HYVÄÄ JOULUA 2011

-Suvi-

Pieni tietopaketti Nalasta

Koiran nimi?
- Nala
Ikä?
- n. 3v 7kk
Rotu?
- Sekarotuinen, Siperianhusky-Itäsiperianlaika -mix
Sukupuoli?
- Narttu
Harrastus?
- Ei mitään virallista. Hassuttelu :)
Mistä saitte koiranne?
- Miehen entisen työkaverin kautta
Paljonko koira maksoi?
- 300e
Koiran lempiruoka? (esim. kana , riisi)
- Kaikki ihmisten ruoka :D
Koiran lempilelu?
-Pallot. Ihan sama minkä kokoinen pallo kyseessä, Nala rakastaa.
Luonne?
- Ihana. Vähän ärsty ja arka, mutta ihana juuri tuollaisena.
Temput joita koirasi osaa?
- Tassu, toinen tassu, pyöri, kieri, ylös (hyppy makuuasennosta ylöspäin), hae panta, namin heittäminen kuonon päältä suuhun
Mistä koira pitää?
- Hellyydestä, riehumisesta, nameista, lenkeistä
Mistä koira ei pidä?
- Muista koirista :D Imurista, vessasta
Lempitemppu?
- No ei oo mitään tiettyä, tuo hölmö tuppaa tekemään kaikki mahdolliset putkeen, kun näkee namin, mutta kyllä se niitä tassuja heittelee eniten
Ulkonäkö?
- KAUNIS. Musta muuten, mutta vatsa, tassut, rinta ja osa naamasta valkoisia ja hännän päässä sievä valkoinen tupsu. Kuvista näkee paremmin, kuin mitä mun selityksistä ymmärtää :D
Omalaatuisin tapa?
- Leukojen loksuttelu xD Jotain niin söpöä. Toinen on myös "tyhjän kaivaminen", kun se makaa kyljellään ja kaivaa ilmaa molemmilla etutassuilla.

-Suvi-

Pelkoa ja kauhua painajaisissa

Näin tossa yks yö ihan kauheeta unta liittyen Nalaan. Niin kauheaa, että melkein itkin, kun heräsin. Ei enää tällaisia, kiitos. En nyt mitenkään yksityiskohtaisesti rupea selittämään, koska siitä ei kukaan tajuaisi piirun vertaa, joten selitän vain pääpiirteittäin (enkä edes halua miettiä yksityiskohtaisesti, muuten multa pääsee taas itku, kun ajatuskin kauhistuttaa). Oltiin mun miehen kanssa ulkona kävelemässä ja Nala juoksenteli vapaana meidän lähettyvillä. Yhtäkkiä Nala juoksi pois midän luota, pysähtyi ja meni maahan makaamaan tuijottaen eteenpäin. Kuului murinaa, joka voimistui voimistumistaan, ja koko koira jännittyi ja rupesi tärisemään. Juoksin Nalan luokse nähdäkseni, mille se murisee, ja sillä samaisella hetkellä, kun saavuin paikalle, ampaisi Nala salamana matkaan - kohteenaan kettu. Kettu lähti pinkomaan pakoon pää kolmantena jalkana, ja nämä kaksi karvakasta katosivat näköpiiristä. Mua vähän ahdisti, mutta jatkettiin miehen kanssa seikkailua.
Jätettiin tavarat (mukaanlukien kännykkäni) jollekin bussipysäkille ja jatkettiin matkaa. Monen tunnin ja seikkailun jälkeen palasimme pysäkille, ja minä aloin olla jo huolissani Nalasta. Kummastelin, kun kukaan ei ollut vienyt kännykkääni ja sanoin miehelleni lähettäväni isälleni tekstiviestin, että katselee hieman ympärilleen autoa ajaessaan, jos Nala tulisi jossain vastaan, ja ilmottaisi minulle näköhavainnoistaan välittömästi. Viestittelyn jälkeen käännyin ympäri ja katsoin jostain syystä tielle, lähes jalkojeni juureen - Nala makasi maassa. Katsoin ensin sen makaavan pienessä kerässä, kuten se yleensä nukkuu. Karvoja oli lähtenyt tuppoina, koira näytti lähes kynityltä. Ehdin melkein jo huokaista helpotuksesta, että Nala olikin "tallessa", mutta kun olin koskemassa Nalaan, huomasin, ettei sillä ollut takaruumista - se oli revitty (tai repeytynyt, tai syöty tms.) vyötäröstä alaspäin irti, takaruumista ei enää vain ollut. Ja Nala oli vielä hengissä, juuri ja juuri. Rupesin itkemään hysteerisenä ja lähetin isälleni viestin toisella kädellä Nalaa silittäen: "Ei tarvitse enää, Nala on kuollut.", ja sitten heräsin. Paniikissa, itkun partaalla ja erittäin ahdistuneena. On tainneet nämä lähiaikoina lehdissä näkyneet susitapaukset jäädä kummittelemaan jonnekin mielen syövereihin.. :( Ei enää ikinä tuollaisia unia.

Mutta asiasta viidenteen, etten enää ajattelisi tuota hirveää painajaista. Opetin eilen Nalaa kantamaan esineitä. Nätisti se käveli mun perässä suihkugeeli suussaan keittiöstä vessan ovelle :) Mun rakas tyttö. Yleensä se ei suostu kantamaan mitään "vieraita" esineitä, mutta nyt se suoriutui lähes täydellisesti! "Lähes" siksi, että se päätti heittää suihkugeelipullon sinne, minne itse halusi, eikä antanut sitä käteeni, kuten pyysin. Mutta hieno tyttö silti, ja loistava suoritus :)

Ja toinen iloinen asia: Tänään on/oli mun ja mieheni 7-vuotispäivä! Tähän loppuun vielä kuva kauniista kukkakimpusta, jonka hän minulle aamusella kävi hakemassa :) Huomenna menemme ulos syömään tämän kunniaksi.


-Suvi-

Koira, joka ei antanut omistajansa nukkua

Argh! Nyt hajottaa ja pahasti. En ole viime yönä nukkunut varmaan tuntiakaan, vaikka olisi ollut mahdollisuus nukkua 9 tuntia.. Nala ilmeisesti vaan oli sitä mieltä, että mun ei tarvitse nukkua, ja että ainoastaan hän itse ansaitsee unet. Nukuin siis divaanisohvallamme, ja Nala pitkin yötä käveli ylitseni, repi peittoani ja asettui niin, etten itse pysty vaihtamaan asentoa. Ja vaikka sitä ei varmaan moni usko, niin tuo koira ei helpolla liiku, kun on asettunut käppyrälle jonnekin. Koita siinä sitten repiä peittoa itsellesi tai työntää koiraa jaloillasi niin että saat suoristettua itsesi, tai lähes mitä muuta tahansa, tuo koira ei liiku. Se vaan möllöttää ja mulkoilee, ja joskus jopa nukkuu niin sikeästi, ettei edes tajua mitään. Kun Nalan häätää pois, se odottaa niin kauan, että nukahdat, ja rymyää sitten taas päällesi. Sniikki koira. Ensi yönä taidan lukita koiran olkkariin ja nukkua itse rauhassa sängyssä. Aamulla sitten, kun avasin silmäni, käänsi koirani tyytyväisenä kylkeä ja jatkoi uniaan. Näin tällä kertaa, eipä siinä sitten mitään. Saa nähdä, onko ensi yökin yhtä taistelua.

Kyllä mä tykkään, että Nala nukkuu vieressä, mut tää meni jo vähän yli rajan :D

-Suvi-

Aamulenkin ikävä yllätys ja uusia ruokatuulia

No niin, olis aika taas kirjoitella, ettei blogi vajoa hiljaisuuden puolelle ;) No ei (tai siis joo mut ei), on mulla ihan asiaakin. Aamulenkille lähtö tuntui mukavalta, ulkona aste tai pari pakkasta, ei kauheasti ihmisiä liikenteessä ja ilma oli ihanan raikkaan tuntuinen. Aamulenkin ihanuus muuttui kuitenkin kauhunsekaiseksi, kun heti meidän talon nurkalla, Nalan touhutessa pusikossa, katselin maata ja silmiini osui jotain, mikä ei todellakaan kuulu luontoon, saati koko maailmaan: HUUMENEULA!! Ei todellakaan hyvä juttu, kyllä siinä pieni paniikki meinasi iskeä, koska Nala tepastelee kyseisellä nurmialueella lähes päivittäin. No, pitänee muuttaa lenkkireittiä (vaihtelu virkistää muutenkin), ja tutkailla ympäristöä tarkemmin, ettei käy mitään vahinkoa. Katselkaa hyvät ihmiset vähän, missä koiranne kulkevat, ettei tapajdu ikäviä yllätyksiä. Oonkin tässä nyt koko aamun miehelleni kironnut, että kaikki maailman nistit voisivat kerääntyä yhteen ja hypätä tulivuoren syövereihin vieden piikit ym. aineet ja välineet mukanaan. Hyi, vieläkin puistattaa.

Mutta sitten mukavampiin asioihin, eli sain Nalalle vihdoin haettua "oikeaa" ruokaa, eli ihan merkkikamaa, ProFormancen Adult Active (tai jotain sinne päin). On kyllä niin pientä napua, että huh. Hiirenkakkaa, kuten ystäväni ilmaisi :D Annoin Nalalle heti 4dl sitä (ja 1dl vanhaa halpista), ja hyvin näytti maistuvan, joskaan Nala ei kuitenkaan riemuiten syöksynyt kupille, kuten halpisruuan kohdalla. Omituinen koira, kun ei laatu kelpaa, hah. No, pääasia, että maistui ja että nyt on ruokaa, jossa ravintoarvot ovat enemmän kohdillaan. Toivotaan, että neiti jatkaa syömistä kuitenkin samaan malliin (joskaan tuota uutta ruokaa ei sentään 15-20dl/pv tarvitsisi syödä), kun on nyt saanut vähän lihaa luidensa ympärille. :)

Voin suoraan sanoa, että Nala näyttää todella hyvältä tällä hetkellä. Ainahan se on kaunis ollut, ja turkki hyvässä kunnosa, mutta nyt kun vyötäröön on saatu HIEMAN (ja oikeesti vain hieman) pyöreyttä, näyttää tyty todella hyvältä. Ja saihan se eilen kehujakin ulkona. Mun pullero. No ei se oikeasti ole yhtään lihava, kutsun sitä vaan pulleroksi, kun sen vyötärö on leventynyt ja se on niin suloinen. Ai niin, kävin myös punnitsemassa Nalan! Tyttö painaa 20,55kg. Aaaww! Harmittaa, kun en ole sitä useammin käynyt punnitsemassa, niin en nyt tiedä, paljonko painoa on tullut lisää. Jonkun verran kuitenkin, kun sen voi selvästi nähdä :) Kunhan nyt yli 20kg pysytään, niin olen tyytyväinen. Onneksi voin käydä punnitsemassa neitoseni vaikka päivittäin.

Koitetaan nyt unohtaa se iljettävä huumeneula, ja iloitaan Nalan terveydestä!

Ja koska kuvattomat postaukset eivät miellytä silmääni, laitan tähän kuvan viime kesältä, 7.7.2011

-Suvi-

Unihiekan tuoksu

Rekvisiittana meidän vanhan sohvan Nalan repimä sohvatyyny (tai siis vanut)

En tiedä, onko tää kaikilla koirilla, vai vaan joillain, mutta Nala tuoksuu erilaiselta nukkuessaan/herätessään kuin valveilla ollessaan :D Ja mä rakastan sitä tuoksua, pidätte mua outona tai ette. En tiedä millä sanoilla sitä tuoksua voisi kuvailla.. Se ei ole tunkkainen, mutta jotenkin sen tapainen, mutta positiivisessa mielessä. Nalan kaulassa on kyllä välillä myös Kindersuklaan tuoksu, en tiedä mistä se tulee, vai onko mun koiran "ominaistuoksuna" kinder? :D Tuoksukoira, hehheh.
Toinen haju/tuoksu, mistä tykkään, on Nalan tassut, ja varsinkin silloin kun se on nukkunut. Mun mielestä ne haisee ihanalle (nyt kaikki pitää mua varmaan jotenkin erittäin omituisena, mutta näin se vaan on)! Nala ei vaan oikein aina ymmärrä sitä, kun välillä kävelen sen luo (esim. jos se pötköttelee sohvalla), tarraan sen tassusta kiinni ja haistan sitä :D vähän sen ilme on aina sellainen "O_o", mut on se jo aika tottunut. Oon tullut siihen tulokseen, että se on unihiekkaa, koska koiranu tuoksuu parhaalta herätessään. Muuta vaihtoehtoa ei ole, hah. Haistelkaa ite koirianne, ni ymmärrätte mua paremmin! En ole friikki.

-Suvi-

Piiiitkän ajan kuulumisia!

Lumisia maisemia viime talvelta..

Mitähän kaikkea sitä tähän nyt höpöttäisi, kun on ollut liian pitkä tauko? Hmm.. No ainakin voin todeta nykhetkeen viitaten, ettei tänne mitään lumimyrskyä tullut, vaan ensin tuli taivaan täydeltä räntää ja myöhemmin sekin muuttui vesisateeksi :( Kamala tuuli on ollut, eli mahdollisimman kurja sää minulle (ja muille karkakorvien omistajille) ulkoiluun. Nala se mennä tepsuttaa normaaliin tahtiin eteenpäin, säikkyy kylläkin tuulen aiheuttamia kolahduksia välillä, kuten minäkin. Kävimme äsken aamulenkillä, ja minä mietin koko ajan, että milloin joku puu rysähtää meidän päälle. Ei, minulla ei ole vilkas mielikuvitus.

Se lumi olisi kyllä niin tervetullutta, tulisi mukavampi olo ja valoisampaa, ja kun tiedän miten paljon Nala rakastaa lumessa piehtarointia ja kinoksissa sukeltelua, niin mua harmittaa sen puolesta (vaikka ei se sitä silleen osaa varmastikaan kaivata). Katselin tässä just kuvia viime talvelta, kun kinokset oli korkeammat kuin koskaan. Kuvista muistan myös hetket, jolloin Nalasta suorastaan huokui onnellisuus, kun se sai möyriä pehmeässä lumessa, syödä sitä, tunkea naaman sinne, kaivaa ja ihan vaan riehua.. Voi että, sitä kaipaan kyllä lumessa. Toisekseen koiran "liikuttaminen" on helppoa silloin, kun lumikinoksissa piehtarointi on maailman paras juttu: flexi käteen, koira kinokseen ja siellähän sitten kuluttaa energiaansa :D Voi lumi, tule jo.

Palataanpas nyt tähän blogitauon aikaiseen elämään.. Mitähän tässä on tapahtunut.
No Nala ainakin karkasi tuossa joskus ollessamme lenkillä, ei tosin kauas, mutta kuitenkin. Meillä oli vähän sukset ristissä ja kirosin kovaan ääneen, kun yhtäkkiä Nala kiepsautti päätään erittäin mielenkiintoisesti, ja samassa huomasin neidin päässeen irti pannasta. PANIIKKI! Voitte vaan kuvitella. Komensin sen takaisin, eikä tuo pöljä tuntunut edes tajuavan vapauden koittaneen, käveli hölmistyneenä mua kohti ja mä loikkasin sitä kohti kuin kotipesälle juokseva pesäpalloilija :D Siinä sitä maattiin sitten tienposkessa molemmat. Kyllä meitä vähän omituisesti katsottiinkin. Mutta tulipa pantaa kiristettyä taas pitkästä aikaa, hah.


Nala on myös koittanut näyttää alakerran samojedille, kuka on rapun mahtavin akka - oli kuulemma näkkäissyt toista neitokaista poskesta, kun olivat törmänneet, joskaan Nalalla ei ollut kuulemma edes karvat pystyssä. Rapussamme on ikuinen valtataistelu, kun täällä asuu 3 narttua + Nala. Itsehän en tuosta älikohtauksesta juurikaan tiedä, sillä mieheni kertoi näin tapahtuneen kerran, kun hän tuli Nalan kanssa mua vastaan metrikselle, kun pääsin töistä. Tiedä sitten, vaikuttiko tuo pieni välikohtaus näiden karvaperseiden väleihin mitenkään. Eiköhän nuo vihaa toisiaan tasan yhtä paljon kuin ennenkin :D

Me saatiin tuossa apauttiarallaa 3 viikkoa sitten uusi sohva (vihdoinkin!!!!), musta ihana divaani. Siitäkös Nala riemastui, ja koittaa kovasti omia tuon divaaniosan itselleen, vaikkakin se on mulle varattu. Haha. Mutta kyllä me molemmat siihen mahdutaan, sopu sijaa antaa. Nyt on siis iso sohva, jolla vetää rallia. Minä tosin olen yrittänyt hillitä sitä rallaamista, ettei tuo sohva menisi heti rikki. Mutta kyllä siitä on jo parit sutimisjäljet löytynyt. Sohvassa on se hyvä puoli, että siinä on vaihdettava verhoilu, jos sattuu jostain syystä likaiseksi menemään, ja toisekseen kangas on niin tiivistä, että Nalan karvat on ihan tajuttoman helppo imuroida pois siitä, ilman mitään turhia taisteluita. Siis aivan ihana :) Toinen huippujuttu Nalan (ja itseni) mielestä on, että sohvassamme on JALAT! xD Entisestä sohvastamme oli jalat rikki, joten istuimme lähestulkoon lattiatasolla. Tuntui hassulta ensimmäisen kerran istua tuohon, kun se on jo jalkojensa ansiosta about 15-20cm ylempänä ja sen lisäksi siinä on erittäin muhkeat istuintyynyt. Hihi, kotiimme saapui taivas. Mutta palatakseni sohvan jalkoihin, Nala riemastui huomatessaan pääsevänsä sohvan alle! Pentunakin se hengasi mieluiten sohvan alla, ja olikin järkytys kun vanhan rotiskon jalat poistettiin. "Minne minä nyt menen?" No, onneksi sohvapöytämme oli (ja on vieläkin) sen verran iso ja korkea, että Nala mahtui loistavasti sen alle. Ei se kuitenkaan sama asia ollut. Nyt tuo sohvan alusta on varsinainen luola, ja siellä on muuten ihan hyvin tilaakin (kyllä, olen kurkannut). Sohvan verhoilu laskeutuu lattiaan asti, joten Nalalla on siellä mukava pimeä paikka, jonne mennä, ja jossa toinen saa olla ihan rauhassa omissa oloissaan (vaikkakin viihtyy erityisen hyvin juuri siinä divaanilla).

Ihana uusi divaanisohvamme! Ja Nala parhaalla paikalla, hah.

Ainoa miinus siinä on, että jos Nalalla on jotain hyvää (luu tms), jota se rupeaa suojelemaan syystä tai toisesta, se vie sen sohvan alle. Ja voin sanoa, että sitä on aika v*maista repiä sieltä pois. Koira on jäykkä kuin tikku paskassa ja murisee pitäen kynsillä kiinni lattiasta :D "Älkää viekö mun herkkuja!!" Ei se koskaan ole edes yrittänyt näykätä, joten ei sitä nyt niin vaarallista ole sitä sieltä vetää poies (varmasti sitäkin vituttaa!), mutta raivostuttavaa kylläkin. Kyllä koiran saa vikkelästi pois sohvan alta, kun ottaa imurin käyttöön. Sen takia en Nalalle juurikaan anna mitään "pitkäaikaisia" herkkuja, ettei se rupea niitä suojelemaan ja jemmailemaan, mutta mieheni meni juuri ostamaan Nalalle sellaisen mukavan, pienen, puolimetrisen luun :D Hetkittäin se saa sitä syödä, mutta sitten se laitetaan kaappiin.

Eilen, kun oltiin ilta pois, jätettiin kyseinen luu Nalalle siksi aikaa, ja kotiintullessamme unohdin ottaa sen pois siltä. Heräsin yöllä siihen, kun Nala paniikissa syöksyi sohvan alle (nukkui siis jaloissani), kun sen luu oli siellä. Argh. No, luu lähti kaappiin, mutta kohta se mulkoili mua varautuneena taas sohvan luona. Komensin koiran pois, nostin verhoilua ja kurkistin alle - jokin vaalea möykky siellä oli. Kurottelin aikani, kunnes sain kyseisen möykyn kaapattua käteeni, jolloin huomasin sen olevan SALAATTIKERÄN käntty ja vähän siinä ympärillä salaattia. Perhanan koira, oli käynyt roskiksella :D Salaatti lensi roskiin, ja unet saattoivat jatkua, meillä kaikilla.

Palaten noihin herkkuhiin, mitä Nala nykyään saa, on Nalan ehdoton lemppari jännepalat. Niin loistavia, ei kamalan isoja, mutta kestää kuitenkin hetken syödä. Tosin olen huomannut, että syöminen kestää vaan joskus, ilmeisesti vain silloin kun neiti päättää nautiskella, muutenhan ne menee yhtä sukkelaan kuin melkein kaikki. Erään kerran annoin Nalalle lihatäytteisin naudan sorkan. Sen mussuttamiseen Nalalla upposi toista tuntia, kun (onneksi) kerralla päätti syödä koko systeemin. Hyvin näytti maistuvan, mutta silloisen yön aikana Nala oli oksentanut kaksi kertaa. Ei mitään teräviä sirpaleita, mutta kuitenkin. Tuolla on vielä toinen samanmoinen kaapissa, ja olenkin miettinyt uskallanko sitä antaa. Noh, pitää katsoa. Voihan se olla, ettei vatsa vaan ollut tottunut (Nala ei ole koskaan ennen saanut sorkkaa), ja seuraavalla kerralla kaikki sujuu paremmin, mutta pysykööt ajatus nyt toistaiseksi vielä tuolla mietintämyssyssäni.

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa, toivottavasti vastaisuudessa ei tule ihan näin pitkää taukoa. Jatketaan talven odottelua, eiköhän se sieltä kohta tule, jos oikein kovasti yhdessä toivotaan.

Itsenäisyyspäivänä oli jo maassa hieman lunta, mutta ne suli pois :(
6.12.2011 klo 12.07

-Suvi-

Ulkosivuremontti

Blogi ei ole kuollut :) Anteeksi liian pitkästä postaustauosta, on ollut vähän muuta. Nalalla kaikki ok. Terve tyttö, kuten aina. Päätin eilen tehdä talvisen ulkosivuremontin, että tulisi vähän enempi talvitunnelmaa, kun sitä lunta ei tuonne ulos näytä tulevan, ei sitten millään.. Viikonlopuksi on kyllä luvattu lumimyrskyä! Lunta kiitos joo, mutta ei tarvitsisi sentään vaakatasossa sataa päin näköä :) Nalakin jo kovasti odottaa kinoksia, joihin sukeltaa.. Tänään myöhemmin käyn läpi vanhoja videoita, josko sieltä jotain arkistojen aarteita löytyisi, ettei teidän lukijoiden tarvitsisi vaan samoja vanhoja juttuja selailla.

Olemme siis hengissä ja voimme hyvin! Kiitos, ettette ole kadonneet minnekään tämän laittoman pitkän tauon aikana. Jotenkin sitä vaan aina ajattelee, että "no mä postaan huomenna", ja hups, sitten onkin vierähtänyt 1,5kk :O

En tiedä, miltä ulkoasu näyttää teidän näytöillänne, itse kun tein tämän miniläppärillä. Kertokaa ihmeessä, jos kaikki on päin mäntyjä :)

-Suvi-