= NALA. Koira, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta, mutta myös koira, joka repii mun hermot riekaleiksi monesti viikossa.
Nyt on taas niin paljon asioita samanaikaisesti mielessä, ettei tästä välttämättä tule mitään. Mutta yritetään.
Kuten aiemmin mainitsin, oli Nala viikonloppuna hoidossa vanhemmillani. Menimme sunnuntai-iltana mieheni kanssa sitä hakemaan takaisin kotiin, ja se riemu, mikä Nalasta kumpusi, oli jotain ihan uskomatonta. Sydän suli (ties kuinka monennen kerran), ja minut täytti puhdas onni, kun Nala juoksi riemuissaan luokseni, hyppi minua vasten ja nuoli naamaani ja käsiäni, sekä pyöri jaloissani kuin hyrrä. Saman se teki miehelleni. Meidän vaava. Onnellisena se juoksi lopulta autoon, kun lähdettiin (syömisen ja saunomisen jälkeen). Nala on kova tyttö "ookaamaan" (=ajelemaan), kuten minä aina sanon. Autossa se "lauloi" korvani juuressa lähes koko matkan, laski välillä päänsä olkapäälleni ja oli vaan. Vilkuili minua ja nuolaisi poskea. Sitten siirtyi katselemaan taas maisemia, ja sama rumba alkoi alusta. Uudestaan ja uudestaan, koko matkan kotiin saakka. Kotona tyty menikin suoraan "yksiöönsä", sohvan alle nukkumaan.
Kuten joka ikinen kerta kyläilyn jälkeen, Nala aloitti myös tällä kertaa paaston. Se siis nirsoilee kaiken syötävän suhteen, ei vaan maistu. Tämä vaan vahvistaa sitä, että se saa turhan paljon herkkuja ja muuta ylimääräistä vieraisilla. Mutta eipä me sitä ruveta liikoja murehtimaan. Kyllä se syö, kun on syödäkseen. Routa porsaan kotiin ajaa, vai miten se sanonta kuului. Kyllä toi omakin porsas rupeaa pian taas ahmimaan. Tänään se jo nuoli muusi-kermaviilikastike-kalapuikkojämät ikionnellisena lautasiltamme, eli eiköhän se siitä. Onhan tässä neljän vuoden aikana melkein jo tottunut tähän nirsoiluun, kun on tuo muutenkin vähän turhan tarkka siitä, mitä KOIRAN ruokaa suuhunsa pistää. Ihmisten ruokaahan tuo (niin kuin varmasti melkein kaikki muutkin koirat) vetää ihan into pinkeänä. Pitää tehdä sille ultimate special liha-napumössöt taas, niin eiköhän rupea maittamaan. Otinkin sille jo sulamaan jonkin pötkön, kun vaan tietäisi, mitä se on. Luultavimmin se on joko lihaista rasvaa, tai sitten lihasekoitusta. Tai sitten jotain ihan muuta. Sama se minulle on :D
Nalan "temppukoulu" ei ole vielä päässyt ratsaille, eli ei olla treenailtu mitään erityistä. Kunhan heitellään femmoja ja välillä ulkona virkistetään muistia tuon "sivulle" -käskyn kanssa. Huomenna voisin jopa hieman kokeilla kepillä jäätä, että tulisiko siitä opettamisesta mitään, kun minulla on vapaapäivä töistä. On tuolla kaapissa ainakin nakkeja, joista karvakas sekoaa, niin ei ainakaan motivoinnista pitäisi olla puutetta. Ennemminkin yli-innokkuutta on tiedossa, kun tuo ei tiedä, miten päin olisi, että nakin saisi. Mutta siitä lisää sitten huomenna, jos saan mitään aikaiseksi.
Kevät tulee kovaa vauhtia, ja Nalakin saanut parisataa grammaa painoa lisää. Kävin sen tuossa yksi päivä punnitsemassa, ja se painoi 19,56kg.. Vielä jonkun verran lisää, niin oon tyytyväinen, vaikka näyttäähän tuo tyttö todella upealta jo tälläkin hetkellä. Onni on eläinlääkäri kotikulmilla, jossa voi käydä pyörähtämässä vaa'alla vaikka joka päivä, jos siltä sattuisi jostain syystä tuntumaan. Nalakaan ei oikeastaan enää edes välitä vaa'asta, joskus se hieman aristeli sitäkin.
Kevään tullen olisi aika kaivaa furminaattori kaapista ja edesauttaa sitä karvan vaihtumista, kun ei se hillitön karvanlähtö ole vieläkään alkanut (tai sitten olen jo niin tottunut tähän karvatulvaan, että se on mennyt minulta aivan ohi).. Ja pestäkin tuo tytteli pitäisi, talven sonnat pois turkista ja varpaanväleistä, ja kevään kurat tilalle!. Niin ja tassukarvoja pitäisi hieman napsia lyhyemmiksi. Onhan tässä hommaa, vähän niin kuin laittaisi autoa/pyörää kesäkuntoon :D
Aurinko paistaa päivä päivältä enemmän, ja mun kuvausinto ym. harrastusinto vaan kasvaa. Hirveästi on suunnitelmia Nalan kanssa toteutettavaksi, ja kamera roikkuu tietenkin koko ajan mukana! Jee. Ja vaikka ulkona sataisi, tekee minun siltikin mieli mennä lenkille, koska silloin siellä ei ole muita häiritsemässä :D Joskus menen, joskus en. En mä niin tosta kylmästä sateesta välitä, enkä varsinkaan tihkusateesta. Kesän lämpimiä kaatosateita ja ukkosia odotellessa <3
-Suvi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti