Koirankakkakekkerit

Nalalla oli vatsa eilen aivan sekaisin (oli ne 2 rustopalaa kerralla liikaa silloin yhtenä päivänä). Mun ollessa kaupassa, oli hätä tullut sisälle (ensimmäisen kerran yli 2 vuoteen), ja koko koira oli todella surkean näköinen ja levoton koko päivän. Liekö vatsa ollut kipeä? Ruokaa neiti ei sitten kauheasti saanut, ehkä desin verran napua ja vähän juustoa, tärkeintä kuitenkin oli, että vesi maistui ja energiataso oli normaali. Iloisena iltalenkilläkin mentiin pitkin puskia, metsästäen milloin mitäkin. Käytiin myös läheisen tenniskentän kulmilla ja lähistöllä katselemassa, josko sieltä löytyisi "uusi" pallo Nalalle, sillä kun on kamala pakkomielle kaiken kokoisiin palloihin. Viime kesänä löysimme varmaan 8 palloa, ja riemua siis riitti. Tänä vuonna niitä ei ole vielä löytynyt, mutta onhan tässä vielä aikaa (kun mun aikajanalla kesä ei ole vielä edes alkanut!).

Iltalenkin jälkeen Nalan olemus oli erittäin levoton ja käytös epätavallista - siitäkös minä sitten huolestuin. Se tunki koko ajan syliin, oli korvat luimussa ja muutenkin jotenkin kyyryssä, ja läähätti jatkuvalla syötöllä.. Menin mä minne vaan, niin se käveli mun kintuissa kiinni surkean näköisenä. Tästä päättelin, että sillä vois olla vatsa kipeänä.. Neljän tunnin levottomuuden jälkeen muru kuitenkin asettui mun jalkoihin nukkumaan, ja tänään mun herätessä, oli mun vieressä pirteä koirani omana itsenään :) Hienoa, ettei ollut mitään vakavaa!

Aamulenkillä mentiinkin tuttuun vauhdikkaaseen tapaan, ja moikattiin alakerran naapuriakin iloisesti. Kovasti olis Nala toivonut, että olis saanut nameja, kun naapuri rupesi laukkuaan kaivamaan. Pitääkin taas harjoitella sitä hyppimisen lopettamista, kun ei tuo hyppijä ole ihan pienimmästä päästä.. Kovasti olis tyty tahtonut lähteä naapurin matkaan metrikselle, ja itku pääsi kun lähdettiinkin eri suuntaan.. Tosin voisin veikata, että enemmän se metrikselle mennessä vastaan tuleva tenniskenttä houkutti, kuin matka naapurin kanssa, hah.

Eilisen paastoamisen jälkeen Nalalla oli kamala nälkä, kuten arvata saattaa. Laitoin sille 3dl napua ja ehkä 100g kalkkuna-riisi-kesäkurpitsahyytelöä (tai jotain hyytelön tapaista) kuumaan veteen vähän turpoamaan ja pehmenemään. Yleenä en napua turvota, mutta nyt kun Nalalla oli vasta vatsa sekaisin, en halunnut että se nielee kokonaisena kovaa ruokaa, ettei vatsa tule taas kipeäksi. No, siihenhän tuo koirakaan ei ollut tottunut, vaan mun ottaessa kupin käteen laittaakseni sen leivänpaahtimen päälle odottamaan, juoksi Nala eteiseen ruokapaikalleen riemastuneena odottamaan - turhaan. Kyllä sen ilme oi näkemisen arvoinen, kun kävelinkin olkkariin, eikä kuppia näkynyt missään! Ruoka turposi ja pehmeni n. 15min, ja koko sen ajan Nala istui hievahtamatta keittiön ovella. Riemu oli käsinkosketeltava, kun se vihdoin saikin ruokansa ja hyvällä ruokahalulla meni kaikki. Olisi se varmasti lisääkin syönyt.

Ihanaa, että mun karva-armas on taas oma, pirteä, vallaton, ADHD-itsensä :)

-Suvi-

PS. Naksuttelukin meni suht ok tänään ulkona!