TOSIELÄMÄN KAUHUN HETKIÄ!

Viikko sitten sunnuntaina, Suomen jellonajengin hävitessä pronssiotteluaan, päätin lähteä käyttämään Nalan nopeasti pissillä, toinen erätauko kun oli alkamassa. No, reissusta tuli sitten pikaisempi kuin ajattelinkaan. Pääsimme roskavajalle, jossa Nala tosin onneksi jo hoiti asiansa, kun näin pensaiden takaa hoipertelevan umpijurrissa olevan ämmän. Nala oli hyvin tarkkaavainen, ja tapitti pusikkoa kuin suurintakin saalista. No eikös sillä ämmällä sitten ollut koira mukanaan. Rotua en nyt saa päähäni, mutta sellainen vaalea, hieman Nalaa isompi pystykorva se oli, ja melko rotevakin. Käännyin Nalan kanssa mennäkseni kauemmas, kunnes takaamme rupesi kuulumaan vihaista koiran haukkumista, ja kääntyessäni huomasin tuon mörrikän juoksevan kovaa vauhtia, leuat loksuen, meitä kohti. VOI HELVETTI!!

Juopunut omistaja ei edes ensin tuntunut tajuavan mitään, kunnes karjuin kauniita kirosanoja suustani, ja huidoin jalalla, jottei koira kävisi Nalan kimppuun (viis omasta jalasta, kunhan se ei katkaise edes yhtä karvaa Nalan selästä :D). Lopulta humaltunut omistaja tajusi tilanteen, mutta lähtiessään meitä kohti ottaakseen koiransa kiinni, meinasi hän kaatua muutamaan otteeseen. Lopulta se vaan huitoi kädellä ja totesi, että ei hänen koiransa mitään tee. Juu ei, mutta Nalapa tekee, kun toinen tulee tuolla tavalla kohti. "No mutta se vaan puolustaa itseään, se on ihan oikein" (näin nainen tokaisi, koskien Nalaa). Saatoin ehkä hieman ärähtää kyseiselle naiselle, ja käske ottamaan rakkinsa kiinni. Vaan eipä tuo oikein saanut. Aina, kun remmi oli melkein kädessä, meinasi nainen mennä nurin, ja koira juoksi taas meitä kohti julmetun mekkalan kera. ARGH! Ajattelin, ettei tämä voi olla totta. Niin minun tuuriani, perkele.

Viimein koira juoksi noin viiden metrin päähän omistajansa viereen, ja minä päätin painua Nalan kanssa takaisin sisälle. Olin hyvin vihainen, eikä ollut enää intoa jatkaa matkaa (eikä aikomus ollut edes pitkään ulkona olla), enkä jaksanut enää katsoa saati kuunnella niiden kahden idiootin toimintaa ja mölinää. Vedin Nalan lähelleni ja käännyin kohti kotipihaa, jolloin meteli alkoi taas - koira syöksyi jälleen meitä kohti, kun ei se nainen ollut saanut sitä remmiä vieläkään otettua sieltä maasta. Huitaisin jalalla koiraa kauemmaksi (en siis ole missään vaiheessa sitä potkinut, blokkasin sen tien Nalan kimppuun), ja jatkan matkaani, jolloin tuo kyseinen känniääliö rupeaa kiljumaan minulle, etten saa "paeta" koirani kanssa, kun hän ei muuten saa omaansa kiinni. Oli sillä pokkaa. Ei minua hirveästi huvita jäädä seisomaan siihen ja antaa toisen koiran käydä kimppuun. Ja eri asia olisi tietysti, jos olisin juossut Nalan kanssa, koska silloinhan se houkuttelisi toista lähtemään perään. Mutta jos kävelimme rauhallisesti niistä välittämättä, niin ei kyllä pitäisi olla mitään sanottavaa siihen. Siinä vaiheessa meinasi minulla mennä kuppi nurin, ja melkein rupesin karjumaan naiselle alkoholista, koiran hoidosta ja hallinnasta ym :D Hillitsin kuitenkin itseni ja painuin erittäin vihaisena, suuri miehinen uloke otsassani kotiin.

Ei näin.

Mutta näyttipä Nala taas irokeesinsa, ja saattoi se kerran näykätä tuota toista rakkia naamasta, kun se tuli liian lähelle.

-Suvi-

PS. Kuvat eivät liity tapaukseen millään tavalla, ilman kuvia postaus vaan näytti silmääni aivan liian tyhjältä :)