Nala on hieno tyttö

Tää aamu(päivä) on sujunut todella lötköissä merkeissä. Herättiin Nalan kanssa siinä klo 11, mut pötköiltiin sängyssä (Nala veti kyllä ihan sikeitä) vielä reilun tunnin ajan..
Lopulta lenkille lähtiessä Nala käyttäytyi omituisen hyvin, olin ihan yllättynyt. Aina se istuu, ennen kuin avaan oven, mutta yleensä rapussa se luulee olevansa joku paraskin rallikuski, ja kaahaa sen mukaisesti yrittäen kiilata mut vähän väliä (estän sitä menemästä mun ohi seinän ja jalan avulla). Nyt se köpötteli ihan rauhassa, ja kun pysähdyin kaivamaan sytkäriä taskusta, enkä edes muistanut että toi luulee olevansa rallisankari, niin Nalapa pisti persuksensa rappuun ja jäi mun TAAKSE odottamaan, että lähden taas liikkeelle. Mä olin ihan järkyttynyt, se ei ole koskaan varmaan tehnyt niin :D

Hei, olen nätti.

Siitä pystyikin hyvillä mielin jatkamaan matkaa - kunnes huomasin pihalla istuvan meidän alakerran mummon ja sen julmetun kokoisen mötkyläkoiran, nartun, jonka kanssa Nala ei tule toimeen (tai se Nalan, paha sanoa kun ne ei antanut näiden karvaisten tutustua sen toisen ollessa pentu).. Kyseinen jättikoira (no ei se mikään vuori ole, mutta aika "massava") aloittaa aina hirveän kiskomisen ja rähinän Nalan nähdessään, ja niin tälläkin kertaa. Mutta Nalapa oli aivan nätisti! Pari vetoa vetäs, mutta ei katsonut sitä turrea, sillä oli kiire päästä vauhtiin ja lähinurmikolle.

Tässä Nala vetää rallia puistossa, ei liity tekstiin mitenkään.

Lenkki meni muutenkin hyvin, Nala ei juurikaan riuhtonut, hidasti vauhtia kun sähähdin "Odota!" -käskyn ja tuntui tyttö olevan muutenkin jotenkin hyvin raukea ja omissa maailmoissaan. Jäi välillä seisoskelemaan silmät sirrillään ja haistelemaan tuulta. Harmittaa taas, ettei ollut kameraa mukana, se oli niin sievä näky :) Mutta muistoissahan se pysyy ikuisesti. Tullessani takaisin talon kulmalle, arvelin sen "rutiininomaisen" rähinän taas alkavan - ja niinhän se alkoi. Sitä meteliä ei meidän pihapiirissä voi olla kuulematta, sillä tällä kyseisellä turrella on todella jylhä ääni nartuksi. Nalakin siinä meinasi sitten innostua ja nousi takajaloilleen valmiina kiljumaan (se ääni ei tosiaan ole jylhä), jolloin mä tarrasin sitä niskasta, iskin kaikki neljä kinttua takaisin maahan ja pidin hetken kiinni kävellen koko ajan eteenpäin, jolloin Nala hiljeni ja näytti, kuin olisi unohtanut kokonaan tuon toisen rähisijän :O Jäin varmaan kirjaimellisesti monttu auki sitä tuijottamaan, sillä niin ihmeissäni oli. Käveltiin nätisti rapun ovelle, tyty istui siihen odottamaan ja mentiin sisään. Kyllä jäi hyvä mieli tästä lenkistä!

Nala on mun hieno tyttö!

T: Suvi

Mökkeilyä

Nala vietti viikonlopun mun vanhempien mökillä, Sipoon saaristossa. Se meni sinne pe iltana ja mä menin lauantaina perässä kaverini kanssa. Oli tyty juoksennellut vapaana pihalla, kunnes mun faija oli hetkeks kääntänyt selkänsä mun ovelalle karva-apinalle - Nala oli karannut sen siliän tien. Hetki siinä oli kuulemma mennyt, kun faija oli miettinyt, että mihin ihmeeseen se ehti kadota, kunnes naapurimökin pihalta rupesi kuulumaan ihan hirveä meteli; Nala oli paikannettu. Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut tappelu, vaan Nala kuulemma leikki siellä toisen sekarotuisen Nala -nimisen koiran kanssa (joskin kuulemma koko selän karvat hurjana pystyssä).

Faija kävi nappaamassa mun Nalan mukaansa ja vei mökille sisälle, josta tuo kuulemma otti vähän nokkiinsa ja mökötti siihen saakka kunnes mä saavuin maisemiin. Siinä oli taas ilo ylimmillään :) Hyvä kun sain tavarani kannettua sisälle, kun toinen hyöri jaloissa niin vimmatusti, hakkasi jalkojani hännällään ja välillä pomppasi antamaan pusuja. Ihana huomata, että sillä oli ikävä (tai ainakin haluan ajatella niin, haha) ja se ilahtui mun saapumisesta paikalle.

