AAMUKOOMA, PERUNAYLLÄRI JA SISUSTUSKÄRPÄNEN

Heräsin aamulla makoisilta yöunilta, ja mietin missä Nala on, se kun aina nukkuu joko mun jaloissa tai sitten lattialla aivan sängyssä kiinni. Ei näkynyt koiraa, joten ajattelin sen olevan sohvalla. No koiraa en löytänyt (löytyi lopulta olohuoneen pöydän alta), mutta olkkarin lattialla odotti aina niin ihana ylläri: oksennusta. Kokonaisia perunanpaloja, joita Nala oli eilen syönyt. Yök. Päivän piristys heti aamusta :D No tiedänpä nyt ainakin, ettei peruna sula Nalan elimistössä, enkä sitä hänelle siis enää syötä. Asioista löytää aina jotain positiivista, hah. Siivouksen jälkeen lähdettiin aamulenkille (kusetuskeissi vain).

Aamulenkki oli yhtä uumoilua. Nala oli aivan toisella planeetalla.. Köpötteli omituisen rauhallisesti ja pysähtyi parin metrin välein tuumailemaan. Seisoskeli aivan omissa ajatuksissaan välittämättä muusta maailmasta, katseli ympärilleen ja vain olla möllötti. Keskeytin neidin ajatukset kysymällä "Joko oot valmis jatkamaan?", ja sit käveltiin taas muutaman metrin verran eteenpäin, ja sama uudestaan. Koko lenkki tätä samaa rataa. Kyllä kesti aamukusetus pidempään kun yleensä :D Mun pieni filosofi.



Matkalla kotiin törmättiin myös kahteen naapurirapun komeaan herraan (joku iso valkoinen villakoira ja whippet), ja niiden luo syöksyttiin sitten höyryveturin vauhdilla normaali-Nala was back). No onhan se mukavaa välillä törmätä kavereihinkin, vaikka tällä kertaa Nala niille ensin karvoja nostelikin. Omistajakin huomasi, että Nala on "niitä koiria", jotka on vähän varuillaan muiden seurassa. Mutta ihana se kuulemma silti on :) Kun oltiin menossa takaisin sisälle, Nala hidasti vauhtia ja näytti TODELLA surulliselta.. Enhän mä sitä voinut julmasti raahata sisälle, vaan mentiin hetkeks pihalle istuskelemaan mattotelineen viereen. Nala riemastui heti, ja makoilikin tyytyväisenä nurmikolla tsekkaillen ympäristöä kiinnostuneesti. Lopulta se "isin" auto tulikin esiin (sitä vähän ajoin takaa, että ukko tulee ehkä kohta kotia), ja Nala ei ollut pysyä villapöksyissään! Jumalaton vetäminen ja pieni älämölö, ja kauheeta vauhtia auton perään. "Isi tuli kotiin, jeeee!! Mennään heti moikkaamaan! Pitäis olla sen luona jo! Vauhtia, mamma!!! Tule jo, äläkä hidasta!" Harmi, kun en taas tajunnut ottaa kuvaa siitä riemusta, mikä vallitsi "iskän" jalkojen juuressa.. :)

Nyt illalla töistä kotiin tullessani huomasin, että Nalalla oli ollut hieman tylsää, tai sitten se tahtoi uutta ilmettä kotiin, sillä neiti oli ottanut pöydältä kasan käyttämättömiä nenäliinoja ja silpunnut niitä lattialla olevan patjan ympärille ja päälle, ja mytännyt osan suht ehjänä mukavaan muotoon (sisustuselementeiksikö??) :D Kyllä se on sitten taitava sisustaja. Kun olin "asettunut" kotia, toi tyty sitten möhkölelunsa (näkyy kuvassa alempana, punainen möykky) ja rupesi vaativasti ölisemään, pomppimaan ja möyhimään leluna päällä; oli siis alkuillan leikkiaika! Normaalistihan se leikkiaika iskee päälle juuri silloin kun minä ja mieheni käymme nukkumaan Nyt siis hieman rehaamista, ruuat naamariin (sekä mamma että "vaava") ja sit lenkille.

Tuossa näkyy se möhkölelu

-Suvi-