NALA THE KAUPANKÄVIJÄ

"Olet lumottu.. Lennä suuhuni siitä lautaselta.."

Tein lauantaina itse hampurilaisia (kamala vaiva, mutta oli kyllä sen arvoista), ja sekös Nalaa kiinnosti. Tietenkin, kun keittiöstä tulvi herkullisia tuoksuja, ja siinähän tuo jaloissa tuppasi pyörimään. Jossain vaiheessa neiti oli jo vähän turhan "iholla", joten se piti käskeä pois keittiöstä, jolloin se jäi istumaan tasan keittiön ja olohuoneen rajalle, ei senttiäkään yli rajan, eikä senttiäkään liian kaukana :D Lopulta Nala sai pienen "maistiaisen" jauhelihasta, kun se reppana niin surkean näköisenä istui kuola valuen ja tuijotti mua suurilla, kosteilla, sinisillä silmillään (hyi minua, olenpas huono omistaja, kun noin hellyin!). Ja jauhelihahan maistuu aina. Saatuani hampurilaiset valmiiksi ja lautaselle, Nala näytti olevan täysin sitä mieltä, että tuo annos kuuluu hänelle. Kävelin olohuonetta kohti, ja Nala suorastaan liiteli onnellisen näköisenä mun vieressä huuliaan lipoen. Voi reppanaa, kun huomasi etten mennytkään sen ruokintapisteelle, vaan asetuin pöydän ääreen herkkujeni kanssa, julma ihminen.

Hetken himoitsevasti mun hampurilaisia tuijoteltuaan Nalan pään päälle ikään kuin syttyi lamppu. "Nyt mä keksin!!", ja saman tien se syöksyi keittiöön. Hetken päästä se olikin mun vieressä kuivattu naudan korva suussaan ja katsoi mua hyvin vetoavasti suoraan silmiin. Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa, se oli jotain niin suloista. Jatkoin syömistä Nalan tuijottaessa, kunnes se yhtäkkiä heitti korvan minulle, mölähti ja istui ryhdikkäästi. Katse vaihtui minun ja korvan sekä minun ja hampurilaisen välillä. Se halusi tehdä vaihtokaupan! xD Onko koirani oikeasti noin fiksu, vai kuvittelenko vaan?

Vaihtokauppaa ei syntynyt, mutta yritys oli kyllä palkitsemisen arvoinen (ei, en antanut sille hampurilaista).

"Tästä se ei voi kieltäytyä.."

"Mä huijaan siltä paremman herkun tilalle.. Luulis tän kelpavan!"

"No, joko vaihdetaan?"

-Suvi-