Toissapäivänä Nala oli taas jotenkin hieman kipeä. Se oli todella levoton ja ravasi ympäri kämppää. Sit se tuli sohvan viereen pyörimään ja loikkas yhtäkkiä mun syliin. Siinä samassa huomasin, että sen posket oli turvonneet: FUCK, SE AIKOO OKSENTAA! Eikä muuten todellakaan tee sitä mun päälle. Siitä vauhdilla sit pinkasin pystyyn, otin koiraa niskasta kiinni ja lähdin viemään sitä vessaan (helpompi sieltä suihkulla huuhdella lattia puhtaaks), mut tää urvelopas laittaakin jarrut pohjaan, "minua et niskasta vedä.."! Päästiin sentään vessaan, ja sinnehän neiti sitten oksensi pariin otteeseen, huh. Mietiskelin siinä sitten, että onko tyty syönyt jotain omituista, ja selvisihän se: se oli repinyt roskapussin TAAS ja syönyt kananluita! Nyt oli tosin maistunut enemmän kananrasvainen leivinpaperi.. :/ toivottavasti selvitään pelkällä oksennuksella (ei ainakaan tähän mennessä ole muuta "vikaa" ilmennyt, vatsakin toimii hyvin). Nyt on roskikset hoidettu pois, ettei ne hemmetin luut enää houkuta.. Se on aina yhtä mukava ylläri kotiin tullessa huomata että roskat on ympäri kämppää - tällä kertaa ympäri keittiötä, oven takana jemmassa. Ensin sitä ehtii huokaista helpotuksesta, että tyttö on ollut ihan nätisti, mut sit ku avaa keittiön oven.. Silloin muutama kirosana kyllä lipsahtaa :) Pääasia kuitenkin, että Nala vaikuttaa nyt olevan ihan kunnossa.
Eilen aamulla täällä kotona oli varsinainen ampiaispaniikki - 2 kertaa! Yööökk, vihaan vihaan vihaan.. Nukuin sohvalla ja kuulin pörinää, avasin silmät ja se hirviö oli n. 5cm päässä mun silmistä! APUVA! Siinä kirkuminen ja kirosanat kuului niin, että varmasti naapuritkin heräsivät, jos olivat erehtyneet nukkumaan pidempään. Nala pinkas siinä samassa pystyyn väijymään ampiaista, ja mun mies nauroi mun paniikille, mut tappoi sen hirviön sitten lopulta. Huh, selvisin hengissä. No, eikö puolen tunnin päästä tää sama tapahtunut uudestaan! Ja eiku peitto korviin, hirvee kiljuminen ja paniikki, Nala patsastelemaan sohvan viereen ja mies tappopuuhiin :D Hyi, sen jälkeen niitä ällötyksiä ei onneks enää näkyny. Rupes kyllä vähän ketuttamaan, et aina just ku olin nukahtamassa, ni mun naaman edestä löytyi raidallinen tappaja (kyllä, mä pelkään niitä aivan tajuttoman paljon, vaikka yksikään ei ole mua koskaan pistänyt - ekä halua että pistääkään!). Oli se kyllä näkemisen arvoista, kun Nala pomppas metrin ilmaan heti kun mä päästin kiljaisun (tai ehkä pikemminkin karjaisun siihen aikaan aamusta) suustani.
Mun vahtihauva :) Päivä Nalalla menikin sitten ihan rauhassa, kun olin mieheni kanssa pelailemassa biljardia muutaman tunnin.
Tänään Nala oli ihana, kun olin lähdössä sen kanssa aamulenkille, ja käskin sen hakea pannan (ollaan harjoiteltu päivittäin), niin se juoksi riemuissaan eteiseen, mut palas ilman pantaa/hihnaa hölmistyneen näköisenä. Ihmettelin, että mikä nyt on, kun ei komento mennyt perille, ja käskin sitä pari kertaa uudestaan. Siinä se pyöri hämmentyneenä, ja lopulta pääsi itku. Voi toista! Menin eteiseen näyttääkseni sille hihnan, mutta en löytänytkään sitä! Mieheni oli sitä viimeksi käyttänyt, ja nyt se oli kadonnut.. Mitä ihmettä? Penkomisen jälkeen se löytyi lopulta hattuhyllyn päältä (eihän sitä sinne pidä laittaa!). No, siitäkös Nala riemastui, kun se vihdoin löytyi, ja nappasi sen mun kädestä rynnäten se suussa iloisesti olkkariin. "Jes, vihdoinkin mä löysin sen ja vien mammalle!"
Mun mies tekstas mulle, kun olin töissä, että onko Nalalla pehmolelunallea, jolla on kä
det ommeltu yhteen, 
ja tasku (samanlainen kuin kenguruilla).. En saanut päähäni mitä se tarkoitti vaikka kuinka mietin.. Jäi se tasku häiritsemään, kun sen jotenkin muistin.. Ja sittenhän se pamahti mun mieleen! Mun H&M -lahjakorttinalle! Fuck. Nala oli ottanut sen yhdestä ruskeasta kannellisesta laatikosta, ja kanniskellut sitä ympäriinsä. En ymmärrä, miten se oli tajunnut sinne laatikkoon kurkistaa, ja miten se oli ottanut vaan sen, kun siellä oli kauratyyny, pörrösukat, omenasipsejä, multitabseja, kuivattuja hedelmiä ym. Luojan kiitos se ei ollut koskenut muuhun! Ei sillä nallella niin väliä, lahjakortti kuitenkin on mun lompakossa. Oli kuulemma tyty tullut kovin surulliseksi, kun ukko oli ottanu nallen pois siltä (mun käskystä, sanoin harkitsevani saako nala sen itselleen), voi toista. Mököttämäänkin oli ruvennut. Mun pieni herkkänahkainen hömelö :)Mun tullessa kotiin Nala oli maastoutunut olkkarin pöydän taakse, pää pöydän alla. Tiesi kai, että oli tehnyt jotain väärää. Mut eipä tuo mua haitannut, kun ei ollut tuhonnut mitään. Itsepä sen laatikon olen siihen lattialle jättänyt. Kun menin avaamaan ko. laatikon ja tarkastamaan, ettei Nala ollut syönyt sieltä mitään sopimatonta, se raukka syöksyi kokonaan pöydän alle turvaan - mutta oli se riemu taas ylimmillään, kun kutsuinkin sen pois sieltä, eikä tullutkaan "selkäsaunaa". Hassu oli vaan kaivannut uutta lelua, ja ilmeisesti nähnyt nallen joskus siellä mun aukaistua tuon mysteerilaatikon.
Näihin nallemaisiin tunnelmiin:
-Suvi-
PS. Kyllä Nala nallensa sai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti