"OLLAAN YSTÄVIÄ JOOKOS.."

Tosiaan tuossa jokin aika sitten (kun oli vielä lunta enemmän), lähdin Nalan kanssa aikaisin aamulla lenkille, päämääränä kuvata, hypyttää Nalaa lihasharjoituksen takaamiseksi sekä käydä katsomassa rantaa auringon kosketuksen alla. Nämä kaikki teimmekin. Rantaa kohti kulkiessamme hyppyytin Nalaa hieman yhden kivimuurin luona. Kauaa sitä ei kiinnostanut moinen toiminta, joten jatkettiin melko pian matkaa kohti (kovettuneen) veden ja rantaviivan kohtaamispaikkaa. Emme kuitenkaan yleiselle rannalle sännänneet, vaan syrjäiseen ihanaan paikkaan, jossa käymme aina silloin tällöin. Maisemat olivat upeat. Merikin oli tuolloin vielä jäässä, joskin sen verran jo heikon oloista, etten itse sinne olisi lähtenyt kävelemään. Muita siellä kyllä näkyi liikkuvan reippaasti. Itse olen pienenä tippunut jäiden läpi, joskin syvässä ojassa, eli en tahdo uhmata enää luontoa tuossa asiassa.


Rannan tuntumassa oli penkki (mistä lie se sinne oli raahattu), ja päätin istahtaa siihen hetkeksi ja antaa Nalan haistella ja tutkia rauhassa. Aurinko paistoi kyseiselle paikalle ihanasti, joten suljin silmäni ja olisin voinut istua siinä vaikka kuinka kauan. Harmonisen hetkeni keskeytti kuitenkin Nalan jännittyminen, kun se havaitsi metsässä jotain - mies koiransa kanssa oli tulossa meitä kohti ja Nala oli maastoutuneena (musta koira maastoutuu erittäin loistavasti lumeen), karvat pystyssä jalkojeni vieressä. Voihan nenä, en edes olisi päässyt tilannetta pakoon, jos olisin halunnut, sillä takanani oli lumikinos ja vieressäni heikkoa jäätä. Mies kysyi kohteliaasti, kumman sukupuolen edustaja Nala on sekä lupaa päästää oma koiransa tutustumaan. Tokihan ne voivat tutustua, mutta varoitin, että Nala saattaa olla vähän äkäinen. Mies naurahti leppoisasti ja totesi ettei se haittaa. Nala oli nätisti, ja yllätyksekseni koirat rupesivat jopa leikkimään. Uusi ystävä oli 4-vuotias Lapinporokoira (en ole ennen nähnyt kyseistä rotua punertavana), ja oli kyllä mielettömän upean näköinen.

Koirat leikkivät keskenään ja minä vietin pienen juttutuokion miehen kanssa. Hän kertoi muunmuassa käyneensä talven aikana monena aamuna juoksuttamassa koiraansa jäällä vapaana muiden koirien kanssa. Harmi, kun en koko talvena ollut käynyt tuossa paikassa, se olisi varmasti ollut ihanaa katseltavaa.
Keskustelumme lopussa mies hetken tuijotti Nalaa, ja totesi, että olemme pari kertaa joskus tuolla metsäpoluilla tavanneetkin :D Kamala tilanne, sillä minä en muistanut ollenkaan! Kenties ukko sekoitti meidät johonkin toiseen.. He jatkoivat matkaa, ja minä vielä hetken istuin rannassa nauttimassa auringosta. Pian jatkoimme mekin matkaamme rantatietä pitkin metsikön kautta kotiin.

Toivottavasti tapaamme tuon kyseisen ukon ja sen koiran vielä joskus :)

-Suvi-