Ruokaisaa

Koska minähän en koskaan puhu Nalan syömisistä mitään, niin voitaisiin aloittaa sillä linjalla tällä kertaa ;) Nalalle on ruvennut ruoka maistumaan, jipii! Se on syönyt nyt jopa omaa, isojen tyttöjen kuivaruokaa ilman minkäänlaisia lisukkeita, ja vielä hyvillä mielin! Jihuu. Hiirenkakkaa (penturuokaa veljeni koiralta, kun se ei niitä syönyt) se sitten ahmiikin kahta kauheammin, se tuntuu pitävän kovasti hiirenkakasta. Pääasia, että syö, ja olen niin tyytyväinen, että se syö nyt myös tuota uutta ruokaansa (Taste Of Wild), jolle aiemmin nyrpisteli nokkaansa, jos vähänkin laitoin sitä sen ruokakuppiin. Vaan kyllä on tippunut aikamoinen stressitekijä harteilta sen myötä, että tuo hölömö sittenkin syö. Ehkä sillä vaan kesti tottua uuteen ruokaan? Ja sen lisäksi se selvästi vihasi vanhaa ruokaansa, koska ei siihen loppuvaiheessa koskenut enää pitkällä tikullakaan. Tuolla sitä on ehkä kolmisen kiloa vielä laatikossa, vielä mä ne sille syötän, vaikka sitten jotenkin salakavalasti. Varmasti tuohon Nalan syömiseen vaikuttaa kyllä myös se, että Nala saa tällä hetkellä ainoastaan kerran päivässä kunnon aterian, ja siihen päälle ehkä pienen välipalan tai yöpalan, sekä ehkä jonkun herkun.
Nala on nyt iskostanut takaraivoonsa, että jos syö KUIVAruokansa loppuun, niin se on ansainnut palkinnon. Kovin nyrpeältä se sitten näyttää, jos palkintoa ei tipukaan, tai jos en heti tajua, mitä se minulle viestii (koikkeloi keittiön ja mun välissä, vilkuillen keittiön suuntaan häntä heiluen). Kyllähän mä sille melko usein annankin "palkinnon", mutta ihan vaan siitä ilosta, kun näen Nalan suunnattoman riemun sen saadessaan. Tällä hetkellä sillä on kyseisenä palkintona tuolla menossa pussillinen purutikuja, joiden ympärille on lääritty kanaa (en nyt muista oliko kananrintaa, mutta kanaa kuitenin..SYÖKÄÄ KANAA!). Nala rakastaa noita purutikkuja varmaan enemmän kuin on mitään herkkujaan koskaan rakastanut. Kana uppoaa siihen muutenkin erittäin hyvin, ja siksi minult kaapista löytyykin muutamia erilaisia kanaherkkuja sille (muutamia "eri vaikutuksia" omaavia kanan rintafileitä ja noita tikkuja ainakin). Mitä sitä ei oman karvalapsen takia hankkisi? Se riemu on vaan jotain niin ihanaa, ja jos sen saa aikaiseksi pienellä kanaherkulla, niin hankin niitä vaikka kaapit täyteen.

Jottei syömisistä puhuminen sentään tähän jäisi, niin taidanpa kertoa Nalan toisesta SUURESTA herusta, nimittäin porsaan sydämestä. Mieheni toi tuossa eräänä päivänä Nalalle kaksi suurta porsaansydäntä (minä ne taisin itse asiassa tilata siltä, kun hän töistä oli kotiin tulossa). Valmistin ne samalla tavalla kuin sen porsaan kielenkin, eli keitin niitä noin puolisen minuuttia, jotta mahdolliset bakteerit kuolivat, mutta sydämet jäivät sisältä kuitenkin raaoiksi. Minä itse kyllä vihaan sitä hajua, mikä keitetyistä sydämistä lähtee, joten en koe sitä kovinkaan miellyttäväksi, mutta koska tiedän että Nala rakastaa niitä, niin pitäähän sen eteen nyt hieman "kärsiä". Keittämisen jälkeen laitoin sydämet leikkuulaudalle jäähtymään, jottei niistä aivan holtittomasti purskahtaisi verta käsilleni, kun leikkaan ne sopivammiksi paloiksi. Nalalla niittäin paha tapa syödä pureskelematta, niin pakko leikellä suunnilleen nieltäväksi sopivia paloja. Jäähtymistä odotellessa menin puuhailemaan muuta, mutta sydämet pysyivät tarkassa vahdissa, nimittäin Nala makasi leikkuulaudan alla, eikä liikahtanut senttiäkään. Katse tiukasti kiinni laudan alapinnassa,jos se vaikka olisi saanut maagisesti sahattua reiän siihen. Kun sydämet olivat jäähtyneet, leikkelin ne paloiksi, laitoin osan heti Nalan ruokakuppiin ja osan jääkaappiin pienessä pussissa, josta niitä olisi sitten kätevä ottaa. Ruokakuppiin heitin sydänpalojen sekaan pari desiä napua, että tyty saisi myös sitä tavallista ravintoaan, ja hyvinhän nuo menivät siinä mukana (liekö vahingossa?). Nuo kaksi suurta sydäntä kestivät Nalalla noin kolme päivää, ja niitä tulemme varmasti hankkimaan lisää.
Pakastimessa meillä itse asiassa on yksi porsaan sydän. Sieltä löytyy myös jotain lihasekoitusta, naudan jauhelihaa, keitettyjä häränhäntiä sekä naudan rustoluita/rustopaloja, eli ei nuo herkut ihan heti ole loppumassa. Mutta lisää hankitaan aivan varmasti. Nala ei sitä päivää näe, että sen ruuat pääsisivät yhtäkkiä yllättäen loppumaan,saati sitten herkut. :)

Näissä ruokaisissa tunnelmissa jatketaan taas ensi kertaan.

-Suvi-

PS. Pahoittelen kuvatonta postausta, mutta nyt en ole kauheasti jostain syystä jaksanut edes kuvailla, enkä nyt tähän hätään jaksanut penkoa edes arkistoja.. Väsymystä liikkeellä