Loppuviikonlopun Nala olikin tosi nätisti! Siinä se pihalla seikkaili kun istuskeltiin siinä, ja minä leikin pallolla aina välillä sen kanssa. Ei yrittänyt lähteä mihinkään. Nala jopa kalasti mun ja mun kaverin kanssa, oli kovasti innoissaan ja jännittynyt. Esittelin sille pienen lahnan, jonka sain, ni täähän meni aivan sekaisin: "Mikä toi on? Apua, käykö se päälle? Pitääkö olla hurjana? Mä pelastan sut, mamma!" Ja siinä se murisi ja möllisi pers pystyssä tuolle hurjalle saaliille xD

Oli ilo huomata, että Nala tottelee suhteellisen hyvin, vaikkei aina siltä vaikuta. Hienosti käveli parin metrin päässä musta, ja odotti/pysähtyi kun niin komensin. Ja pari kertaa, kun neiti näki hiiren tai myyrän tai minkä lie, se tuli takaisin kun olin pari kertaa sille huudellut. Karatakin meinasi saunan kulmalta, mutta juoksi sitten iloisesti mun luokse namin toivossa. Valitettavasti mulla ei taskuissa ollut mitään, mutta rapsutuksia ja sanallisia kehuja tyty sai sitäkin enemmän. Mun hurja mökkihirmu.


-Suvi-

Pärnureissu

Pyörähdin tossa Pärnussa mun mutsin kanssa 28.7-31.7! Ihana paikka, suosittelen. Varsinkin jos rakastaa auringonpalvomista yhtä lailla kuin minä. Nam. Mutta siis, Nala oli sen aikaa mun faijalla hoidossa, ettei miehen tarvis pitkien työpäiviensä lomassa hoitaa koiraa ihan yksikseen, ja faija tykkää Nalasta todella paljon ja ottaa sen mielellään kaverikseen. Kaksi kärpästä yhdellä läsäyksellä siis. Ainoa asia, mikä ärsyttää Nalan jättämisessä faijan hoiviin on se, ettei faija tottele mun määräyksiä. Se syöttää Nalalle kaikkea mahdollista "ihmisten ruokaa" (eineksiä, keksejä, pullaa, ruuan jämiä..) vaikka olen kieltänyt, kun niissä on sitä suolaa enempi ku mitä koira tarttis -.- Mut ei se mene jakeluun, ei sitten millään.. Toinen on se, että se jättää sen kaupan ulkopuolelle (syrjäisille kaupoille) yksin istumaan, vaikka oon kieltänyt tekemästä niin miljoonia kertoja, koska joku kaunis päivä pelkään, että Nala on viety kun faija tulee kaupasta pois. Siinähän sitten selittelee mulle ja murtaa mun maailman ja sydämen... Hmph. Faijan kaa Nala saa kuitenkin hurjan paljon enemmän liikuntaa kuin esimerkiksi täällä kotona arkena, kun on nuo arkipuuhat, työt sun muut.. Nyt lomalla tietty on eri asia.
Kaiken huippu tässä kyläilyssä on se, että kun mun faija hemmottelee Nalaa, niin kotiin tullessa se ei enää tottele! Se pummii ruokaa ja lähes komentaa "jättämään jämät", kun on tottunut saamaan osansa. Sitten se ei myöskään syö omaa ruokaansa. Nytkin se on pari päivää "paastonnut", vilkaisee vaan kuppiin ja tulee pummimaan mun ruokaa. No, kyllä nälkä porsaan kotiin ajaa, eli eiköhän tuo ruoka rupea maittamaan. Ja onneksi kodin säännöt palaavat Nalan mieleen parin päivän sisällä.

Pärnusta toin tuliaisia itselleni, miehelleni ja tietenkin karvaiselle rakkaalleni Nalalle, eihän omaa koiraa sovi unohtaa! Nala sai uuden hienon rasvanahkahihnan (180 cm), kun se maksoi vaan 7,98e! Lisäksi ostin sille pari tennispalloa (0,58e/kpl), kirkkaanpunaisen vinkupallon (4,90e) ja jonkun herkullisen lihaisan luun (1,90e). Ei ollu paha hinta noille kaikille.

