Niin se aika taas vierähtää, enkä mä edes huomaa. Tää viikko on mennyt ihan ohi, ja oon nukkunut kaiken mahdollisen vapaa-ajan töiden ohella. Enkä edes aina tarkoituksella, välillä olen vaan "sammunut" sohvalle esim. jonkun leffan ääreen kuin saunalyhty: hiljaa, hitaasti ja kenenkään huomaamatta. Se minusta, sillä tämähän on Nalan blogi. Nalalla alkoi juoksut (tässä viikon sisällä, jos nyt yhtään olen ajantasalla)! Olinkin jo odotellut niitä, kun oli pieni tovi viimoisista kulunut, ja akka käyttäytyi erittäin levottomasti varmaan joyli viikon verran. Ja nythän tuo on ihan mahdoton! Nostelee minullekin karvoja, jos vähänkään komennan, hah. Pieni äkäpylly.
Muuten(kin) Nala voi mainiosti, mitä nyt hieman laihtunut (ei kuitenkaan liikaa). Karvanlähtöä näyttää puskevan kohta, sillä tylleröisen kylkiin ja persuksiin on alkanut ilmestyä karvatupsuja, jotka kohta iloisesti lentelevät ympäri meidän kämppää, tattuen vaatteisiin tai sohvaan. Tarttukoot, minua ei koirankarvat haittaa. Ja onhan imuri keksitty (sohvastakin onneksi lähtee koirankarvat melkein yhdellä vedolla irti!).
Nala on viime aikoina touhuillut paljon kongin kansa, kun olen sinne eri muotoisia ja -kokoisia naksuja änkenyt, ja huomasinkin kyseisten naksujen (tai siis niiden isompien, joita on hankalampi saada pois kongista) olevan loppumaisillaan. Piti siis rynnätä kauppaan hakemaan lisää. Muutahan minun ei ollut tarkoitus ostaa, mutta tarttuipa mukaan myös koiran salamia, hammasharjoja (denta stix), pari jumbonea, kaulapantaan kiinnitettävä vilkkuvalo (ettei vaan keneltäkään jää huomaamatta mun kaunotar) sekä heijastintalutin! Hah, minäkö muka teen heräteostoksia? No hihna oli kyllä tarpeellinen, sillä tarvitsin pantaan sopivan hihnan, ja onnistuin jotenkin kadottamaan meidän kodin syövereihin meidän ainoan nahkahihnan. Toivottavasti se vielä löytyy. Ostoksista kuitenkin myöhemmin kuvaa, kun olisi tarkoitus muutenkin vähän enemmän perehtyä Nalan tavaroihin (kunhan se nahkahihna löytyy!) ;)
Nyt jatkan Nalan tuijottelua, kun se tuskastelee tuon kirotun kongin kanssa, ja koittaa minulta pyytää välillä apua, josko hänen korkeutensa puolesta kaivaisin namit pois sieltä. Tuossa tuo hölmö puhisee ja murisee mahtavalle kumilelulleen.
-Suvi-
PS. Pahoittelen kuvatonta postausta, mutta en jaksanut nyt kaivella kuva-arkistoja, kun kone jumittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti