Ruokaisaa

Koska minähän en koskaan puhu Nalan syömisistä mitään, niin voitaisiin aloittaa sillä linjalla tällä kertaa ;) Nalalle on ruvennut ruoka maistumaan, jipii! Se on syönyt nyt jopa omaa, isojen tyttöjen kuivaruokaa ilman minkäänlaisia lisukkeita, ja vielä hyvillä mielin! Jihuu. Hiirenkakkaa (penturuokaa veljeni koiralta, kun se ei niitä syönyt) se sitten ahmiikin kahta kauheammin, se tuntuu pitävän kovasti hiirenkakasta. Pääasia, että syö, ja olen niin tyytyväinen, että se syö nyt myös tuota uutta ruokaansa (Taste Of Wild), jolle aiemmin nyrpisteli nokkaansa, jos vähänkin laitoin sitä sen ruokakuppiin. Vaan kyllä on tippunut aikamoinen stressitekijä harteilta sen myötä, että tuo hölömö sittenkin syö. Ehkä sillä vaan kesti tottua uuteen ruokaan? Ja sen lisäksi se selvästi vihasi vanhaa ruokaansa, koska ei siihen loppuvaiheessa koskenut enää pitkällä tikullakaan. Tuolla sitä on ehkä kolmisen kiloa vielä laatikossa, vielä mä ne sille syötän, vaikka sitten jotenkin salakavalasti. Varmasti tuohon Nalan syömiseen vaikuttaa kyllä myös se, että Nala saa tällä hetkellä ainoastaan kerran päivässä kunnon aterian, ja siihen päälle ehkä pienen välipalan tai yöpalan, sekä ehkä jonkun herkun.
Nala on nyt iskostanut takaraivoonsa, että jos syö KUIVAruokansa loppuun, niin se on ansainnut palkinnon. Kovin nyrpeältä se sitten näyttää, jos palkintoa ei tipukaan, tai jos en heti tajua, mitä se minulle viestii (koikkeloi keittiön ja mun välissä, vilkuillen keittiön suuntaan häntä heiluen). Kyllähän mä sille melko usein annankin "palkinnon", mutta ihan vaan siitä ilosta, kun näen Nalan suunnattoman riemun sen saadessaan. Tällä hetkellä sillä on kyseisenä palkintona tuolla menossa pussillinen purutikuja, joiden ympärille on lääritty kanaa (en nyt muista oliko kananrintaa, mutta kanaa kuitenin..SYÖKÄÄ KANAA!). Nala rakastaa noita purutikkuja varmaan enemmän kuin on mitään herkkujaan koskaan rakastanut. Kana uppoaa siihen muutenkin erittäin hyvin, ja siksi minult kaapista löytyykin muutamia erilaisia kanaherkkuja sille (muutamia "eri vaikutuksia" omaavia kanan rintafileitä ja noita tikkuja ainakin). Mitä sitä ei oman karvalapsen takia hankkisi? Se riemu on vaan jotain niin ihanaa, ja jos sen saa aikaiseksi pienellä kanaherkulla, niin hankin niitä vaikka kaapit täyteen.

Jottei syömisistä puhuminen sentään tähän jäisi, niin taidanpa kertoa Nalan toisesta SUURESTA herusta, nimittäin porsaan sydämestä. Mieheni toi tuossa eräänä päivänä Nalalle kaksi suurta porsaansydäntä (minä ne taisin itse asiassa tilata siltä, kun hän töistä oli kotiin tulossa). Valmistin ne samalla tavalla kuin sen porsaan kielenkin, eli keitin niitä noin puolisen minuuttia, jotta mahdolliset bakteerit kuolivat, mutta sydämet jäivät sisältä kuitenkin raaoiksi. Minä itse kyllä vihaan sitä hajua, mikä keitetyistä sydämistä lähtee, joten en koe sitä kovinkaan miellyttäväksi, mutta koska tiedän että Nala rakastaa niitä, niin pitäähän sen eteen nyt hieman "kärsiä". Keittämisen jälkeen laitoin sydämet leikkuulaudalle jäähtymään, jottei niistä aivan holtittomasti purskahtaisi verta käsilleni, kun leikkaan ne sopivammiksi paloiksi. Nalalla niittäin paha tapa syödä pureskelematta, niin pakko leikellä suunnilleen nieltäväksi sopivia paloja. Jäähtymistä odotellessa menin puuhailemaan muuta, mutta sydämet pysyivät tarkassa vahdissa, nimittäin Nala makasi leikkuulaudan alla, eikä liikahtanut senttiäkään. Katse tiukasti kiinni laudan alapinnassa,jos se vaikka olisi saanut maagisesti sahattua reiän siihen. Kun sydämet olivat jäähtyneet, leikkelin ne paloiksi, laitoin osan heti Nalan ruokakuppiin ja osan jääkaappiin pienessä pussissa, josta niitä olisi sitten kätevä ottaa. Ruokakuppiin heitin sydänpalojen sekaan pari desiä napua, että tyty saisi myös sitä tavallista ravintoaan, ja hyvinhän nuo menivät siinä mukana (liekö vahingossa?). Nuo kaksi suurta sydäntä kestivät Nalalla noin kolme päivää, ja niitä tulemme varmasti hankkimaan lisää.
Pakastimessa meillä itse asiassa on yksi porsaan sydän. Sieltä löytyy myös jotain lihasekoitusta, naudan jauhelihaa, keitettyjä häränhäntiä sekä naudan rustoluita/rustopaloja, eli ei nuo herkut ihan heti ole loppumassa. Mutta lisää hankitaan aivan varmasti. Nala ei sitä päivää näe, että sen ruuat pääsisivät yhtäkkiä yllättäen loppumaan,saati sitten herkut. :)

Näissä ruokaisissa tunnelmissa jatketaan taas ensi kertaan.

-Suvi-

PS. Pahoittelen kuvatonta postausta, mutta nyt en ole kauheasti jostain syystä jaksanut edes kuvailla, enkä nyt tähän hätään jaksanut penkoa edes arkistoja.. Väsymystä liikkeellä

Ruokaisia kuulumisia

Uusi vuosi koitti, jälleen kerran. Nala vietti aattoillan yksin kotona kaikessa rauhassa, ei onneksi välitä juurikaan raketeista (muuten en suostuisi poistumaan kotoa). Sisällä ollessa se tuskin edes huomaa pauketta, ja ulkona käydessäkin heilauttaa korvaansa vaan harvoille jysäyksille.
Tälle vuodelle ei ole sen suurempia suunnitelmia koiraelämän suhteen, kunhan mennään ja möllötetään ja yritetään pysyä terveinä. Nala onneksi on ollut erittäin tervettä sorttia, ja toivottavasti myös pysyy sellaisena.

Jos tähän nyt taas näitä vähän pidempiä kuulumisia kirjottelisi, että pääsee sitten eteenpäin.. Vaan kun ei kauheasti taida olla mitään ihmeellistä, mistä kertoa.
Nalalla on ollut ongelmia syömisen kanssa (jo pidemmän aikaa), se ei yksinkertaisesti ole halunnut syödä. Tästä syystä hankin sille uutta ruokaa, Taste Of Wildia. On se maistunut hieman paremmin kuin edellinen (ProFormance Active Adult), mutta voisi se vielä paremminkin maistua. Välillä olen jopa joutunut "pakkosyöttämään" Nalaa, istumalla lattialla sen vieressä ja pitämällä kuppia sen edessä niin kauan, ennen kuin se on syönyt (en siis tunge väkisin ruokaa sen kurkkuun). Yleensä ruoka on näin mennyt, vaikkakin hieman vastentahtoisesti, mutta välillä on ilmassa pientä kapinaa irvistyksineen ja murinoineen. Minulle se on oikeastaan aivan sama, vaikka joutuisin aina istumaan Nalan ruokaseurana, pääasia minulle on, että koira syö. Nyt olen silloin tällöin turvottanut sen napuja, ajatellen, ettei syöminen tuntuisi siitä niin vastenmieliseltä, kun ei tarvitse ruokaa pureskella. Vaihtelevasti maistuu tämäkin. Kutsunkin tuota välillä mun urpoksi syömishäiriöiseksi tolvanaksi. Koira on kuitenkin onneksi hyvässä kunnossa ja saa tarvitsemansa ruuat syötyä, vaikka sitten pakottamalla.
"Pakkoruokinnan" jälkeen Nala on saanut pienen kana-seitiherkun ns. palkinnoksi, jos on syönyt ruokansa kokonaan, ja nykyään se syönnin jälkeen säntääkin iloisena, häntä heiluen keittiöön odottamaan palkintoaan. Hölömö koira.

Ensimmäisen paketin availua.

Jouluna tyty sai pyhien kunniaksi porsaan kieltä (ensimmäistä kertaa ikinä), jota keitin noin puolisen minuuttia, että se jää sisältä raa'aksi. Nala tykkäsi kovasti, ja saa sitä varmasti vielä tulevaisuudessakin. Tänä viikonloppuna se saa vaihtelun vuoksi porsaan sydäntä, samaan tapaan valmistettuna. Sitä se on syönyt ennenkin, ja rakastaa yli kaiken. Eli kipeä se ei ole, ainoastaan haluton syömään omaa kuivaruokaansa ;) Toisaalta, miksi kukaan haluaisi syödä, jos tarjolla on jotain parempaakin?
Lisäksi olen sen ruuan sekaan laittanut nyt hieman erilaisia penturuokia, joita sain veljeltäni, kun hän omistaa Nalaakin nirsomman koiran. Penturuuasta (=hiirenkakkaa, kuten minä sitä kutsun) Nala pitää ainakin omien havaintojeni perusteella enemmän kuin noista aikuisten koirien ruuista. Mietinkin tuossa loppusyksyn/alkutalven yhdessä vaiheessa, että ostaisinko sille säkin penturuokaa, mutta en kyllä ajatellut tätä toteuttaa, varsinkaan nyt, kun se ruoka menee alas.

Nala sai joululahjaksi nameja (anopilta), jonkun poron reisiluun tms (minun vanhemmiltani) sekä yhdistetyn aktivointielu-ruokakupin (minulta). Tuota lelua se hieman ihmetteli. Sen luukut aukeavat TOSI helposti, ja se onkin Nalalle turhan helppo, mutta tytyä ei juurikaan kiinnostanut sen kummemmin vempeleen toimintaan tutustua, vaan se nappasi koko härvelin suuhunsa ja viskeli sitä ympäri kämppää, tajuttuaan, että sen sisällä on nameja. Niinhän se tekee aina kongille ja namipallolle, niin miksei sitten tuollaisellekin? :D No, jahka kiinnostus sitä kohtaan sammuu kokonaan, annan kyseisen vempeleen eteenpäin ystävälleni.

Uutta härveliä ihmetellen.

Palaten jälleen syömisjuttuihin (vaikkei tämä sinänsä siihen kuulukaan), Nalalle on tullut ihmeellisiä "pakkomielteitä", varsinkin iltaruokailun/yöpalan jälkeen. Se hakee punaisen hihnansa (ja aina nimenoman sen punaisen) ja alkaa riehua sen kanssa. Aluksi, kun tämä tapa ilmeni, ajattelin sen komentava minua lähtemään ulos kanssaan, mutta ei.. Yleensä se juoksee hihna suussa sohvalle ja aloittaa hurjan painimisen, häntä heiluen, muristen ja välillä mölistenkin. En vaan voi olla nauramatta sitä katsoessani, vaikka pitäisihän se kieltää, sillä hihnat eivät ole leluja. Tuo on kuitenkin vähemmälle käytölle jäänyt, joten antaa painia, jos se sen mielestä kivaa on (ja koska muut hihnat se jättää rauhaan). Eilen illallakin se aikansa riehui ja kantoi sitten hihnan viereeni sänkyyn ja rupesi nukkumaan sen päällä tyytyväisenä. Kuten sanottu, hölömö hauva.
Sille on tullut myös tapa, että nimenomaan iltalenkiltä palattaessa sen täytyy saada kantaa  flexinsä (jos se siis on käytössä) itse kotiin, eli raput ylös mennään niin, että minä kävelen perässä ja Nala menee edeltä flexi suussaan (ja hienosti kantaakin juuri siitä kahvasta kiinni pitäen) ja lukko vielä kiinni pannassa. Ylhäällä se sitten odottaa namia suuresta urotyöstään, ja kyllähän minä sille nameja silloin tällöin annankin siitä hyvästä. Ulko-ovestakin Nala vielä kantaa itse flexinsä sisälle, ja pitäisi sen varmaan pidempäänkin, mutta komennan Nalan tuomaan sen käteeni, ja laitan sen sitten hattuhyllylle, että Nala tajuaa "työn" olevan suoritettu.

Koska tämä nyt tuntuu olevan syömispohjainen postaus, niin jatketaan sitten sillä linjalla..
Nala söi tuossa muutama päivä sitten kanan luun. Olimme mieheni kanssa syöneet Hornetteja, ja sillä aikaa, kun hain puhelimeni makuuhuoneesti, varasti Nala olohuoneen pöydällä olevalta lautaselta luun. Kuulin haarukan kilahduksen ja rusahduksen sen haukatessa luuta, ja juoksin salamana olkkariin, josa Nala oli kyyryssä (olevinaan niin, ettei kukaan näkisi sitä) pöydän takana. Syöksyin koiran luo ja avasin sen suun, mutta sillä hetkellä se nielaisi, ja kaikki, mitä suussa sitten olikaan, meni alas. Ei ole siis täysin 100-prosenttisen varmaa, että se oli juuri luu, mutta pahoin pelkään.. Olen nyt muutaman päivän ajan hieman pelonsekaisin tuntein seuraillut koiraa, mutta siinä ei näy mitään huolestuttavaa. Se on aivan normaali, ulostaa normaalisti ja riehuu entiseen malliin. En oikein tiedä, kuinka kauan koiraa pitäisi seurailla normaalia tarkemmin, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tilanteesta selvittiin (tai siis minä selvisin) onneksi pelkällä säikähdyksellä. Vaikka ei tuo tosiaan ole ensimmäinen vaarallinen asia, mitä Nala on syönyt, pentuna se söi moniakin asioita, mutta hengissä on edelleen (niistä muista asioista kenties joskus toiste).
Sillä taitaa olla jonkinlainen teräsvatsa, ja ainakin nopea aineenvaihdunta. Liekö sillä sitten mitään vaikutusta tässä asiassa. Joka tapauksessa pääasia on, että Nala voi hyvin, eikä sen käytöksessä ole mitään normaalista poikkeavaa. Tietenkin heti, jos jotain omituista ilmenee, mennään lääkäriin.

Ehkäpä nämä melko ruokaisat kuulumiset riittävät tällä erää. Palaamme astioille pian, siinä on tälle vuodelle koiramaista projektia.

-Suvi-

Uusia tuulia

Täten julistan vuoden 2013 alkaneeksi, sekä taas paremman postaustahdin sen myötä saapuneeksi. Uuden vuoden lupauksena päätin, että pidän blogin hengissä paremmin. Tuli nyt loppuvuodesta hieman laiminlyötyä tätä, kun oli niin paljon stressitekijöitä. Mieli teki kirjoitella, vaan mitään en saanut aikaiseksi. Tästä on tie vain ylöspäin! Laitan tähän samaan nyt muutaman kuvan siltä syksyiseltä lenkiltä, joista en koskaan niitä kuvia julkaissut.. Sitten tarraan itseäni niskasta kiinni, ja alan hahmotella tulevia postauksia :)

Kaunotar. <3

Keppihepuli

-Suvi-

We're back!

Tarkoitukseton tauko on ohi. Liian pitkä sellainen. En tiedä mitä tässä välissä tapahtui. Kuukauden verran olin kipeä, ja pariin otteeseen sen jälkeenkin, mutta tauko on kestänyt jo lähemäs 3kk. JÄRKYTTÄVÄÄ! Ja kuitenkin niin paljon voisi ana höpötellä kaikkea turhantärkeää.

Mitenhän tähän nyt sitten selittäisi kolmen kuukauden aikaiset temmellykset Nalan osalta, hmm.. Ei tässä kai mitään sen suurempia hulluuksia ole tapahtunut, mutta höpötellään nyt jotain, mitä mieleen tulee.

Elokuusta tulee mieleen ainoastaan eräs Nalan mökkireissu (jossa en ollut mukana, koska olin töissä sinä päivänä). Nala siis meni faijani ja hänen kaverinsa kanssa mökillemme saaristoon köheltämään siksi aikaa, kun ihmisväki keräsi marjoja ja sieniä. Ja kyllä oli koira kuulemma juossutkin, minkä jaloistaan ehti. Jossain vaiheessa mökkireissua sain kuitenkin puhelun, joka alkoi jotakuinkin näillä sanoilla: "Tiedätkö, mitä koiras meni tekemään?" Ja senhän nyt voi kaikki arvata, että pieni sisäinen paniikki rupesi työntämään päätään esiin. Eihän noin saa aloittaa puhelua! No, mitään onnettomuutta ei ollut kuitenkaan käynyt, mutta jotain erittäin ällöttävää kuitenkin.. Nala oli löytänyt ihanan tuoreen hirvenläjän ja päättänyt tehdä itselleen pienen mutahoidon :D Yöök! Meinasin oksentaa, kun kuulin tämän. Minun rakas koirani on pyörinyt onnellisena PASKASSA. Huhhuh. Lopulta kuitenkin selvisin järkytyksestä, eikä asialle voinut kuin nauraa. Totesin vain, että kotiinsa koira ei saavu ennen kuin on käynyt kylvyssä - ja kylpyynhän se myös joutui.
Faija haki minut Nalan kanssa autolla töistä ja heitti meidät kotiin. Ensimmäisenä Nala syöksyi syliini, ja kiitin mielessäni kaikkea mahdollista, että koira oli kylvetetty. Nalaa haliessani haistoin jonkin miellyttävän tuoksun - millä ihmeellä koirani oli pesty?? Selvisi lopulta, että äitini oli suihkauttanut Nalan päälle erästä mietoa bodu tuoksua, sillä "kyllä kotiin palaavan ja suihkussa käyneen nätin tytön pitää myös tuoksua hyvältä", kuten äitini oli sanonut. No, hyvältähän se tuoksuikin :D Ei valittamista. Näissä merkeissä meillä siis alkoi syksy.
Lisämainintana pakko sanoa, että tuoksu pysyi todella kauan Nalan turkissa! Kyllä kelpasi halia, vaikka kelpaa tietysti muutenkin :D

Mitås muuta paskassapyörimisen lisäksi? Ei kai mitään ihmeempiä. Nala on perseillyt minulle pitkin syksyä ja ollut todella, todella hankala tapaus. Mietin tuossa jo hetken, että veisin sen vanhemmilleni muutamaksi päiväksi hoitoon, että saan hermoni kasaan (pinna ollut todella kierällä). En kuitenkaan päätynyt tekemään niin, sillä kun olen koiran hankkinut ja halunnut, niin minä myös ratkaisen ongelmat itse. Ja kyllähän minä tiedän, että se suurimmaksi osaksi minusta itsestäni johtuu. Pahin perseily on ollut remmikäyttäytyminen. Jatkuvaa rähinää, vaanimista, kyräilyä, vetämistä.. Ehkä se siitä, nyt mennään jo ehkä vähän parempaan suuntaan. Otin taas kuonopannan käyttöön, joskaan en sitä joka lenkillä käytä. Eilen otin namipussin takkini taskuun (koska talvitakkini, jota jo nyt käytän, taskuun mahtuu pussi kokonaisena), ja lenkki sujui jo huomattavasti paremmin, vaikka Nalan huomio herpaantuukin vähän väliä muuhun. Laitan myöhemmin hieman kuvia ja ehkäpä jotain tarinaakin tuosta lenkistä, tästä postauksesta tulisi muuten aivan turhan pitkä :)

Kuva otettu kesällä mökiltämme.

Kuten sanoin, ei tässä juurikaan mitään ihmeellisyyksiä ole tapahtunut, joten hypätään suoraan nykyaikaan (tai parin viikon sisälle). Nalalla oli juoksut. Tyty oli erikoisen äkäinen juoksujen aikana, ja otti nokkiinsa kaikesta. Se myös alotti roskiksen repimisen, mitä se harrasti joskus paaperona. Argh. Mutta itsepä jätän sen roskapussin sinne roskikseen. Nala osaa siis avata sen kaapin, missä roskis on, ja tyhjentää sitä, miten pystyy.
Nala kuitenkin oli onneksi yllättävän siisti (juoksujen suhteen, ei roskien), ja siivosikin omat jälkensä erittäin hyvin. Juoksujen loppupuolella Nala kehitteli jonkin ihmeellisen tunnesiteen kirkkaanpunaista hihnaansa kohtaan. Pohdiskelin, olisiko kyse valeraskaudesta, mutta mikään muu oire ei siihen viitannut, ja koiralle iski tämä ihme kohtaus ainoastaan iltaisin. Se ei myöskään ollut lainkaan hellä hihaansa kohaan, vaan paiskoi sitä ympäriinsä ja puri minkä ehti :D Raju äiti. En tiedä mistä oli kyse, mutta se kesti vain muutaman päivän.

Mutta eipä tässä kai mitään sen ihmeempiä ole, joten jatketaan myöhemmin tämän eilispäivän lenkin parissa. Oli niin kaunis ilma, että ainakin muutama kuva on pakko julkaista. Toivottavasti ei enää tule tällaista taukoa.

-Suvi-

Niin makaa kuin petaa.. Eiku..?

Istu-paikka-komennon jälkeen onkin hyvä harjoitella paikallaan olemista maaten. Tämä on hankalaa Nalalle heti alussa, sillä aina, kun käsken sen maahan, se rupeaa tarjoamaan kierimistä tai kenguruloikkaa (ylös hyppääminen). Haasteellista siis tulee olemaan. Mutta kyllä me tämäkin haaste vielä voitetaan. Vaikeudet on tehty voitettaviksi, vai miten se sanonta sitten ikinä menikään.
Vaikka nämä peruskomennot tulisi harjoitella varmaankin niin, että edellinen osataan "täydellisesti" ennen seuraavan aloittamista, päätin kuitenkin harjoitella näitä hieman päällekkäin, sillä istuahan Nala jo osaa. Itse en niinkään välitä, istuuko vai makaako koira, kunhan se vain pysyisi käskystä paikoillaan. Eli vähän-sinne-päin-koulutusta. That's fine for me/us. Tärkein homma on se "paikka"-käsky. Se pitäisi saada tuon hölmöläisen pääkoppaan.
Kuten aikaisemmissakin harjoituksissa, myös tässä on mukana naksutin.

Maahan-paikka
Kun koulutat koiraasi menemään maate ja pysymään paikallaan jonkin aikaa, kiinnitä huomiota pintaan, jolle aiot kehottaa sitä asettumaan. Varmista, ettei pinta ole liian kuuma tai kylmä, ja ettei se ole niin kova ja epämukava, että koirasi alkaa kiemurrella ja pyrkiä jaloilleen. Esimerkiksi monien lyhytkarvaisten koirien mielestä on epämiellyttävää asettua parketille tai korkkimatolle, ja ne käyvätkin mielummin maahan maton tai pyyhkeen päälle. Varmista siis, että koirallasi on mukava olla, jotta harjoitus voidaan aloittaa.

1. Komenna ensin koira istumaan. Käytä makupalaa apunasi ja houkuttele koira laskemaan päätään herkun perässä puoliväliin lattiaa kohti. Kun koira seuraa liikettä ja laskee päänsä, naksauta ja palkitse.
2. Laske kättäsi hiljalleen lähemmäs lattiaa. Voi olla, että sinun pitää jatkaa houkuttimen käyttöä muutaman toiston verran, jos koira näyttää jäävän jumiin eikä laske päätään alemmas.
3. Kun saat makupalan lattialle asti, kokeile mitä tapahtuu, kun pistät sen käden alle ja siirrät sitä lähemmäs koiran rintaa, melkein rinnan alle. Odota, ja katso mitä tapahtuu. Useimmat koirat pyrkivät pääsemään makupalaan käsiksi ja lopulta menevät makaamaan. Kun koirasi menee maahan asti, naksauta ja palkitse se.
4. Toista kuudesti makupalan avulla, naksauta ja palkitse joka kerta, kun koira menee kokonaan maahan.
5. Jätä makupala kädestä, mutta tee edelleen sama käsiliike. Naksauta ja palkitse, jos koira edes yrittää asettua maahan.
6. Jos koira erehtyy enemmän kuin kahdesti, käytä makupalaa houkuttimena vielä kuutisen kertaa ja yritä sitten uudelleen ilman houkutinta.
7. Kun homma toimii "turvallisessa ympäristössä", on aika vaihtaa maisemia ja tehdä sama onnistuminen erilaisissa ympäristöissä. Menkää kylille ja toreille! Kun menette uuteen ympäristöön tai mukaan tulee uusien ihmisten ja koirien muodostamia häiriöitä, koiran oppi saattaa ottaa hieman takapakkia. Älä epäröi, vaan ota houkutin uudestaan käyttöön, ja aloita harjoitus alusta häiriöiden keskellä. Sen avulla saat näytettyä/muistutettua koirallesi, mitä sen tulisi tehdä. Lopeta houkuttimen käyttö, kun koira toimii luotettavasti ja oikein joka yrityksellä. Älä kuitenkaan tee toistoja liikaa, ettei koirasi kyllästy.
8. Kun koira menee luotettavasti maahan, tapahtuu paikallaolemisen harjoittelu samalla kaavalla, kuin edellisessä (istu-paikka) harjoituksessa, mutta tällä kertaa koiran tulee pysyä maaten.

Joillain koirilla on hankaluuksia maahan menossa. Ne jäävät ikään kuin jumiin istuma-asentoon. Seuraavassa listassa on muutama vinkki tälläisia "jumiutuneita" koiria varten:
- Harjoitelkaa ensin pehmeällä alustalla ilman häiriöitä.
- Käytä sellaisia makupaloja, joita koirasi rakastaa, muttei yleensä saa.
- Käytä apuvälineitä (esimerkiksi omaa jalkaasi), ja houkuttele koira matalalle esineen tai jalan alle.
- Kokeile pitää makupalaa lähempänä koiran rintaa, etutassujen välissä, tai vaihtoehtoisesti kauempana sen kuonosta noin 45 asteen kulmassa.
- Vältä koiran painamista alas. Kun alat puskea ja tökkiä sitä, se saattaa naksauttaa aivonsa off-asentoon ja lakata ajattelemasta, mitä tekee, jolloin sinä saat tehdä työt sen puolesta. Jos haluat koiran oppivan ajattelemaan, älä työnnä tai vedä sitä haluamiisi asentoihin.

VINKKI: Milloin ei tule käyttää koiran nimeä
Älä käytä koiran nimeä paikka-komennon yhteydessä. Nimen kuulemisen pitäisi merkitä koiralle, että nyt on aika olla valpas ja toimintavalmis. Paikalla pysymisen yhteydessä antaisit nimeä käyttämällä monimerkityksisen viestin ja se saattaisi hämmentää koiraasi.
Milloin tahansa käytätkään sanallista komentoa, sano se vain kerran!

Tämä käsky on kyllä se, minkä toivon hartaasti Nalan oppivan jossain välissä. Eli nyt vaan ahkeraa harjoitusta, niin kyllä se oppii sen - edes sisällä - tekemään oikeaoppisesti. Ja kuten sanoin, minulle on aivan sama, istuuko vai makaako Nala, kunhan vaan pysyisi paikallaan, kun niin komennan. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin se, että komennat koiran pysymään paikallaan ja odottamaan vaikka ihan vaan hetken, hakeaksesi esimerkiksi avaimet, ja koira jää kyllä istumaan, mutta säntää lopulta iloisena perääsi. Ja tässä vaiheessajan koira pitäisi viedä takaisin paikalleen (ainakin joidenkin oppien mukaisesti), ja aloittaa harjoitus uudelleen. Kovin usein lenkille lähtiessä, ei tällaista ylimääräistä toistoaikaa kuitenkaan ole. Sitä pitää siis raivata (ja paljon!) jokaista lenkillelähtöä ajatellen, niin saadaan tämä asia joskus jakeluun. Kyllä se siitä, pieniä askeli (baby steps) ja kohta Nala on ihan ykkönen tässä asiassa. Sen jälkeen pitisikin siirtyä harjoittelemaan ulos, missä oikein mikään ei meinaa onnistua, jos maailmassa on minkäänlaista muuta liikettä kuin Nala ja minä. :) Toivottavasti ahkeruus palkitaan tässä(kin) asiassa. Vaikka aionkin harjoitella tätä lenkille lähtöjen yhteydessä, tarkoitukseni on kuitenkin aluksi harjoitella tätä ilman lenkki-innostusta tai muutakaan ylimääräistä, sillä Nala on aikamoinen jäärä ja yli-innokas tapaus ilman minkäänlaisia lisiäkin.
Toivottavasti olemme pian asteen viisaampia ja yhden komennon rikkaampia. Köllötellä tuo hölömö kyllä osaa paikoillaan, mutta kovin tahtoisin sen osaavan myös "ryhdikkään makaamisen". Baby steps, baby steps..

-Suvi-

Ensikohtaaminen

Nalan ja aktivointipallon ensikohtaaminen <3 Hassu, rakas ja ihana karvalapsi! Ei meinannut toinen ensin tajuta, mikä idea pallossa on.. :)

-Suvi-

Naltsun kaa vähän shoppailtiin

..No ei nyt ihan, mutta melkein. Mä päätin, että Nala tykkää näistä - ja tähän mennessä on kyllä tykännytkin, vaikkei olla kuin pariin juttuun vasta tutustuttu! Pidemmittä puheitta, siirrytään ostoksiin.. Nämä on siis hankittu joko netistä tai elukkaliikkeistä viime viikon aikana.

Aktivointipallo! Tää oli yks ihan ehdoton himotuksen kohde, ja nyt se on vihdoin meillä. Ja mikä parasta: Nala rakastaa sitä <3 Se jopa syö tavallisia nappuloitaan hätäpäissään tuon sisältä, jos laitan niitä namien kanssa sinne. Ensin harmittelin, kun ei ollut punaista tuollaista, mutta nyt kun olen sitä jokusen päivän tässä katsellut, niin tuo keltainen on kyllä ihanan piristävän värinen. Toisessa päässä palloa on tuollainen "ristikko", josta namit laitetaan sisään, ja toisessa päässä tavallinen reikä, josta ne pääsevät tipahtelemaan ulos. Lisäksi pallon sisällä on jonkinlainen "labyrintti", ettei se tyhjene heti ihan kokonaan. Aivan ihana! I love it. Or should I say WE love it <3

Kylmäkuivattuja maksapaloja! Jee! Oon jo vuosia halunnut kokeilla, mitä mieltä Nala on maksasta, mutta kun itse vihaan sen koostumusta ja hajua varmaan enemmän kuin mitään, en ole sitä koskaan ostanut, vaikka se nyt olisi ehkä maailman helpoin tapa tehdä itse nameja tolle hömelölle. Nala suhtautui näihin lievällä varauksella. Yleensä se syöksyy suin päin ottamaan kaikki namit mun kädestä, mutta näitä se tuijotteli hetken aikaa pää kallellaan, sitten niitä piti haistella kunnolla ja lopulta se otti etuhampaillaan yhden namin kulmasta kiinni, nosti sen varovasti pois kädestäni, nuoli sitä sekä tökki sitä kuonollaan. Kun tutustuminen oli saatu kunnolla loppuun, se söi naminsa hyvällä halulla - ja rupesi kerjäämään lisää. No, kyllä se niitä pari sai lisää. Jokin kaunis päivä kokeillaan, toimiiko nää lenkeillä, vai onko vaan sisätreenaukseen tarkoitettuja nameja. Voi kumpa nämä toimisivat ulkonakin, tuolle kun ei siellä meinaa kelvata mikään.

Tässä vielä lähikuvaa itse maksapaloista.

Lihatikkuja - makuina naudanliha sekä siipikarja (kuvassa vain toinen pakkauksista).

Jotain möykkyjä, makuna siipikarja. En ole tutkinut möykkyjä vielä sen tarkemmin, eli en tiedä minkä kokoisia ne ovat, tai millainen koostumus niissä on.

Jumbone Maxi. Näitä tuli hankittua kolme kappaletta. Nykyään en kyllä enää juurikaan näitä maxeja osta, sillä Nala tuppaa syömään niistä vain puolet, ja rupeaa vahtimaan loppua siitä. Sinnikkäästi kuitenkin ajattelen, että se pääsee tästä tavastaan eroon, ja nämä ovatkin suuria herkutteluja ja hemmotteluhetkiä varten :)

Lisää maksaa! Kananmaksanameja. Jos ei muuhun, niin sitten tuohon aktivointipalloon (eiköhän niitä joka tapauksessa sinnekin eksy ainakin muutama). Ruotsalaista laatua, kuten kuvasta voi huomata. Kerrottakoon näistä lisää sitten, kun pussi joskus korkataan.

Pienen pieniä (siis TODELLA pieniä) "koulutusnameja". Turhan pieniä Nalalle itse treenailuun, mutta tämän hankin oikeastaan vaan tuon purkin takia, että saan avattuja namipusseja tyhjennettyä sinne. Pysyy puolikosteat herkut sitten parempina. Toisaalta saatoin ehkä myös ajatella hieman veljeni koiraa (kääpiäkokoinen Venäjän toyterrieri <3). Näitä olen viskellyt kotona ympäriinsä, ovat niin pieniä, että Nala joutuu oikeasti tekemään hommia löytääkseen ne!

Puolikosteita luunmuotoisia nameja treenailuun. Näitä löytyy pariakin makua, koska aikaisemmin minulla oli tällaisia lohen makuisia ja huomasin Nalan pitävän niistä erityisen paljon. Nyt on makuina lohi, lammas, riista ja naudanliha. Eiköhän näillä hetken pärjää ;)

Nyt on tosiaan nameja "hetkeksi" ja treenihimo taivaissa (ainakin mulla, Nalasta en olisi niinkään varma)! Täten voin varmasti todeta, että aikaisemmin julkaistujen koulutustekstien kaltaisia tekstejä tulee lisää jossain vaiheessa tulevaisuudessa,

 Eiköhän tuo koirakin tykkää, kun nyt löytyy paljon valinnanvaraa herkuista, eikä aina vaan sitä samaa.

Aktivointipallo on ollut kyllä menestys, sillä leikitään joka päivä.

Seuraavaksi (kunhan ensi kerran täällä ilmaisen itseäni) tiedossa hieman lähempää tuttavuutta tuohpn palloon, ja sitten varmaankin siirrytään treenien pariin. Ehkä. Kenties.

PS. Näiden kaikkien ihanuuksien lisäksi haimme mieheni kanssa viime viikolla tytylle myös 15kg napua, ja tarttuipa mukaan myös uusi 5kg pussi naudan kuivalihaa! Edellistäkin on vielä jäljellä, mutta kun se on nyt tytylle ruvennut paremmin maistumaan, niin tokihan sitä pitää olla lisää säilössä, kun vanhat on sitten joskus syöty. Talven varalle ravintoa kaappeihin!

-Suvi-