vähän ja jatkoi matkaansa. Siitäkös minä herpaannuin, ja rupesin komentamaan kovaan ääneen. Kutsuin leikkiin ja juoksin ympyrää, ja kun mikään ei tehonnut, päästin suustani valtavan möreän mölähdyksen, joka sai kaikki ihmiset nauramaan kippurassa... Mutta innostuipa Doris vihdoin leikkimään :) Siinä mentiin sitten vauhdikkaasti hihnat solmussa ja mölistii puolin ja toisin.Sain myös kovasti kehuja silmistäni, toinen niistä ihmisistä ei voinut lopettaa ylistämistäni.. Ja matkaa jatkaessa sain myös emännältäni paaaaljon kehuja, kun olin käyttäytynyt hienosti, enkä aloittanut mitään rähinää, kuten yleensä on tapana. Ei ne muut koirat taidakaan olla niin hirveitä, että niille pitäisi rähistä aina :)
Toivottavasti törmään heihin vielä joku kaunis päivä!
T: Nala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti