Mun piti jo tossa aaaaikoja sitten postata teille siitä koirille tarkoitetusta oluesta (en sano koiraolut, koska ei ihmistenkään olut ole ihmisolutta, kuulostaa härskiltä), jonka ostin Nalalle, mutta jostain syystä se unohtui täysin.. Mutta siis, Nalahan sai maistaa tuota hulppeaa juomaa tossa joskus heinäkuun alkupuolella. Pullon ostin Faunattaresta, ja se maksoi muistaakseni hitusen alle 6 euroa, ei siis todellakaan mitään jokapäiväistä herkkua. Annoin Nalan ensin tutkia avaamatonta pulloa itsekseen, ettei se säikkyisi sitä, ja hyvinhän neiti näytti pullon kanssa tulevan juttuun, hah! Hetken tutkimusta seurattuani päätin avata pullon, niin pääsisi tyty tutustumaan "lähemmin" tähän uuteen asiaan - ja sitäkös se säikähti, kun nappasin pullon omaan käteeni. Nala kuitenkin muuttui uteliaaksi, kun rasautin korkin auki, ja tulikin haistelemaan sisältöä heti.
Pieni maistiastilkka kuppiin - hei sehän on hyvää! Sitten vaativaa tuijotusta "mamma anna mulle ne loputkin" -ilmeellä, niin eihän siinä voinut sitten muuta tehdä, kuin kaataa kuppiin loput ja toivottaa hyvää oluthetkeä koiralleni. Ja kyllä se muuten maistui Nalalle! Tosin jätti se "ne kuuluisat pohjat" sinne kuppiin, kun oli saanut tarpeekseen. Pääasia, että maistui, ei menneet rahat aivan hukkaan. En kuitenkaa usko toista kertaa ostavani, eiköhän tuolle nuo perinteiset herkut riitä. Hurjan dokaamisen jälkeen Nala näytti kovin raukealta ja kävikin päiväunille parvekkeelle.
Ja nyt pieni kuvapläjäys aiheesta.
-Suvi-
Mitä tää oikein on..?
Tuoksuu hyvältä, saisinko maistaa?
Pitääkö tässä koko päivä odottaa? Toimi, nainen!
Kylläpä maistuukin hyvältä!
Kumma, kun rupesi yhtäkkiä väsyttämään..
Mitä tää oikein on..?
Tuoksuu hyvältä, saisinko maistaa?
Pitääkö tässä koko päivä odottaa? Toimi, nainen!
Kylläpä maistuukin hyvältä!
Kumma, kun rupesi yhtäkkiä väsyttämään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti