinä oli taas ilo ylimmillään :) Hyvä kun sain tavarani kannettua sisälle, kun toinen hyöri jaloissa niin vimmatusti, hakkasi jalkojani hännällään ja välillä pomppasi antamaan pusuja. Ihana huomata, että sillä oli ikävä (tai ainakin haluan ajatella niin, haha) ja se ilahtui mun saapumisesta paikalle.

Loppuviikonlopun Nala olikin tosi nätisti! Siinä se pihalla seikkaili kun istuskeltiin siinä, ja minä leikin pallolla aina välillä sen kanssa. Ei yrittänyt lähteä mihinkään. Nala jopa kalasti mun ja mun kaverin kanssa, oli kovasti innoissaan ja jännittynyt. Esittelin sille pienen lahnan, jonka sain, ni täähän meni aivan sekaisin: "Mikä toi on? Apua, käykö se päälle? Pitääkö olla hurjana? Mä pelastan sut, mamma!" Ja siinä se murisi ja möllisi pers pystyssä tuolle hurjalle saaliille xD

Oli ilo huomata, että Nala tottelee suhteellisen hyvin, vaikkei aina siltä vaikuta. Hienosti käveli parin metrin päässä musta, ja odotti/pysähtyi kun niin komensin. Ja pari kertaa, kun neiti näki hiiren tai myyrän tai minkä lie, se tuli takaisin kun olin pari kertaa sille huudellut. Karatakin meinasi saunan kulmalta, mutta juoksi sitten iloisesti mun luokse namin toivossa. Valitettavasti mulla ei taskuissa ollut mitään, mutta rapsutuksia ja sanallisia kehuja tyty sai sitäkin enemmän. Mun hurja mökkihirmu.


-Suvi-

Pärnureissu

Pyörähdin tossa Pärnussa mun mutsin kanssa 28.7-31.7! Ihana paikka, suosittelen. Varsinkin jos rakastaa auringonpalvomista yhtä lailla kuin minä. Nam. Mutta siis, Nala oli sen aikaa mun faijalla hoidossa, ettei miehen tarvis pitkien työpäiviensä lomassa hoitaa koiraa ihan yksikseen, ja faija tykkää Nalasta todella paljon ja ottaa sen mielellään kaverikseen. Kaksi kärpästä yhdellä läsäyksellä siis. Ainoa asia, mikä ärsyttää Nalan jättämisessä faijan hoiviin on se, ettei faija tottele mun määräyksiä. Se syöttää Nalalle kaikkea mahdollista "ihmisten ruokaa" (eineksiä, keksejä, pullaa, ruuan jämiä..) vaikka olen kieltänyt, kun niissä on sitä suolaa enempi ku mitä koira tarttis -.- Mut ei se mene jakeluun, ei sitten millään.. Toinen on se, että se jättää sen kaupan ulkopuolelle (syrjäisille kaupoille) yksin istumaan, vaikka oon kieltänyt tekemästä niin miljoonia kertoja, koska joku kaunis päivä pelkään, että Nala on viety kun faija tulee kaupasta pois. Siinähän sitten selittelee mulle ja murtaa mun maailman ja sydämen... Hmph. Faijan kaa Nala saa kuitenkin hurjan paljon enemmän liikuntaa kuin esimerkiksi täällä kotona arkena, kun on nuo arkipuuhat, työt sun muut.. Nyt lomalla tietty on eri asia.
Kaiken huippu tässä kyläilyssä on se, että kun mun faija hemmottelee Nalaa, niin kotiin tullessa se ei enää tottele! Se pummii ruokaa ja lähes komentaa "jättämään jämät", kun on tottunut saamaan osansa. Sitten se ei myöskään syö omaa ruokaansa. Nytkin se on pari päivää "paastonnut", vilkaisee vaan kuppiin ja tulee pummimaan mun ruokaa. No, kyllä nälkä porsaan kotiin ajaa, eli eiköhän tuo ruoka rupea maittamaan. Ja onneksi kodin säännöt palaavat Nalan mieleen parin päivän sisällä.

Pärnusta toin tuliaisia itselleni, miehelleni ja tietenkin karvaiselle rakkaalleni Nalalle, eihän omaa koiraa sovi unohtaa! Nala sai uuden hienon rasvanahkahihnan (180 cm), kun se maksoi vaan 7,98e! Lisäksi ostin sille pari tennispalloa (0,58e/kpl), kirkkaanpunaisen vinkupallon (4,90e) ja jonkun herkullisen lihaisan luun (1,90e). Ei ollu paha hinta noille kaikille.

Mun sydän oli sulaa, kun mentiin miehen kanssa hakemaan Nala takaisi kotiin.. Ajettiin vanhempien portin luo, jossa Nala jo odottelikin ja tunsi auton. Mä nousin autosta, niin se rupesi "tärisemään" ja heilutti häntäänsä hurjan paljon. Lopulta faija avasi portin ja Nala juoksi suoraan mun "syliin" ja pussaili kuin viimeistä päivää. Mun ihana. Ukko ajo pihaan ja Nala jo hädissään katsoi, että nytkö se "isi" hänet hylkää ja vollotti mun jaloissa. Kun auton ovi aukesi, ja mun mies oli valmiina moikkaamaan Nalaa, syöksyikin koira salamana suoraan kuskin puoleisesta ovesta sisälle autoon ja asettui apukuskin penkille tomrasti valmiina lähtemään kotiin :D Kyllä siinä vähän pääsi nauru kaikilta.

Tänään mennäänkin Nalan kanssa käymään mökillä! Ihanaa. Pääsee Nalakin vähän juoksemaan, ja kenties uimaankin? Pitää muistaa etsiä kamera, jos saisi otettua pari kuvaa :)

-Suvi-

PS. Hiljaiselo blogin puolella nähtävästi jatkui taas, pyydämme mitä nöyrimmin anteeksi. Muutosta emme saata kuitenkaan luvata, mutta yritys hyvä kymmenen!