Mun sydän oli sulaa, kun mentiin miehen kanssa hakemaan Nala takaisi kotiin.. Ajettiin vanhempien portin luo, jossa Nala jo odottelikin ja tunsi auton. Mä nousin autosta, niin se rupesi "tärisemään" ja heilutti häntäänsä hurjan paljon. Lopulta faija avasi portin ja Nala juoksi suoraan mun "syliin" ja pussaili kuin viimeistä päivää. Mun ihana. Ukko ajo pihaan ja Nala jo hädissään katsoi, että nytkö se "isi" hänet hylkää ja vollotti mun jaloissa. Kun auton ovi aukesi, ja mun mies oli valmiina moikkaamaan Nalaa, syöksyikin koira salamana suoraan kuskin puoleisesta ovesta sisälle autoon ja asettui apukuskin penkille tomrasti valmiina lähtemään kotiin :D Kyllä siinä vähän pääsi nauru kaikilta.

Tänään mennäänkin Nalan kanssa käymään mökillä! Ihanaa. Pääsee Nalakin vähän juoksemaan, ja kenties uimaankin? Pitää muistaa etsiä kamera, jos saisi otettua pari kuvaa :)

-Suvi-

PS. Hiljaiselo blogin puolella nähtävästi jatkui taas, pyydämme mitä nöyrimmin anteeksi. Muutosta emme saata kuitenkaan luvata, mutta yritys hyvä kymmenen!

Liikaa unipölyä?unihiekkaa

Nala on ruvennut nukkumaan hirveän sikeästi nykyään.. Jos sen nimeä toistaa, se ei reagoi, ei edes avaa silmiään (ei se kuitenkaan kuuro ole, koska kuulee kyllä muuten), ja jos sitä tönäisee, niin se pelästyy ja säpsähtää. Yks ilta se melkein näykkäs mun miestäkin, kun mies meni siirtämään Nalaa mahtuakseen itse nukkumaan. Omituista..

Nukkumatti vois rajottaa sen unihiekan heittämistä Nalan päälle, liika on liikaa.

-Suvi-

Unohtava Uuno?

Ohhoh, kylläpä onkin vierähänyt aikaa sitten viime postauksen! Järkyttävää.. Vaikka on mun kyllä pitänyt kirjoitella, Nalan olutmaistiaisista ym, mutta jotenkin en ole mukamas ehtinyt tai saanut aikaiseksi.. P*puhetta. Olen ilmeisesti ollut vain laiska. Koetan parantaa tapani.
Nyt vain sellaiset pikaiset kuulumiset. Nalan juoksut tekevät loppua, vihdoinkin. Tänään käytiin moikkaamassa mun vanhempia Nalan kanssa, ja kylläpä ne ilahtuikin. Nala sai siellä syödäkseen (sillä on omat ruuat myös siellä) ja vähä herkkujakin mun faijalta, kun se ei osaa olla antamatta sille kymmenystå kaikesta, mitä itse syö..
Kyllä mun vanhemmat hämmästyi, kun sieltä lähtiessä näytettin Nalan kanssa "hae panta" -temppu! Eivät meinanneet uskoa, että mun tyty sen osaa, mutta hienosti toi hihnan suoraan mun käteen, ja vieläpä niin että kahva oli mun kädessä :D Mun ihana rakas, fiksu tyttö.
Muttamutta, yritän tässä kirjoittaa oluesta sun muusta niin pian kuin ennätän!

-Suvi-

Juoksee pötkötellen?

Nalalla alkoi juoksut! Johan niistä edellisistä on aikaa vierähtänytkin.. Ihmekös, kun tyttö olikin niin levoton pari viimeistä päivää.. Nyt tuntuu olevan neidin energiatasokin laskusuunnassa, hän kun vain pötköttää milloin missäkin. Pitää joku päivä kaivaa kännykän johto esiin, niin saa vähän kuvia laitettua tänne.. Mutta tosiaan, Nala vaan nukkuu. En ole tottunut tällaiseen :)

Päätin vain ilmoittaa asian, eipä tässä siis muuta.. Loppuun vielä hehkutus mun uusista kynsistä, jotka vihdoin eilen sain aikaiseksi. Innostuin vähän hileiden osalta (hups)..

Hyvää kesän jatkoa kaikille! :)


- Suvi -

Samaa sukua, eri maata + iloliemen ravitsema poppoo

Jestas, kuinka kuuma päivä eilen oli! Itse olin aamun töissä ja sieltä menin ostoksille kaverin kanssa kolmeksi tunniksi. Vähän inhotti ajatus, että Nala on kotona yksikseen, kun on niin kuuma. Ulkona varmaan +29 ja kotona tuplaten. Ilo olikin suuri, kun saavuin kotiin ja avasin parvekkeen oven ja makkarin ikkunan saaden aikaan pienen läpivedon. Sen jälkeen pikainen koirankusetus (päivisin ei pitkään tuolla viihdytä, lämpöhalvauksen riski on niin suuri) ja sitten hetkeksi pötköilemään. Nukahdinkin pariksi tunniksi, välillä heräten tekstiviesteihin. Kai mä niihin vastasin, mutta nukahdin sitten aina uudestaan.

Klo 22 aikaan mentiin vähän pidempi lenkki, kun oli jo viileämpää, ja Nalassakin oli enemmän virtaa. Ainoa lenkkiä häiritsevä tekijä olin minä, kun olin aivan umpiväsynyt ja jossain ihme pöhnässä. Huh. Oltiin ulkona puolisen tuntia, ja mentiin takaisin sisään. Nala asettui pötkölleen tuulettimen eteen, vei mun paikan.

23.30 mun broidi soitti ja pyysi tulemaan läheiselle urheilukentälle Nalan kanssa moikkaamaan kaveripoppoota, sekä tietysti häntä itseään ja mun toista broidia. Jee, kiva että mut joskus kutsuttiin johonkin, vaikkakin vaan käväsemään. Eli ei kun uudestaan lenkille. Ja sitähän vastaan Nala ei ollut. Kylläpä siellä olikin porukkaa, ja Nappa oli vähän hämillään, kun iloisia (hieman humaltuneita) ja moikkaavia käsiä tuli joka puolelta! Pahin asia oli kuitenkin, että pojat pelasivat palloa, ja viereisellä koriskentällä pelattiin myös, eikä Nala saanut koskea näihin palloihin. Kovin olisi tytyn tehnyt mieli riehua ja rikkoa nuo kapistukset. Hetki siinä sitten itkettiin ihmisten höpötellessä keskenään, mun kanssa ja Nalalle.
Kauaa ei kentällä seisty, kun porukka päätti että nyt lähdetään läheiseen baariin. Koska olin ulos asti raahautunut (ja koska broidi pyysi), lähdin saatille. Mikäs siinä kävellessä, saa Nalakin nauttia viileämmästä yöilmasta. Baarin edestä lähdin vielä automaatille seuraksi. Olin yllättynyt miten hyvin Nala käyttäytyi vetämisestä ja pienistä itkuista huolimatta. Jotenkin omituisen "rauhallisesti". Broidi järkyttyi, kun kuuli että Nala on jo yli 3-vuotias, että miten aika voi mennä niin nopeasti.. :) Näinhän se on, sitä minä itsekin ihmettelen harva se päivä.

Hetki siinä vielä rupateltiin, ja sitten poppoo sujahti baariin ja mä lähdin tallustelemaan Nappulan kanssa takas kotia päin. Urheilukentän lähellä törmäsin vielä matkasta tippuneisiin hyypiöihin, jotka olivat jääneet tyhjentämään viinaksiaan kentälle silloin, kun muut lähtivät baariin päin. Ja kylläpä Nala saikin niiltä kehuja! Kolme miestä kehui, minkä kerkesi. Aaw. Mulla on kaunis koira :) Siihen pysähdyttiin sitten hetkeksi höpöttelemään lähinnä Nalasta, ja tyty sai paljon rapsutuksia (sekä ihailua) koko sen ajan, ja istuikin nätisti paikoillaan. Ihan jees, ottaen huomioon että nämä miekkoset olivat nauttineet aika lailla ilolientä.

00.53 oltiin takaisin kotipihalla, ja ajattelin hetkeksi mennä mattotelineelle istumaan, Nala kun jostain syystä aina kinuaa siihen nurmikolle. Hetken päästä huomasin kauempana jonkin otuksen.. Se oli kettu! Enpä muista koska oisin viimeksi ketun nähnyt niin läheltä.. Se pysähtyi kauemmaksi ja rupesi tuijottamaan meitä uteliaana. Seistä nökötti ja tapitti. Ja Nala istua nökötti ja tapitti takaisin. Hitsi, kun ei ollut kameraa mukana.. Kettu rupesi pikku hiljaa lähestymään meitä. Käveli rauhallisesti suoraan meitä kohti. Lopulta se oli n. 8m päässä meistä, ja istahti hetkeksi. Nala pysyi paikallaan ja molemminpuolinen tuijotus jatkui. Kettu taisi kyllästyä, ja päätti jatkaa matkaansa, jolloin Nala päättikin, että tuo otus täytyy saada kiinni, ja riuhtaisi todella kovaa. Onneksi osasin arvata, että näin käy, ja pidin jo valmiiksi hihnasta tukevasti kiinni. Kettu sai slaagin ja pinkaisi pusikkoon kuin salama, eikä tullut sieltä enää pois.. Totesinkin Nalalle, että "Anna toisen olla, se on samaa sukua, eri maata". Hetken tyty tuijotti sitä pusikkoa, mutta jätti asian sikseen, tuli mun luo ja sitten mentiinkin kotiin nukkumaan.

Että sellainen kevyt 1,5h iltakävely. Oli ihanaa! Ja oli tosi ihana nähdä veljet.

-Suvi-