Pusikkotrauma

Jäipäs taas tää postaus sitten kirjoittamatta silloin eräänä päivänä, mutta kuten olen ennenkin tainnut sanoa: parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Tosiaan noin pari viikkoa sitten lähdin hyväntuulisena Nalan kanssa aamulenkille. Nala on käynyt pitkin kevättä ja kesää tietyn pusikon luona isommilla tarpeillaan. Tällöinkin se säntäsi saman pusikon luo, vaan nyt se jostain syystä halusi syöksyä pusikkoon. Mulla oli tuolloin flexi käytssä, joten annoin mennä, ja olihan tuossa pusikon edessä tuolloin n. 3metriä leveä nokkospusikko, niin en jaksanut alkaa tappelemaan asiasta.

Nala päätti sitten vetää tuttua 8-kuviota ennen pyhää tyhjennystään, ja tietenkin se piti tehdä siellä pusikon sisällä. Siinä vaiheessa nauru raikui, kun näin vaan pusikon heiluvan, mutta kun rupesin kuulemaan oksien katkeilua ym ylimääräistä meteliä, päättelin, että tästä ei seuraa mitään hyvää.. Eikä siitä seurannutkaan.

Niinhän siinä sitten kävi kuin pelkäsinkin, eli Nala jäi jumiin. Koira ei päässyt pensaasta pois, näin vaan pusikon heilumassa. Edessä oleva nokkosmeri esti minua syöksymästä pensaaseen auttamaan mun hätää kärsimässä ollutta karvalasta (jalassa oli mikrosortsit, niin en iljennyt mennä nokkosiin), ja jotain oli tehtävä. Huomasin, että Nala alkoi ahdistua, kun se alkoi tempoa ja riehua entistä enemmän, ja pientä ahdistunutta ähinääkin kuulin. Minä revin flexiä kaikin voimin ja karjuin, Nala repi itseään vapaaksi toisessa päässä. Lopulta Nala pääsi puolisen metriä eteenpäin niin, että näin sen. Mun pieni. Sillä oli paniikinomainen ilme naamalla, se repi kynsin ja hampain pensaan oksia, ja minäkin aloin ahdistua. Kirosanat lentelivät suustani, ja päätin viimein tehdä "ratkaisevan siirron": heitin flexin maahan, jääköön se sitten vaikka sinne pusikkoon, kunhan saan koirani irti sieltä. Minä vaikka kantaisin sen kotiin.

Heitin flexin, ja kutsuin Nalaa, ja voi kuinka ikionnellisen näköisenä se juoksikaan luokseni! "Vapaus!!!" Suoraan syliini (olin kyykyssä tiellä), ja antoi miljoona pusua. Ja kyllähän se flexikin sieltä perässä tuli, laahautuen läpi nokkosmeren. Miten lie oli sitten kiertynyt sinne, kun niin helpolla lähti tällä tavalla irti. Mahtoi siinä taas ohikulkijat miettiä, että mikä kylähullu siinä pensaalle karjui, ja mistä lie oli karannut :) Mutta pääasia, että reissu päättyi hyvin - hermojen menetyksestä huolimatta.

Tuosta tapahtumasta lähtien Nala ei ole suostunut menemään lähellekään kyseistä pensaikkoa. Se pitää siihen vähintään kahden metrin turvavälin. Toinen taisi hieman traumatisoitua kyseisestä tapahtumasta :D No, eipä sen niin väliä, en minäkään haluaisi ottaa uusintamatsia sen kanssa..

Seuraavaksi voisinkin näyttää, mitä löysin Tallinnasta Nalalle, kun siellä pyörähdin (jahka saan aikaiseksi postailla) Ja sitten olisi pari muutakin juttua, mitä ollaan saatu.. Hih.

PS. Aloitin tänään naudanrasvajauhekokeilun! Saa nähdä tapahtuuko mitään muutoksia, mutta ainakin ruoka upposi Nalaan supervauhtia. Tosin siinä oli myös uutta säilykeruokaakin, että tiedä sitten kumpi kiihdytti syöjän tahtia enemmän.. :) Siitä lisää siis, kun tuotetta on käytetty enemmän/kauemmin. Laitoin sitä kuitenkin ruokaan tällä kertaa n. 3/4 teelusikallista (ohjeessa luki 1-2tl). Näkee sitten, tykkääkö tuon vatsakaan siitä.

.Suvi-