Nalan suosikit ja inhokit TOP 4

Mietin tossa, mitä voisin oikeastaan höpistä Nalasta, ettei aina olis samanlaisia postauksia, ja keksin sitten tehdä tällaisen. Näissä ei oo mitään sen tarkempaa kategoriaa, eli ihan laidasta laitaan mennään.


SUOSIKIT:

1) LENKKEILY. Nala rakastaa ulkoilemista! Se voisi päivät pitkät viettää tuolla, satoi tai paistoi, tuuli tai ei. Siellä on vaan niin mukavaa. Ja energiaa riittää, joten jos lenkkikaveria on vailla, niin tuosta karvaisesta ystävästä sellaisen saa takuuvarmasti! Vielä kun oppisi vähän käyttäytymään siinä hihnassa, niin minäkin nauttisin enemmän.. :) Nykyään ulos lähtemisestä tekee huippua se, että neiti saa itse hakea hihnansa. Juoksee iloisena se suussa mun luokse, ja antaa sen mun käteen. Sitä riemua on ihana katsoa. <3

2) PALLOT. Ihan sama minkä kokoinen/mallinen pallo, Nala rakastaa niitä. Ja materiaalilla ei ole mitään väliä. Golfpallosta jättikokoiseen jumppapalloon kaikki käy. Tärkeintä on, että se on pallo. Koripallokentän ohi kulkiessamme Nala haluaisi juosta aina kentällekin, kun näkee/kuulee pallon :D se on vähän ärsyttävää, mutta toisaalta niin suloista, etten voi olla nauramatta.

3) NAMIT JA HERKUT. Voiko olla parempaa? Nala menee aivan sekaisin (sisätiloissa), kun kaivan nameja esiin. Sieltä tulee temppua toisen perään ja lopulta se makaa mun edessä ja komentaa (silloin se ei saa mitään). Namit on helpoin tapa aktivoida Nalaa sisällä, piilottelemalla niitä sinne sun tänne, ja huomiokin on silloin täysin minussa. Ulkona Nala ei kuitenkaan nameista välitä. Se saattaa ottaa niitä suuhun vaikka kuinka, ja samantien sylkee ne pois. Ärh. Lenkkimakkara on tähän asti ainoa, mitä se on ulkona syönyt kunnolla, mutta en sellaista suolapommia viitsi kuitenkaan jatkuvasti tarjoilla.. Mutta muuten tohon uppoaa kyllä oikeastaan mikä vaan (paitsi tavalliset marketin nahkaluut ei kiinnosta), se on sellanen nelijalkainen komposti/jäteastia.

4) MASUN RAPSUTTELU. Missä ja milloin vain! Melkeinpä aina, kun Nalaan huomionsa kääntää, saati ojentaa kätensä sitä kohti, heittäytyy neiti selälleen odottamaan mahan rapsuttelua. Ja kyllä sitä tuleekin rapsuteltua. Mun mielestä on ihanaa pötkötellä sängyssä (tai sohvalla) niin, että nala makaa mun kainalossa tassut taivasta kohden, ja nauttii silmät kiinni, kun rapsutan ja silitän sen masua. Aaw. Varsinainen unikaveri.



INHOKIT:

1) IMURI. Neiti pelkää ja vihaa imuria yli kaiken! Eli rauhassa saa ainakin siivota, jos ei häiritse, että ohi vilahtaa välillä järkyttynyt koira - joka menee muuten kovaa. En tiedä, mistä Nalan imuriviha on saanut alkunsa, pennusta asti se on kaihtanut niitä enemmän kuin varmaan mitään muuta. Vanhan imurimme johdonhan se näppäränä penskana pureskeli silloin poikki, niin loppui moinen ahdistelu imurin osalta :D Silloin, kun imuri ei ole päällä, Nala uskaltaa käydä sille joskus ölisemässä ja tökkimässä sitä kuonollaan, mutta päällä ollessa Nalaa ei yleensä näy. Kyllä se namin uskaltaa imurin päältä ottaa (kunhan se ei vaan ole käynnissä). No, jokaisella meillä on pelkomme/inhokkimme. Yks päivä tossa justiinsa ehkä viikko takaperin Nala kyllä yllätti mut täysin, kun imuroin keittiötä, ja se seisoi metrin päässä siitä imurista ja toljotti vaan. Sit yhtäkkiä se tajusi, että härreguud, se imurihan pauhaa tossa, ja paineli pää viidentenä jalkana makkariin.

2) VEDENKEITIN. Nojoo, toisaalta ymmärrän. Se pulisee, se on kuuma, siitä tulee höyryä ja kansi aukeaa napin painalluksesta. Mutta miksi Nala pelkää sitä? Raukka katsoo aina järkyttyneenä, jos kaadan siitä vettä sen ruuan sekaan (jos turvotan). Nyt se alkaa vissiin pikkuhiljaa käsittämään, ettei se tee sille mitään, mutta sen verran jänskättää, että keittiöstä pitää lähteä, kun otan keittimen käteen.. Ihan hyvä vaan, niin ei satu tapaturmia kiehuvan veden kanssa.

3) KAUNEUDENHOITO. Nala ei pidä pesemisestä, ei harjaamisesta (eikä varsinkaan furminoimisesta), ei kynsien leikkuusta, ei hampaiden pesusta.. Varsinainen nainen. Korvat ja silmät se antaa kyllä putsata, ihme akka. Ja punkit se antaa myös ottaa suht nätisti pois (sitä ei ole onneksi vielä tänä vuonna tarvinnut harrastaa). Pesuunkin se on onneksi alkanut alistua, pentuna se tarrasi kynsillään mun reidestä kiinni ja kiipesi karkuun - siitä onkin muistona joitakin arpia jaloissa. Kynsiä leikatessakin neiti on onneksi melkein paikallaan, mutta se vollottaa surkeana koko toimenpiteen ajan. Ja harjatessa (tai furminoidessa) se kääntyilee ja vääntyilee niin, että suoritus olisi minulle mahdollisimman vaikea. Denta stixin avulla se pysyy sen pari minuuttia paikallaan, ja sitten alkaa taas kieppuminen. Ulkona sen kyniminen onkin helpointa, kun saa hihnalla edes jotenkin ohjailtua sitä. Se taitaa olla poikatyttö, niin kuin on omistajansakin.

4) POPCORNPUSSI. Se kamala rapiseva ihmetys voi käydä vaikka päälle. Nalaa kiinnostaa aina, kun popcornit poksuvat mikrossa, mutta kun pussi otetaan sieltä ulos, voi kauhun suorastaan nähdä neidin silmistä. Ja kun pussi avataan, on Nala yleensä kadonnut toiseen huoneeseen (aivan kuten imurin kohdalla).


Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä Nalskua.
Pitänee katsoa, tuleeko joskus vähän lisää näitä suosikkeja ja inhokkeja, nyt ei vaan pää jostain syystä ole toimintakunnossa, ja tekstin tuottaminen on todella haastavaa, joten jätän tämän tähän. Tässä taisi kuitenkin olla ne suurimmat suosikit ja inhokit.

Palaillaan,

-Suvi-

Nalaton juhannus

Juhannus meni kuulemma Nalan osalta hienosti. Ihana kuulla. Se oli mun faijan kanssa täällä Helsingissä, kun me lähdettiin saaristoon mökille. On tyty kuulemma rauhoittunut hirveästi. Muuthan sen huomaa helpommin kuin itse. Mulle se on aina tollanen omalaatuinen touhupylly :)
Nala oli kuulemma pysynyt pihalla vapaana, ja viettänyt 3 päivää suunnilleen 95%: sti ulkona. Ennenhän se loikkasi aidan yli ja paineli menemään. Olis se kyllä ihanaa, jos sitä voisi edes siinä pitää vapaana.. Saisi joskus nauttia neitonenkin kunnolla. Kunhan saisi vaan metsästysviettinsä pidettyä kurissa!

Mulla oli ihan hirmuinen ikävä Nalaa. Eihän sitä nyt ihan joka sekunti tullut kaivattua mökillä, kun oli muutenkin mukavaa, mutta kyllä se niin vain on: Nala kuuluu mun elämään. Siinä vaiheessa tuli isompi ikävä, kun menin käymään meidän perheen kahden entisen koiran haudalla.. Keräsin niistä risut pois ym. ja kävin vaan vähän mietiskelemässä siellä yksikseni. Siellä toiset lepäävät, missä rakastivat olla (ei kuopassa, vaan mökillä). Ei nyt pidä ruveta liian tunteelliseksi, tai ei tästä kirjoittamisesta tule mitään :) Mun koirat <3 Kaikki ihania nyt ja aina.

Nala oli mun faijan kanssa meitä odottelemassa, kun saavuttiin veneellä rantaan, ja voi että mikä itku alkoi, kun se huomasi meidät! Ukko kirosi, ettei ole sitä vollotusta kaivannut, mutta mun mielestä se oli ihana kuulla, ja huomata että se oli riemuissaan jälleennäkemisestä. Minä menin ensimmäisenä sen luokse, ja se nousi mua vasten, aivan kuin antamaan suuren halin, ja sitten tulikin oikea pusuhyökkäys :) Mun ihana pusumaakari. Sullouduttiin autoon ja Nala meni kuolaamaan takapenkille mun toisen broidin ja sen tyttöystävän seuraksi. Vähän piti autossakin ulista, kun toinen oli niin täynnä intoa. Kotona sitten muututtiinkin ihan veteläksi, ja vedettiin monta tuntia unta palloon.

Faija kertoi mulle, kuinka olis saanut Nalasta aamulla vuoden luontokuvan (jos olisi tajunnut kännykällä ottaa), kun se oli mennyt katsomaan aidan päällä ruokaa odottavaa rastaan poikasta. Poikanen oli nököttänyt siinä suu ammollaan, ja Nala oli tunkenut kirsunsa sen kitaan ja ihmetellyt ja tuijotellut :D Ei ollut hassu ennen nähnyt moista.

Nyt on Nala kainalossa ja kaikki hyvin. Voi hyvillä mielin ottaa karvaisen unilelun kainaloon ja ruveta laskemaan lampaita!

-Suvi-

Nala ottaa rennosti osa 2

Tönkkö

Television katselua :)

Ai näinkö niitä patjoja käytetäänkin?

Käsinojalla on hyvä olla, ei huolet paina, ei rasitu polla!

Kesken leikin iski väsy, ja mikäs sen mukavampaa kuin vallata sohva. Hammas <3

Otsikoton, ei jaksa keksiä mitään.

Ooh, olen vieläkin yllättynyt: Nala käyttäytyi eilisellä (toissapäiväisellä) iltalenkillä upeasti! Lukuunottamatta yhtä ohitusta, kun vastassa oli vuoren kokoinen, hieman aggressiivisen oloinen rähisijä-koira. Mutta nopeasti neiti senkin otuksen sitten unohti. Muttoin käveli hienosti mun vieressä, kun alussa tein selväksi, että nyt en jaksa vetämistä _yhtään_. Siinä se köpötteli, mutta ei kuitenkaan ota muhun katsekontaktia kävellessä. Kun pysähdyn ja istutan sen mun vierelle, niin silloin se kyllä katsoo.. Siinä siis taas yksi asia, mikä pitää ottaa opetukseen.. Tuon kyseisen iltalenkin aikana se onnistui vissiin kaksi kertaa, ja sen vilkaisun kesto oli ehkä 0,2 sekuntia. Parempi sekin, kuin ei mitään, eikös? Babysteps. Joitakin ääniä Nala jäi yhtäkkiä hämmästelemään (ilmeisesti pusikossa jokin otus kun sinne tuijotti kiivaasti), mutta lopetti senkin parin tuuppaisun jälkeen.. Loppumatkan saikin mennä hieman rennommin, välillä edelläni, välillä takanani, mutta rapun ovelle mentiin taas mun pillin mukaan. Tässä ei varmaan kenenkään muun mielestä ole mitään hienoa saati hehkutettavaa, mutta mulle tää on upeeta. Nala harvoin käyttäytyy noin hyvin! Joten stfu, mä olen positiivinen ja Nala on kenties millin verran edistynyt :) Mun hassu.

Tänään(eilen) meni iltalenkki vähän niin ja näin, kun puhuin puhelimessa koko sen ajan. Ei oikein tullut treenailtua tai keskityttyä olennaiseen. Välillä niinkin. Nalalla on joku ihme hinku päästä keskelle meidän pihaa aina, kun palaan sen kanssa lenkiltä. Ei se ulos lähtiessä sinne hingu, mutta takaisin tullessa AINA. Se on vähän raivostuttavaa, koska kyllä tossa koirassa sen verran potkua on, että siinä saa sitten tosissaan tapella vastaan. Nyt tosin puheluni esti tappelunkin, ja menin puolitiehen vastaan: mentiin penkille istumaan (tai siis minä istuin ja juorusin) ja Nala peuhasi ja möyhi nurmikolla. Hölömöläinen. Taisi haluta kesän ensimmäiset punkit matkaamaan seurassaan, kun niin tarkkaan kieri pitkin jokaista ruohonkortta, ja harkiten valitsi paikatkin tälle toimitukselle. Hah. No eipä siinä mitään, jos tykkää. Mä en vaan kauheesti tykkää, ku tosta karvakasasta punkkien etsiminen on kuin neulan etsiminen heinävuoresta. Tiedossa on siis yhteistä aikaa :)

Mua vähän harmittaa, kun Nala ei tulekaan mun porukoiden mökille juhannuksena :( Olin jo suunnitellut, miten menen sen kanssa pitkin metsiä, uitan, kiipeilen kallioilla ja juoksutan - tietenkin kameran kanssa, mökillä saa ihania kuvia! Mutta ei, Nala jää mun faija kaa Helsinkiin.. Koska mun pitää antaa kuulemma kunnolla rentoutua, ettei tarvitse Nalaa koko ajan vahtia (no okei, nyt saan olla saunassa rauhassa ym, mut silti :/), ja kun sinne tulee pari kappaletta pieniä ihmisiä, olis Nalan vahtiminen todella tarkkaa, kun se kovasti haluaisi mennä mukaan rehaamaan, ja on kuitenkin vähän turhan tiedoton omasta koostaan ja voimistaan.. Ja pikkumiehet pelkäävät hieman koiria, tai no toinen varmaan enemmän kuin mitään. Hmph, harmi. Mutta enköhän mä sinne mene visiteeraamaan kesälomani aikana. Vaikka sitten yksin, jos ei muut ole menossa. Joudun siis olemaan kolmisen päivää ilman mun murusta :( kamalaa, kun ajattelee jo nyt..

Harmistuttaa.

-Suvi-

Tässä Nala on juuri myllännyt sängyn mieleisekseen ja pötköttelee tyytyväisenä hyvästä työstä (kuuntelee kyllä samalla ulkoa kuuluvia ääniä).

Vätys -päivä

Tänään oli kaikilla jotenkin veto poissa. Minä ja ukkoni oltiin eilen viihteellä, ja vaikka ei kanuunaa kummallakaan ollut, niin siltikään ei mitään saatu aikaiseksi. Tai en mä tiedä oliko sillä, mutta mulla ei ollut. Tuli kuitenkin vaan pötköteltyä ja makoiltua vähän lisää, ja Nala oli samoilla linjoilla. Ei sillä ulkonakaan mikään kiire ollut, niin kuin yleensä. Hassua. Sellainen koira, kuin on omistajansakin? Eli laiska, haha! No mutta sunnuntaithan on lepopäiviä? Ja sääkin oli ihan tylsä, kuka tuolla sateessa haluaa käppäillä (Nala melkein aina).. Päivä meni siis suurimmaksi osaksi sisällä, mutta sainpas otettua sisälläkin muutaman kuvan Nalasta (joista onnistui ehkä 2/100), niitä en nyt kuitenkaan jaksa tähän julkaista muuta kuin yhden, joka kuvaa päivän tunnelmaa loistavasti. Möllötystä.

Nala on ruvennut tuomaan mulle tai ukolle pantaansa (ja hihnaa) vähän milloin sattuu, ja välillä se jopa taitaa ymmärtää (tai haluaa ymmärtää) kuulemiaan sanoja väärin. Ihan sama sanooko PANimo, PANkki, tai lähes mitä vaan P:llä alkavaa, se lähtee kipittämään kohti eteistä hakeakseen "pyydetyn" asian. Ei siinä, hienoa, että se osaa kertoa hädästään niin, jos sitä ei muuten satu huomaamaan, mutta toi kun se kuuntelee puhetta ja bongailee jotain sanoja päästäkseen hakemaan hihnansa, on vähän ärsyttävää. No, pitänee koulia se asia pois siitä pienestä karvantäyteisestä päästä. Kunhan ennättää.

Nalan piti saada eilen maistaa sitä olutta, minkä ostin sille, mutta sekin sitten jäi, kun lähdettiin itse viihteen puolelle.. Kovasti eräs kaveri utelee, milloin sen sille juotan ;) kunhan sopiva hetki tulee, ja ollaan ukon kanssa molemmat kotona. Ja jos neiti tykkää siitä, ostan uuden samanmoisen ja korkkaan sen Nalalle sitten kun mulla alkaa LOMA. Eli kuukauden päästä.. Vasta..

Nyt iltalenkille ja sit jos menis vällyjen väliin matkaamaan kohti unien mielenkiintoista maailmaa.. Niin ja tähän loppuun vielä se kuva joka tiivistää tämän sunnuntain. Sorry huono laatu, kameran linssi oli täynnä jonkun ihme tyypin nenän jälkiä.

-Suvi-

Tankkausta

Tänään tankkasin pakastimeen Nalalle vähän ruokaa, kun pyörähdin eläinkaupassa. Mukaan tarttui 3 pötköä Voima-mixiä, 1 pötkö jauhettua lohta, 1 pötkö lihaisaa rasvaa ja 1 pötkö vihreää kasvissosetta. Kyllä nyt neidin kelpaa.
Lisäksi osti yhden SUUUUREN kuivatun naudan korvan ja 4 possunnenua kaappiin, ettei vaan pääse herkut loppumaan. Ja tarttuipa mukaan myös yksi pullo koirien olutta, hah. Pakko oli ostaa, saas nähä mitä tyty tykkää, kun lauantaina olis tarkoitus se sille antaa. Siitä siis myöhemmin lisää.
Pitkästä aikaa ostin sille myös lelun, kun halvalla lähti (1e), eikä sillä ole vinkulelua ollut aikoihin, koska mun rakkahin miekkoseni ei oikein välitä siitä äänestä. Vinku on kyllä nyt jo rikottu (kesti se hurjat 5min), mutta muuten se on ihan ehjä (ihmeiden aika ei ole ohi!), ja pihiseekin hieman. Tuossa tuo karva-armas tälläkin hetkellä nukkuu uutukaisen lelunsa kanssa, jokin ruumiinosa koko ajan tiukasti siinä kiinni, lukuunottamatta hetkiä, jolloin pitää juosta parvekkeelle tiirailemaan maailmanmenoa, kun jostain kuuluu ääniä.. Vähän näytti kyllä Nala pettyvän, kun ei saanutkaan herkkuja lelun sijaan. Sen verta kiivaasti se tutki mun ostoskassin kun tulin kotiin (koko pää oli kassissa ja tuhina kävi).
Nyt on kuitenkin ruokaa hetkeksi, ja tekemistäkin Nalale (ainakin muutamaksi minuutiksi) uuden lelunsa kanssa :)

Tankki on täynnä.

-Suvi-
PS. Huomattiin ukon kanssa, että se lelu tuoksuu! Ihhih.

Kadonnut kakkonen

Nala ei toimittanut "kakkoshätäänsä" kolmeen päivään. Aloin jo huolestua, mutta onneksi tilanne muuttui eilen, jolloin näytti koirakin riemastuvan valtavasti. Siinä mentiin pusikossa sen jälkeen semmoista rallia, että..! Muutenkin huoletti, että onko sillä kaikki kunnossa, kun se sai öisin ihmeellisiä sätkyjä, eikä asettunut aloilleen. Oli surkean näköinen, ja aina sätkyn jälkeen liimautui mun kylkeen kiinni säikähtäneen näköisenä. Ihme homma. Kipuja sillä ei kuitenkaan ollut, kun painelin sen vatsaa, ja muutakin kroppaa. Kenties kyse oli ummetuksesta, mutta onneksi selvittiin vain säikähdyksellä. Nyt maistuu neidille ruokakin paremmin kuin vähään aikaan. Ja saipa hän pitkästä aikaa broilerin jauhelihaakin ruokansa sekaan, se maistuu aina. Seuraavaksi taidankin ottaa lohipötkön sulamaan..
Huomenna menenkin taas ostamaan täydennystä pakastimeen, ettei muruselta lisukkeet lopu kesken (pääasiallinen ruoka on kuitenkin edelleen nappulat), ja saa itsekin mielenrauhan, kun tietää ruokaa olevan olemassa. Ja nyt kun neidin rööritkin toimivat kunnolla, niin voi syödäkin hyvillä mielin :D

Eli eikun pakastimeen tilaa raivaamaan!

-Suvi-