Oho, hups, johan on taas aikaa vierähtänyt viime postauksesta! Nöyrimmät anteeksipyyntöni siitä. Eipä tässä kai mitään erikoista ole tapahtunut. Tavattiin tuossa kerran taas ne kolme upeaa valkeaa huskya (kaksi urosta ja narttu), ja Nala olisi kovasti halunnut leikkiä niiden kahden uroksen kanssa, mutta toiset vaan olla möllöttivät ja tuijottivat Nalaa kuin ylivilkasta kakaraa (onhan ne vissiin hitusen vanhempia kuin Nala). Nala sekä kolmas näistä upeuksista tiirailivat uteliaina toisiaan, joten päätettiin antaa neitien tehdä lähempää tuttavuutta - ja tappelun tynkäähän siitä meinasi tulla :D Toinen huskyneiti on saman ikäinen kuin Nala, joten voipi olla, että on jonkin sortin valtataistelua havaittavissa. Tosin onhan tuo toinen narttu myös hieman mustasukkainen ja omistushaluinen omistajiaan kohtaankin (omistaja itse näin sanoi). No, matsilta vältyttiin kaikkien nopean reaktiokyvyn ansiosta, ja äkäiset nartut erotettiin. Hetken vielä juttelin miesomistajan kanssa samalla, kun Nala mölisi ja loikki saadakseen poijjaat leikkimään - tuloksetta. Miesomistaja kehui Nalaa minkä kerkesi, on kuulemma todella upean näköinen, mielettömät silmät, mahtavan näköinen turkki (kiiltää), ja muutenkin todella hyvässä kunnossa koko koiruus. Ukko kyselikin vielä, että miten treenaan Nalaa. No enhän minä sen kanssa mitään erityistä tee, talvisin se loikkii kinoksissa ja siinä se, kesällä joskus öisin käyn juoksuttamassa koirapuistossa. Mutta hienoa, että koirani näyttää hyvältä ;) "Miten sä oot saanut pidettyä sen noin hoikassa kunnossa?" Läpipaska (=kiivas aineenvaihdunta, ei siis muuten paska) koira ei paljoa vaadi. Leikit jäi Nalalta valitettavasti tuolloin leikkimättä, mutta olihan mukava nähdä kaverikoiria (niitä kun ei hirveästi ole) pitkästä aikaa.
Viime lauantaina (4.2.2012) lähdin käyttämään Nalaa pikalenkillä, nopealla pissatusreissulla vaan, kun olin lähdössä pitkästä aikaa juhlahumun syövereihin. No eikös me kohdattu sakemanniuros, 2-vuotias rääpäle, jonka toinen korva hieman lerpatti omia teitään. Ensin ajattelin, että ei se menoa hidasta, kun Nala on öykkäri ja tuppaa haastamaan riitaa, mutta yllätyksekseni tämä uros rupesikin leikkimään Nalan kanssa. Vihdoinkin Nala sai leikkiä! Vaikkakin Nalalla oli niskakarvat pystyssä ja se oli hieman varautuneen oloinen, niin saipa neiti silti tuhota loppumatonta energiaansa. Tätä tapahtuu ihan liian harvoin. Koirat juoksivat toistensa perässä, mölisivät, pomppivat ja sotkivat hihnojaan. Sakemannin omistaja totesikin, että "kohta me ollaan ihan solmussa", ja eikös sen koira sitten kiertynyt meidän molempien ympäri niin, että pamahdettiin toisiamme päin kuin 101 dalmatialaista -piirretyn Pongon ja Perdien omistajat!! Oli siinä tilannetta kerrakseen, mutta onneksi nauru pidentää ikää, ja tilanteesta selvittiin nopeasti pois naurujen kera.
Tämän jälkeen Nala riuhtaisi yhtäkkiä, ja eiköhän se hihna lentänyt kädestäni. Sakemannin omistaja siinä juoksenteli Nalan perässä ja hoki, että kyllä se nyt yhden koiran saa kiinni, mutta eipä se niin helppoa sitten ollutkaan. Mahtoi sivusta katsojat ihmetellä, kun molemmat loikittiin ja hyökkäiltiin remmin perässä, hah! Lopulta tämä toinen ihmisolento sai kuin saikin Nalan hihnan kiinni, ja matka saattoi jatkua. Kiitos vielä hänelle. Onneksi Nala keskittyi leikkimään sakemannin kanssa, eikä lähtenyt vetämään maastorallia ympäri kaupunkia. Aikaa oli kulunut jo ihan kiitettävästi (koirat leikkivät reilut 15min, koko tilanne kesti lähemmäs 30min), joten minun oli jatkettava nopeasti matkaa.. Mutta kyllä oli hauskaa! Juhlatkin menivät hyvin, ja minulla oli pitkästä aikaa todella mukavaa.
Eilen annoin Nalalle pitkästä aikaa jännepalan. Neiti perhana meni ja hotki koko köntin (ennen ruokaa erehdyin sen antamaan), ja noin 10 minuutin päästä, kun pötköteltiin sängyssä, rupesi tyty "pulputtelemaan" ja nieleskelemään. Äkkiä alas sängystä, ja kovaa vauhtia vessaa kohti. Eteiseen ehdittiin, kun oksennus tuli. No, ei se mitään, eihän toinen sille mitään voi. Sama jatkui, ja seuraavaksi ehdittiin jo vessaan saakka (Nala oksentaa aina kaksi kertaa). Ja voi että, miten surkealta Nala näytti siellä vessassa! Luuli saavansa suihkun, ja oli nurkassa kuono kiinni lattiassa. Oksennukset pois lattialta, ja Nalalle haleja, reilu diili. Ai niin, ja eilen Nala oli päättänyt tyhjentää vessan roskiksen eteisen lattialle meidän poissaollessamme.
Tällaista siis tänne tällä kertaa. Perusmeininki. Nala rakastaa talvea ja loikkii kuin antilooppi lumikinoksissa. Nalan takia toivoisinkin, että lumet pysyisi vielä jokusen viikon maassa. Muutoin olisin itse valmis kevääseen.
-Suvi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti