We're back!

Tarkoitukseton tauko on ohi. Liian pitkä sellainen. En tiedä mitä tässä välissä tapahtui. Kuukauden verran olin kipeä, ja pariin otteeseen sen jälkeenkin, mutta tauko on kestänyt jo lähemäs 3kk. JÄRKYTTÄVÄÄ! Ja kuitenkin niin paljon voisi ana höpötellä kaikkea turhantärkeää.

Mitenhän tähän nyt sitten selittäisi kolmen kuukauden aikaiset temmellykset Nalan osalta, hmm.. Ei tässä kai mitään sen suurempia hulluuksia ole tapahtunut, mutta höpötellään nyt jotain, mitä mieleen tulee.

Elokuusta tulee mieleen ainoastaan eräs Nalan mökkireissu (jossa en ollut mukana, koska olin töissä sinä päivänä). Nala siis meni faijani ja hänen kaverinsa kanssa mökillemme saaristoon köheltämään siksi aikaa, kun ihmisväki keräsi marjoja ja sieniä. Ja kyllä oli koira kuulemma juossutkin, minkä jaloistaan ehti. Jossain vaiheessa mökkireissua sain kuitenkin puhelun, joka alkoi jotakuinkin näillä sanoilla: "Tiedätkö, mitä koiras meni tekemään?" Ja senhän nyt voi kaikki arvata, että pieni sisäinen paniikki rupesi työntämään päätään esiin. Eihän noin saa aloittaa puhelua! No, mitään onnettomuutta ei ollut kuitenkaan käynyt, mutta jotain erittäin ällöttävää kuitenkin.. Nala oli löytänyt ihanan tuoreen hirvenläjän ja päättänyt tehdä itselleen pienen mutahoidon :D Yöök! Meinasin oksentaa, kun kuulin tämän. Minun rakas koirani on pyörinyt onnellisena PASKASSA. Huhhuh. Lopulta kuitenkin selvisin järkytyksestä, eikä asialle voinut kuin nauraa. Totesin vain, että kotiinsa koira ei saavu ennen kuin on käynyt kylvyssä - ja kylpyynhän se myös joutui.
Faija haki minut Nalan kanssa autolla töistä ja heitti meidät kotiin. Ensimmäisenä Nala syöksyi syliini, ja kiitin mielessäni kaikkea mahdollista, että koira oli kylvetetty. Nalaa haliessani haistoin jonkin miellyttävän tuoksun - millä ihmeellä koirani oli pesty?? Selvisi lopulta, että äitini oli suihkauttanut Nalan päälle erästä mietoa bodu tuoksua, sillä "kyllä kotiin palaavan ja suihkussa käyneen nätin tytön pitää myös tuoksua hyvältä", kuten äitini oli sanonut. No, hyvältähän se tuoksuikin :D Ei valittamista. Näissä merkeissä meillä siis alkoi syksy.
Lisämainintana pakko sanoa, että tuoksu pysyi todella kauan Nalan turkissa! Kyllä kelpasi halia, vaikka kelpaa tietysti muutenkin :D

Mitås muuta paskassapyörimisen lisäksi? Ei kai mitään ihmeempiä. Nala on perseillyt minulle pitkin syksyä ja ollut todella, todella hankala tapaus. Mietin tuossa jo hetken, että veisin sen vanhemmilleni muutamaksi päiväksi hoitoon, että saan hermoni kasaan (pinna ollut todella kierällä). En kuitenkaan päätynyt tekemään niin, sillä kun olen koiran hankkinut ja halunnut, niin minä myös ratkaisen ongelmat itse. Ja kyllähän minä tiedän, että se suurimmaksi osaksi minusta itsestäni johtuu. Pahin perseily on ollut remmikäyttäytyminen. Jatkuvaa rähinää, vaanimista, kyräilyä, vetämistä.. Ehkä se siitä, nyt mennään jo ehkä vähän parempaan suuntaan. Otin taas kuonopannan käyttöön, joskaan en sitä joka lenkillä käytä. Eilen otin namipussin takkini taskuun (koska talvitakkini, jota jo nyt käytän, taskuun mahtuu pussi kokonaisena), ja lenkki sujui jo huomattavasti paremmin, vaikka Nalan huomio herpaantuukin vähän väliä muuhun. Laitan myöhemmin hieman kuvia ja ehkäpä jotain tarinaakin tuosta lenkistä, tästä postauksesta tulisi muuten aivan turhan pitkä :)

Kuva otettu kesällä mökiltämme.

Kuten sanoin, ei tässä juurikaan mitään ihmeellisyyksiä ole tapahtunut, joten hypätään suoraan nykyaikaan (tai parin viikon sisälle). Nalalla oli juoksut. Tyty oli erikoisen äkäinen juoksujen aikana, ja otti nokkiinsa kaikesta. Se myös alotti roskiksen repimisen, mitä se harrasti joskus paaperona. Argh. Mutta itsepä jätän sen roskapussin sinne roskikseen. Nala osaa siis avata sen kaapin, missä roskis on, ja tyhjentää sitä, miten pystyy.
Nala kuitenkin oli onneksi yllättävän siisti (juoksujen suhteen, ei roskien), ja siivosikin omat jälkensä erittäin hyvin. Juoksujen loppupuolella Nala kehitteli jonkin ihmeellisen tunnesiteen kirkkaanpunaista hihnaansa kohtaan. Pohdiskelin, olisiko kyse valeraskaudesta, mutta mikään muu oire ei siihen viitannut, ja koiralle iski tämä ihme kohtaus ainoastaan iltaisin. Se ei myöskään ollut lainkaan hellä hihaansa kohaan, vaan paiskoi sitä ympäriinsä ja puri minkä ehti :D Raju äiti. En tiedä mistä oli kyse, mutta se kesti vain muutaman päivän.

Mutta eipä tässä kai mitään sen ihmeempiä ole, joten jatketaan myöhemmin tämän eilispäivän lenkin parissa. Oli niin kaunis ilma, että ainakin muutama kuva on pakko julkaista. Toivottavasti ei enää tule tällaista taukoa.

-Suvi-

Niin makaa kuin petaa.. Eiku..?

Istu-paikka-komennon jälkeen onkin hyvä harjoitella paikallaan olemista maaten. Tämä on hankalaa Nalalle heti alussa, sillä aina, kun käsken sen maahan, se rupeaa tarjoamaan kierimistä tai kenguruloikkaa (ylös hyppääminen). Haasteellista siis tulee olemaan. Mutta kyllä me tämäkin haaste vielä voitetaan. Vaikeudet on tehty voitettaviksi, vai miten se sanonta sitten ikinä menikään.
Vaikka nämä peruskomennot tulisi harjoitella varmaankin niin, että edellinen osataan "täydellisesti" ennen seuraavan aloittamista, päätin kuitenkin harjoitella näitä hieman päällekkäin, sillä istuahan Nala jo osaa. Itse en niinkään välitä, istuuko vai makaako koira, kunhan se vain pysyisi käskystä paikoillaan. Eli vähän-sinne-päin-koulutusta. That's fine for me/us. Tärkein homma on se "paikka"-käsky. Se pitäisi saada tuon hölmöläisen pääkoppaan.
Kuten aikaisemmissakin harjoituksissa, myös tässä on mukana naksutin.

Maahan-paikka
Kun koulutat koiraasi menemään maate ja pysymään paikallaan jonkin aikaa, kiinnitä huomiota pintaan, jolle aiot kehottaa sitä asettumaan. Varmista, ettei pinta ole liian kuuma tai kylmä, ja ettei se ole niin kova ja epämukava, että koirasi alkaa kiemurrella ja pyrkiä jaloilleen. Esimerkiksi monien lyhytkarvaisten koirien mielestä on epämiellyttävää asettua parketille tai korkkimatolle, ja ne käyvätkin mielummin maahan maton tai pyyhkeen päälle. Varmista siis, että koirallasi on mukava olla, jotta harjoitus voidaan aloittaa.

1. Komenna ensin koira istumaan. Käytä makupalaa apunasi ja houkuttele koira laskemaan päätään herkun perässä puoliväliin lattiaa kohti. Kun koira seuraa liikettä ja laskee päänsä, naksauta ja palkitse.
2. Laske kättäsi hiljalleen lähemmäs lattiaa. Voi olla, että sinun pitää jatkaa houkuttimen käyttöä muutaman toiston verran, jos koira näyttää jäävän jumiin eikä laske päätään alemmas.
3. Kun saat makupalan lattialle asti, kokeile mitä tapahtuu, kun pistät sen käden alle ja siirrät sitä lähemmäs koiran rintaa, melkein rinnan alle. Odota, ja katso mitä tapahtuu. Useimmat koirat pyrkivät pääsemään makupalaan käsiksi ja lopulta menevät makaamaan. Kun koirasi menee maahan asti, naksauta ja palkitse se.
4. Toista kuudesti makupalan avulla, naksauta ja palkitse joka kerta, kun koira menee kokonaan maahan.
5. Jätä makupala kädestä, mutta tee edelleen sama käsiliike. Naksauta ja palkitse, jos koira edes yrittää asettua maahan.
6. Jos koira erehtyy enemmän kuin kahdesti, käytä makupalaa houkuttimena vielä kuutisen kertaa ja yritä sitten uudelleen ilman houkutinta.
7. Kun homma toimii "turvallisessa ympäristössä", on aika vaihtaa maisemia ja tehdä sama onnistuminen erilaisissa ympäristöissä. Menkää kylille ja toreille! Kun menette uuteen ympäristöön tai mukaan tulee uusien ihmisten ja koirien muodostamia häiriöitä, koiran oppi saattaa ottaa hieman takapakkia. Älä epäröi, vaan ota houkutin uudestaan käyttöön, ja aloita harjoitus alusta häiriöiden keskellä. Sen avulla saat näytettyä/muistutettua koirallesi, mitä sen tulisi tehdä. Lopeta houkuttimen käyttö, kun koira toimii luotettavasti ja oikein joka yrityksellä. Älä kuitenkaan tee toistoja liikaa, ettei koirasi kyllästy.
8. Kun koira menee luotettavasti maahan, tapahtuu paikallaolemisen harjoittelu samalla kaavalla, kuin edellisessä (istu-paikka) harjoituksessa, mutta tällä kertaa koiran tulee pysyä maaten.

Joillain koirilla on hankaluuksia maahan menossa. Ne jäävät ikään kuin jumiin istuma-asentoon. Seuraavassa listassa on muutama vinkki tälläisia "jumiutuneita" koiria varten:
- Harjoitelkaa ensin pehmeällä alustalla ilman häiriöitä.
- Käytä sellaisia makupaloja, joita koirasi rakastaa, muttei yleensä saa.
- Käytä apuvälineitä (esimerkiksi omaa jalkaasi), ja houkuttele koira matalalle esineen tai jalan alle.
- Kokeile pitää makupalaa lähempänä koiran rintaa, etutassujen välissä, tai vaihtoehtoisesti kauempana sen kuonosta noin 45 asteen kulmassa.
- Vältä koiran painamista alas. Kun alat puskea ja tökkiä sitä, se saattaa naksauttaa aivonsa off-asentoon ja lakata ajattelemasta, mitä tekee, jolloin sinä saat tehdä työt sen puolesta. Jos haluat koiran oppivan ajattelemaan, älä työnnä tai vedä sitä haluamiisi asentoihin.

VINKKI: Milloin ei tule käyttää koiran nimeä
Älä käytä koiran nimeä paikka-komennon yhteydessä. Nimen kuulemisen pitäisi merkitä koiralle, että nyt on aika olla valpas ja toimintavalmis. Paikalla pysymisen yhteydessä antaisit nimeä käyttämällä monimerkityksisen viestin ja se saattaisi hämmentää koiraasi.
Milloin tahansa käytätkään sanallista komentoa, sano se vain kerran!

Tämä käsky on kyllä se, minkä toivon hartaasti Nalan oppivan jossain välissä. Eli nyt vaan ahkeraa harjoitusta, niin kyllä se oppii sen - edes sisällä - tekemään oikeaoppisesti. Ja kuten sanoin, minulle on aivan sama, istuuko vai makaako Nala, kunhan vaan pysyisi paikallaan, kun niin komennan. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin se, että komennat koiran pysymään paikallaan ja odottamaan vaikka ihan vaan hetken, hakeaksesi esimerkiksi avaimet, ja koira jää kyllä istumaan, mutta säntää lopulta iloisena perääsi. Ja tässä vaiheessajan koira pitäisi viedä takaisin paikalleen (ainakin joidenkin oppien mukaisesti), ja aloittaa harjoitus uudelleen. Kovin usein lenkille lähtiessä, ei tällaista ylimääräistä toistoaikaa kuitenkaan ole. Sitä pitää siis raivata (ja paljon!) jokaista lenkillelähtöä ajatellen, niin saadaan tämä asia joskus jakeluun. Kyllä se siitä, pieniä askeli (baby steps) ja kohta Nala on ihan ykkönen tässä asiassa. Sen jälkeen pitisikin siirtyä harjoittelemaan ulos, missä oikein mikään ei meinaa onnistua, jos maailmassa on minkäänlaista muuta liikettä kuin Nala ja minä. :) Toivottavasti ahkeruus palkitaan tässä(kin) asiassa. Vaikka aionkin harjoitella tätä lenkille lähtöjen yhteydessä, tarkoitukseni on kuitenkin aluksi harjoitella tätä ilman lenkki-innostusta tai muutakaan ylimääräistä, sillä Nala on aikamoinen jäärä ja yli-innokas tapaus ilman minkäänlaisia lisiäkin.
Toivottavasti olemme pian asteen viisaampia ja yhden komennon rikkaampia. Köllötellä tuo hölömö kyllä osaa paikoillaan, mutta kovin tahtoisin sen osaavan myös "ryhdikkään makaamisen". Baby steps, baby steps..

-Suvi-

Ensikohtaaminen

Nalan ja aktivointipallon ensikohtaaminen <3 Hassu, rakas ja ihana karvalapsi! Ei meinannut toinen ensin tajuta, mikä idea pallossa on.. :)

-Suvi-

Naltsun kaa vähän shoppailtiin

..No ei nyt ihan, mutta melkein. Mä päätin, että Nala tykkää näistä - ja tähän mennessä on kyllä tykännytkin, vaikkei olla kuin pariin juttuun vasta tutustuttu! Pidemmittä puheitta, siirrytään ostoksiin.. Nämä on siis hankittu joko netistä tai elukkaliikkeistä viime viikon aikana.

Aktivointipallo! Tää oli yks ihan ehdoton himotuksen kohde, ja nyt se on vihdoin meillä. Ja mikä parasta: Nala rakastaa sitä <3 Se jopa syö tavallisia nappuloitaan hätäpäissään tuon sisältä, jos laitan niitä namien kanssa sinne. Ensin harmittelin, kun ei ollut punaista tuollaista, mutta nyt kun olen sitä jokusen päivän tässä katsellut, niin tuo keltainen on kyllä ihanan piristävän värinen. Toisessa päässä palloa on tuollainen "ristikko", josta namit laitetaan sisään, ja toisessa päässä tavallinen reikä, josta ne pääsevät tipahtelemaan ulos. Lisäksi pallon sisällä on jonkinlainen "labyrintti", ettei se tyhjene heti ihan kokonaan. Aivan ihana! I love it. Or should I say WE love it <3

Kylmäkuivattuja maksapaloja! Jee! Oon jo vuosia halunnut kokeilla, mitä mieltä Nala on maksasta, mutta kun itse vihaan sen koostumusta ja hajua varmaan enemmän kuin mitään, en ole sitä koskaan ostanut, vaikka se nyt olisi ehkä maailman helpoin tapa tehdä itse nameja tolle hömelölle. Nala suhtautui näihin lievällä varauksella. Yleensä se syöksyy suin päin ottamaan kaikki namit mun kädestä, mutta näitä se tuijotteli hetken aikaa pää kallellaan, sitten niitä piti haistella kunnolla ja lopulta se otti etuhampaillaan yhden namin kulmasta kiinni, nosti sen varovasti pois kädestäni, nuoli sitä sekä tökki sitä kuonollaan. Kun tutustuminen oli saatu kunnolla loppuun, se söi naminsa hyvällä halulla - ja rupesi kerjäämään lisää. No, kyllä se niitä pari sai lisää. Jokin kaunis päivä kokeillaan, toimiiko nää lenkeillä, vai onko vaan sisätreenaukseen tarkoitettuja nameja. Voi kumpa nämä toimisivat ulkonakin, tuolle kun ei siellä meinaa kelvata mikään.

Tässä vielä lähikuvaa itse maksapaloista.

Lihatikkuja - makuina naudanliha sekä siipikarja (kuvassa vain toinen pakkauksista).

Jotain möykkyjä, makuna siipikarja. En ole tutkinut möykkyjä vielä sen tarkemmin, eli en tiedä minkä kokoisia ne ovat, tai millainen koostumus niissä on.

Jumbone Maxi. Näitä tuli hankittua kolme kappaletta. Nykyään en kyllä enää juurikaan näitä maxeja osta, sillä Nala tuppaa syömään niistä vain puolet, ja rupeaa vahtimaan loppua siitä. Sinnikkäästi kuitenkin ajattelen, että se pääsee tästä tavastaan eroon, ja nämä ovatkin suuria herkutteluja ja hemmotteluhetkiä varten :)

Lisää maksaa! Kananmaksanameja. Jos ei muuhun, niin sitten tuohon aktivointipalloon (eiköhän niitä joka tapauksessa sinnekin eksy ainakin muutama). Ruotsalaista laatua, kuten kuvasta voi huomata. Kerrottakoon näistä lisää sitten, kun pussi joskus korkataan.

Pienen pieniä (siis TODELLA pieniä) "koulutusnameja". Turhan pieniä Nalalle itse treenailuun, mutta tämän hankin oikeastaan vaan tuon purkin takia, että saan avattuja namipusseja tyhjennettyä sinne. Pysyy puolikosteat herkut sitten parempina. Toisaalta saatoin ehkä myös ajatella hieman veljeni koiraa (kääpiäkokoinen Venäjän toyterrieri <3). Näitä olen viskellyt kotona ympäriinsä, ovat niin pieniä, että Nala joutuu oikeasti tekemään hommia löytääkseen ne!

Puolikosteita luunmuotoisia nameja treenailuun. Näitä löytyy pariakin makua, koska aikaisemmin minulla oli tällaisia lohen makuisia ja huomasin Nalan pitävän niistä erityisen paljon. Nyt on makuina lohi, lammas, riista ja naudanliha. Eiköhän näillä hetken pärjää ;)

Nyt on tosiaan nameja "hetkeksi" ja treenihimo taivaissa (ainakin mulla, Nalasta en olisi niinkään varma)! Täten voin varmasti todeta, että aikaisemmin julkaistujen koulutustekstien kaltaisia tekstejä tulee lisää jossain vaiheessa tulevaisuudessa,

 Eiköhän tuo koirakin tykkää, kun nyt löytyy paljon valinnanvaraa herkuista, eikä aina vaan sitä samaa.

Aktivointipallo on ollut kyllä menestys, sillä leikitään joka päivä.

Seuraavaksi (kunhan ensi kerran täällä ilmaisen itseäni) tiedossa hieman lähempää tuttavuutta tuohpn palloon, ja sitten varmaankin siirrytään treenien pariin. Ehkä. Kenties.

PS. Näiden kaikkien ihanuuksien lisäksi haimme mieheni kanssa viime viikolla tytylle myös 15kg napua, ja tarttuipa mukaan myös uusi 5kg pussi naudan kuivalihaa! Edellistäkin on vielä jäljellä, mutta kun se on nyt tytylle ruvennut paremmin maistumaan, niin tokihan sitä pitää olla lisää säilössä, kun vanhat on sitten joskus syöty. Talven varalle ravintoa kaappeihin!

-Suvi-

Paikkailua

Ei, kyse ei ole mistään remontoinnista tms. vaan koiran paikallaan olemisesta ;)

Nala on ollut tässä komennossa suorastaan surkea aina, vaikka tätä ollaan harjoiteltu varmaan eniten. Kyllä se paikallaan pysyy, kun mä olen läsnä, mutta jos käännän sille selkäni, se hilpaisee samantien mun perään. Joka päivä tätä harjoitellaan lenkille lähtiessä. Puen Nalalle valjaat, käsken sen istumaan eteisessä, ja haen olkkarista avaimet tai keittiöstä muutaman makupalan taskuun - ja harvoin tuo hölömö paikoillaan istuu, vaan liruu vähintään olkkarin kynnyksen yli, ja tulee usein ihan viereeni saakka iloisena "Mamma, mitä sä teet?". No, jos tätäkin nyt rupeaisi ahkerammin harjoittelemaan jälleen kerran. Mökillä pihalla tämä kyllä onnistui, kun käskin Nalan istua paikallaan, kävelin (selin siihen) noin viiden metrin päähän, ja kutsuin luokse. Silloin se istui kuin kivipatsas paikoillaan vaan ei kotona onnistuta. Eikä varsinkaan lenkillä, joskin siellä me ei kamalasti tätä olla harjoiteltukaan.
Tässä postauksessa siis kyse istumisesta paikallaan, myöhemmin höpötellään paikallaan olemisesta makuulla. Opetuksessa on mukana jälleen kerran se naksutin.

Istu-paikka
Kun istu-toiminto muutetaan istu-paikka-toiminnoksi, mukana on kaksi prosessia: se, että koiran saa pysymään istuma-asennossa pitempiä aikoja (kesto), ja että sen saa pysymään samassa asennossa, vaikka ohjaaja siirtyisikin kauemmas (etäisyys). Jos opetat asian kahdessa osassa, kasvatat luotettavan koiran, joka ei sotkeudu toimissaan vaikka tulisi häiriöitäkin. Keston opettamiseen kuuluu seuraavat askeleet:

1. Komenna koira istumaan ja laske kahteen, ennen kuin naksautat ja palkitset.
2. Kasvata muutama sekunti kerrallaan aikaa, jonka verran koiran on pysyttävä istumassa ennen naksautusta ja palkitsemista. Jatka, kunnes saat palkitsemisen välin kasvatetuksi kymmeneen sekuntiin.
3. Kun olette kymmenessä sekunnissa, nimeä toiminto sanomalla esimerkiksi "Paikka!" ja tekemällä käsimerkki (useimmat osoittavat avokämmenellä koiraa kohti).
4. Lisää palkitsemisten välistä aikaa naksauttaen ja antaen makupaloja sattumanvaraisesti, niin että koira joutuu arvailemaan, kuinka kauan seuraavaa naksautusta pitää odottaa.
5. Ota mukaan häiriöitä. Aloittakaa ensimmäisestä askeleesta uudestaan, niin että saatte saman istu-paikka-toiminnon rakennetuksi uusien asioiden (häiriöiden) läsnäollessa.

Toiseen osaan istu-paikka-komentoa kuuluu, että koira pysyy paikallaan, vaikka sinä siirryt sen luota. Voit käyttää seuraavia vaiheita, kun opetat koirasi pysymään paikallaan:

1. Komenna koira istumaan ja ota sen edessä pieni askel oikealle tai vasemmalle palaten heti alkuasentoon. Jos koira pysyy paikallaan, naksauta ja palkitse. Jos ei, yrittäkää uudestaan ja liikahda vähemmän (pienempi askel).
2. Siirtele pikkuhiljaa painoasi, ja pidä kätesi koiran edessä. Naksauta ja palkitse, kun koira ei vaihda asentoa edessäsi ollessaan. Harjoitelkaa tätä vaivihkaista liikettä, kunnes koira varmasti tajuaa, että nyt on tarkoitus pysytellä liikkumatta paikallaan.
3. Pidennä etäisyyttä hitaasti ja pysy ensi alkuun koko ajan liikkeellä. Älä jää paikallesi palaamatta pian koiran luo naksauttamaan ja palkitsemaan. Jos jäät seisomaan liian aikaisin, koira tulee luoksesi.
4. Kun lopulta pääset huoneen poikki ja koira pysyy paikallaan, ala viipyä poissa vähän kauemmin ennen kuin palaat sen luo.
5. Pidennä aikaa pikku hiljaa harjoittaen samalla kertaa sekä paikallaolon ajallista kestoa että sitä miten lähellä tai kaukana sinä olet, eli etäisyyttä.

Tätä me lähdemme siis Nalan kanssa nyt harjoittelemaan, kun istuminen onnistuu hyvin, ja naksutinkin löytyi. Toivottavasti tuloksia syntyy, vaikka edelleen olen sitä mieltä, että se yhteinen tekeminen on kaikkein tärkeintä. Tässä Nala saa myös treeniä pääkopalleen, eli saa sillä tavalla energiaa kulutettua, muutenkin kuin lenkeillä tai riehumalla. Eiköhän aleta treenaamaan!
Hauskoja treenihetkiä muillekin, jotka koiriaan harjoittavat!

-Suvi-

Hammashoitoa

Nalalla on upeat hampaat. 4-vuotiaaksi koiraksi sen hampaat on todella upeat, valkoiset, suorat ym. Ainoa pikku virhe on pienen pieni lohjennut pala sen poskihampaassa, mutta annettakoon se anteeksi (ei mitään tietoa, koska tämä vahinko on tapahtunut ja miten) sekä myös pieni kellertävyys kulmahampaissa. On ne vaan silti upeat hampaat <3

Rupesin sitten miettimään noin yleisesti koirien hampaidenhoitoa. Joskus vuosia sitten hinguin Nalalle Plaque-Offia, mutta nykytilanteesta päätellen se olisi ollut melko turha ostos. Nyt olen kuitenkin miettinyt, että voisin kuitenkin sitä hankkia, ei kai se haitaksikaan olisi? Tahdon kuitenkin pitää Nalan hampaat kunnossa mahdollisimman kauan, mieluiten koko sen elämän ajan, ja jos tuo tuote edesauttaisi sitä, niin mikä jottei. Nalan ollessa noin 1-vuotias, ostin sellaisen "sormihammasharjan", jolla muutaman kerran yritin Nalan hampaita hinkuttaa, mutta tuopa ei pitänyt siitä yhtään ja puraisi kerran aika kipeästikin minua sormeen :D Se jäi sitten siihen. Yhdessä vaiheessa Nalalla oli veteen sekoitettavaa "suuvettä", joka olevinaan esti plakin muodostumista ja samalla raikasti hengityksen. En tiedä, toimiko muutoin kuin hengityksen raikastajana, mutta sitäkin kokeiltiin. Hengitys tuoksui kyllä raikkaalta tuolloin. Vaikka onhan meillä tuolla kaapissa vielä jokunen koirien kurkkupastilli (yip yap), jos tulee ääretön tarve raikastuttaa haisuhenki :) Nala vaan tuppaa nielaisemaan ne kokonaisena (kuten melkein kaikki pienet namitkin), hehe.

Parhaaksi hampaiden hoidoksi olen kuitenkin huomannut herkut. Luut, rustot, jänteet ym. kaikki mahdolliset, jonka kanssa menee hieman aikaakin. Ihan parasta. Ja niitähän Nalalla riittää! On jos jonkin näköistä eläimen osaa, "hammasharjoja" (denta stix ym.) erikseen, puruluita, jumbone-"luita" ym. Valinnanvaraa siis on (joskin Nala on tällä hetkellä sillä "herkkulakolla", jos vaikka innostuisi taas syömään niitä herkkujaan). Herkkuja (tässä tapauksessa juuri edellä mainittuja) annan Nalalle melkoisen säännöllisen epäsäännöllisesti, useampana päivänä viikossa, mutta en välttämättä joka päivä. Välttämättä. Välillä tulee niitäkin kausia, jolloin se saa joka päivä jotain, ehkä useammankin päivässä. Nalan hampaiden kunto on mulle kuitenkin äärettömän tärkeä, kun meidän perheen entisen koiran (toisen niistä) hampaat olivat sen vanhoilla päivillä TODELLA huonossa kunnossa, jopa hävettävän huonossa. Tiedän ainakin, mihin en halua Nalan hammaskunnon päätyvän. Tämän takia ehkä hieman liikaakin hamstraan tuolle hölmölle kaikennäköistä purtavaa. Mutta mielummin näin, ainahan voin ylimääräisiä jakaa kavereiden koirille.

Sitä Plaque-Offia kyllä harkitsen vakavasti edelleen, jotenkin se vaan kuulostaa niin loistavalta, kun vaan ruuan sekaan heitetään sitä.. Ainakin sitä voisi kokeilla :)
Tässä postauksessa näitte kuvaa Nalan hampaista ja näistä "hammasharjoista" (tai siis niiden paketeista). Muista herkuista voisinkin kertoa joskus hieman erikseen.

-Suvi-

Mittaus- ja punnitushommia

Kävin punnitsemassa Nalan tänä aamuna. Painoa oli nyt 21,3kg, eli on tyty saanut painoa lisää, jee! En muista, mitä se viimeksi painoi (loppukeväästä, alta 20 se kai oli), mutta alkuvuodesta neidillä oli painoa karkeasti sanottuna noin suunnilleen 20,5kg. Itse olen tällä hetkellä TODELLA tyytyväinen Nalan kokoon, mutta olen saanut kuulla eriäviä mielipiteitä tässä parin päivän aikana, mikä ehkä hiukan on nostanut verenpainettani (pakko se on myöntää) ;) En sitä kuitenkaan ihan henkilökohtaisesti ota itseeni, sillä mielestäni tärkeintä on, että olen itse tyytyväinen koiraani. Ja minähän olen <3

Mun faija on sitä mieltä, että Nala on nyt LÄSKI, kun sille on tullut painoa. Se on kuulemma niin lihavassa kunnossa, ettei jaksa enää edes juosta. Tyty oli siis faijani ja veljeni kanssa mökillä eilen, ja normaalisti juoksee siellä minkä ehtii, mutta nyt ei ollut juurikaan jaksanut. Asiaan ei kuulemma millään lailla voinut vaikuttaa, että olin antanut sille ennen lähtöä tuhdin aamupalan kuivalihoineen kaikkineen eikä se, että olin sen kanssa noin tunnin pituisella lenkillä juuri, ennen kuin mökkikyyti saapui. Ja kuuma auringonpaistekaan ei kuulemma vaikuta. Väliäkö hällä, kun itse olen tyytyväinen. Sanokoot muut, mitä sanovat.
Eräs kaverini totesi eilen facebookissa, että Nala on pikemminkin pelkkää luuta ja nahkaa, ja eräs toinen kaverini on sitä mieltä, että Nala on suorastaan anorektinen. Ota ihmisistä sitten selvää.
Hieno tyttö, ja muut vaan mollaa.

Iloisen punnitustuloksen jälkeen päätin mittailla Nalaa hieman muutenkin. Harmi, kun en ole mittoja pistänyt aikaisemmin ylös, mutta kuitenkin:

Kaula(nympärys) ylhäältä (aivan leuan alta): 37,5cm
Kaula(nympärys) alhaalta (aivan niskan tyvestä): 40cm
Rinnanympärys: 64cm
Vyötärönympärys: 47,5cm
Korkeus: n. 58-59cm

Lievä haara-asento.

-Suvi-