Pelkoa ja kauhua painajaisissa

Näin tossa yks yö ihan kauheeta unta liittyen Nalaan. Niin kauheaa, että melkein itkin, kun heräsin. Ei enää tällaisia, kiitos. En nyt mitenkään yksityiskohtaisesti rupea selittämään, koska siitä ei kukaan tajuaisi piirun vertaa, joten selitän vain pääpiirteittäin (enkä edes halua miettiä yksityiskohtaisesti, muuten multa pääsee taas itku, kun ajatuskin kauhistuttaa). Oltiin mun miehen kanssa ulkona kävelemässä ja Nala juoksenteli vapaana meidän lähettyvillä. Yhtäkkiä Nala juoksi pois midän luota, pysähtyi ja meni maahan makaamaan tuijottaen eteenpäin. Kuului murinaa, joka voimistui voimistumistaan, ja koko koira jännittyi ja rupesi tärisemään. Juoksin Nalan luokse nähdäkseni, mille se murisee, ja sillä samaisella hetkellä, kun saavuin paikalle, ampaisi Nala salamana matkaan - kohteenaan kettu. Kettu lähti pinkomaan pakoon pää kolmantena jalkana, ja nämä kaksi karvakasta katosivat näköpiiristä. Mua vähän ahdisti, mutta jatkettiin miehen kanssa seikkailua.
Jätettiin tavarat (mukaanlukien kännykkäni) jollekin bussipysäkille ja jatkettiin matkaa. Monen tunnin ja seikkailun jälkeen palasimme pysäkille, ja minä aloin olla jo huolissani Nalasta. Kummastelin, kun kukaan ei ollut vienyt kännykkääni ja sanoin miehelleni lähettäväni isälleni tekstiviestin, että katselee hieman ympärilleen autoa ajaessaan, jos Nala tulisi jossain vastaan, ja ilmottaisi minulle näköhavainnoistaan välittömästi. Viestittelyn jälkeen käännyin ympäri ja katsoin jostain syystä tielle, lähes jalkojeni juureen - Nala makasi maassa. Katsoin ensin sen makaavan pienessä kerässä, kuten se yleensä nukkuu. Karvoja oli lähtenyt tuppoina, koira näytti lähes kynityltä. Ehdin melkein jo huokaista helpotuksesta, että Nala olikin "tallessa", mutta kun olin koskemassa Nalaan, huomasin, ettei sillä ollut takaruumista - se oli revitty (tai repeytynyt, tai syöty tms.) vyötäröstä alaspäin irti, takaruumista ei enää vain ollut. Ja Nala oli vielä hengissä, juuri ja juuri. Rupesin itkemään hysteerisenä ja lähetin isälleni viestin toisella kädellä Nalaa silittäen: "Ei tarvitse enää, Nala on kuollut.", ja sitten heräsin. Paniikissa, itkun partaalla ja erittäin ahdistuneena. On tainneet nämä lähiaikoina lehdissä näkyneet susitapaukset jäädä kummittelemaan jonnekin mielen syövereihin.. :( Ei enää ikinä tuollaisia unia.

Mutta asiasta viidenteen, etten enää ajattelisi tuota hirveää painajaista. Opetin eilen Nalaa kantamaan esineitä. Nätisti se käveli mun perässä suihkugeeli suussaan keittiöstä vessan ovelle :) Mun rakas tyttö. Yleensä se ei suostu kantamaan mitään "vieraita" esineitä, mutta nyt se suoriutui lähes täydellisesti! "Lähes" siksi, että se päätti heittää suihkugeelipullon sinne, minne itse halusi, eikä antanut sitä käteeni, kuten pyysin. Mutta hieno tyttö silti, ja loistava suoritus :)

Ja toinen iloinen asia: Tänään on/oli mun ja mieheni 7-vuotispäivä! Tähän loppuun vielä kuva kauniista kukkakimpusta, jonka hän minulle aamusella kävi hakemassa :) Huomenna menemme ulos syömään tämän kunniaksi.


-Suvi-