Nala täytti viime sunnuntaina neljä vuotta. NELJÄ!! Mihin aika katoaa? Miten mun tyty voi olla jo niin vanha? Vastahan mä sen sain itselleni.. Sankarin päivä alkoi maukkaasti jauhetulla lohella tehdyllä "kakulla" (300g kivaan muotoon muovailtua lohimassaa), jossa oli 4 pientä luun muotoista raksua kynttilöiden korvikkeena. Tämän jälkeen saatiin jälkkäriksi naudan niskajännepala, viime kerrasta kun oli kulunut jo pieni tovi. Nalahan oli tästä kaikesta herkuttelusta tietenkin onnesta soikeana, vaan päätin yllättää sen vielä suuremmin, ja kaivoin sille kaapista sen lahjan; kirkuvan punaisen, piikikkään vinkupallon! Onni oli huikeaa, kun heitin pallon Nalalle. Meinasin ihan kyyneleen tirauttaa, kun se oli niin liikuttavan näköistä.. 4-vuotias, mutta ikuinen rehaaja. Mun ikioma Nala. Maailman paras tyttö. Kuten arvata saattaa, tuo kyseinen pallo ei montaa minuuttia ehjänä pysynyt; alta 10 minuutin oli siitä jo vinku saatu rikki. Nyt se vain pihisee suht kimeästi. Illemmalla tyttö sai vielä riistan makuisen lettiluun, jonka se söikin kokonaan.
 |
| Tyty väsyneenä riehumisen jälkeen. |
Nala nirsoili tuossa taas jokin aika sitten, eikä syönyt moneen päivään mitään.. Huolestuin hieman, mutta koska koira oli muuten virkeä ja hyvinvoivan oloinen, en syöksynyt lääkäriin.. Alkoi se sitten lopulta syömään, halpisruuan avulla. Tuona aikana tyty kuitenkin laihtui yli kilon, aijai. Nyt ollaankin taas "lihotuskuurilla", että saataisiin paino pysymään siellä reilussa 20:ssä. Tällä hetkellä ruoka maistuu taas upeasti, ja olen erittäin tyytyväinen. Vähän kuitenkin pelottaa, kun Nala menee viikonlopuksi hoitoon, ettei se taas(kaan) suostu pariin päivään syömään sieltä palatessaan, kun kylässä se saa kaikkea muuta paitsi omaa ruokaansa (jota siellä on n. 5kg, kun sinne itse olen pussin ostanut). Eipä sen stressaaminen kyllä asiaa auta, joten ei ajatella sitä sen enempää.
Onkohan tässä sattunut mitään sen kummempia.. Hmm. Joo, Nala sai tuossa joskus uuden ystävän lenkillä, ja tulikin sen kanssa hyvin jopa toimeen. Siitä lisää myöhemmässä postauksessa (jos ei muuten niin ainakin kuva tulossa). Silloisella lenkillä törmättiin kolmeen koiraan, eikä tuo aloittanut rähinää kenenkään kanssa.. Ehkä meillä on vielä toivoa ;D Karvat se nostaa edelleen pystyyn, eikä anna haistella itseään, mutta eipä ole rähissyt nyt hetkeen.. Baby steps..
Karvanlähtö ei Nalalla sitten alkanutkaan. Pieniä tupsuja lähtee silloin tällöin, mutta se jokakertainen karvavyöry ei ole vielä saapunut.. Koiraani katsomalla voin siis sanoa, koska se kevät on tullut jäädäkseen, se tuntuu tietävän nämä asiat. Tassukarvoja siltä pitää kyllä kohta vähän trimmailla, kun pursuavat varpaiden välistä sen verran törkeästi, eikä neiti meinaa enää pystyssä pysyä täällä kotona muovimattolattialla kaahatessaan.
Luiden vahtiminenkin on Nalalla hieman tuntunut helpottavan.. Ruokakuppiaan se yksi päivä vahti, mutta ei kauaa. "Koulutin" Nalaa luuasiassa vaihtokauppamenetelmällä. Se toi minulle luun ja sai palkan siitä. Jos otin luun sen vierestä, se sai palkan siitäkin. Ei tuo nyt ainakaan muutamaan päivään ole panikoitunut siitä jos liikun ympäri asuntoa vaikka sillä luu olisikin jossain. Tästä se lähtee :D Baby steps again.. Mun ärripurri ei olekaan enää ihan niin ärri.
Eilen kuitenkin huomasin jossain vaiheessa iltaa, että neiti päättikin taas vahtia riistan makuista lettiluutaan (ei koskaan pitäisi sanoa, ettei se enää tee jotain.. Niin ja kyseessä on siis uusi, toissapäivänä annettu luu, eikä se sama viime sunnuntainen). Käytös kuitenkin loppui lyhyeen. Harmikseni huomasin myös, että tytyllä on vatsa sekaisin :( Pitkin yötä se juoksutti minua ulkona.. Toivottavasti paranee pian. Voin vaan toivottaa onnea vanhemmilleni, joille Nala menee tänään hoitoon :D
-Suvi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti